Isot asiat mitkä muuttuu: Sielun peili
Synteettinen media tulee, mutta mitä se tarkoittaa? Pohdimme asiaa Yle Innovaatioiden järjestämässä Blow Your Mind -tapahtumassa marraskuun 5. päivä. Tämän tekstin voi katsoa myös synteettisenä versiona, video jutun lopussa.
Palautan usein mieleeni tieteiskirjailija Arthur C. Clarken oivalluksen: Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic. Uuden teknologian kuuluu tuntua taianomaiselta, mutta milloin tapahtuu uskon hyppy yliluonnollisen puolelle?
Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic.
― Arthur C. Clarke
Olemme tottuneet pitämään uskomme yksityisasiana ja osaamme kunnioittaa toistemme uskoa. Teknologia on kuitenkin ilmeisellä tavalla ihmisen luomaa, joten eikö siihen liittyvistä uskomuksista pitäisi voida keskustella?
Minä en ole varma! Höpöjutuista kuten 5G-siruista rokotteissa ei ainakaan kannata lähteä keskustelemaan. Mutta esimerkiksi ilmassa leijuvat henkiolennot ja hologrammit ovat melko hyväksyttyjä asioita ja ne ovat kritiikittömänä läsnä myös mediassa. Osaamme kuitenkin olla skarppeina heti, jos joku alkaa myymään jotain niihin pohjautuvaa.
Toisaalta suosittelualgoritmit vaikuttavat kiistatta jokapäiväiseen elämäämme, joten eikö niiden kaikkivoipaisuuteen ole ihan järkevääkin uskoa? Mielestäni usko suurempaan voimaan sisältää samoja elementtejä kuin usko suurempaan teknologiaan. Myös jälkimmäiselle olisi hyvä antaa uskonrauha - meille tavallisille pulliaisille tuntemattomia ovat Algoritmien tiet.
Uskonasiat kiehtovat minua pääasiassa tekoälyyn liittyen. Kun kerron ystävilleni kaikesta mihin se kykenee, innostun neuroverkkojen kehityksen historian nyansseista. Innostukseni vuoksi en kykene muotoilemaan sanojani siten, ettenkö leipoisi sisään lupausta yliluonnollisesta. Tahtomattani alustan maaperää höpöjutuille.
Synteettinen media on tekoälyn tuottamaa mediaa. Se voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain, mutta käytännössä erilaisten puhuvien päiden kanssa ollaan kaikkein pisimmällä ja tässä tekstissä keskityn siihen, eli johonkin mitä me kutsumme synteettiseksi ihmiseksi.
Synteettinen ihminen on olemassa vain videona, eli kyse ei ole millään tavoin fyysisessä tai edes digitaalisessa todellisuudessa sijaitsevasta olennosta. Videossa näkyvä keho ja kasvot muodostuvat suunnilleen miljoonasta pikselistä, jotka vaihtuvat kolmekymmentä kertaa sekunnissa ja suun pikseleiden vaihtumisen kanssa synkronoitu puhe on ääniaaltoa, joka muodostuu 44100 näytteestä sekunnissa. On taianomaista, miten kehittäjät ovat onnistuneet yhdistelemään neuroverkkoja tuottaakseen tuollaisen katsojan kannalta täysin todelliselta ihmiseltä vaikuttavan lopputuloksen.
Tuo on maltillisin tekninen kuvaus mihin kykenen. Tuntuu etten riittävän hyvin kerro kaikkea sitä mitä synteettinen ihminen ei ole. Se on vain käsinukke. Se näyttää ja kuulostaa todelliselta ihmiseltä, mutta puhuu vain sen mitä biologinen ihminen on kirjoittanut. Synteettisen ihmisen ilmeily vaikuttaa tekstin tulkinnalta, mutta sellainen ei ole mahdollista ilman ymmärrystä. Kun käsitellään uskoa tekoälyyn, ei voi riittävästi alleviivata sitä ettei neuroverkolla ole ymmärrystä - ei vaikka se näyttäisi ihmiseltä.
Sanotaan että silmät ovat sielun peili. Oikeastaan sillä tarkoitetaan katsetta ja kasvojen mikroilmeitä. Ne aiheuttavat aivoissamme empatiaksi nimeämäämme neuropsykologista taikuutta. Kun näemme toisen katseessa jotain, näemme vain sen mitä luulemme näkevämme. Biologisen ihmisen katse saattaa oikeasti tarkoittaa jotain, mutta neuroverkon muodostaman ihmisen katseessa ei takuuvarmasti ole sitä mitä luulemme siellä olevan.
Rakastavaisten keskinäinen katse synnyttää kosmisen yhteyden ja maailman ihanimman tunteen. On kamalaa ajatella että kosketus toisen sieluun tapahtuisi vain oman päänsä sisällä! Toisaalta on kiehtovaa ajatella että jos tosiaan näin on, tarvitseeko toisella olla sielua? Silloin olemme lähellä teini-ikäni lempibändin CMX:n sanoja - synteettisen ihmisen katse kertoo juuri siitä mistä haluamme sen kertovan.
On todella vaikea olla ajattelematta etteikö ihmisen näköisissä asioissa olisi pieni ripaus ihmisyyttä sisällä. Ajattelemme että eläimet ajattelevat kuten ihmiset. Kuvittelemme elottomille asioille tunteet, etenkin jos niillä on jotkin silmien kaltaiset. Jos tälle lämpimälle ajatuspolulle heittäytyy, on helppo jatkoajatella että on vain ajan kysymys kunnes synteettinen ihminen tuottaa itse tekstinsä - uskon hyppy.
Ja sitten kun iso määrä ihmisiä heittäytyy yhteiseen hurmokseen, alkaa raha liikkumaan. Odotan että joku keksii ihmiseltä näyttävän, kvanttitietokonetta käyttävän tekoälypohjaisen kryptovaluutan. Kukapa ei varmuuden vuoksi siihen investoisi, kun ei sitä voi koskaan tietää?
En oikeastaan pidä uhkakuvista jotka kumpuavat ihmisen luonnosta. Olen siinä mielessä teknologiauskovainen että toivon aidosti tämän neuropsykologisen taikuuden tulevan keskuuteemme. Tunnemme kaikki Microsoftin epäonnistuneen klemmarimiehen, Mr. Clippyn ja on naiivia ajatella että se olisi toiminut jos sen silmät olisivat näyttäneet aidoilta. Mutta tähän kohtaan tekee mieli sanoa mutta. Jokin toinen toteutus, jokin toinen konteksti? Ehkä kaupan automaattikassan näytössä? Osaamme ihastua lähikaupan työnsä puolesta hymyilevään työntekijään - miksemme ohjelmointinsa puolesta hymyilevään?
Riippumatta löytävätkö synteettiset sielut biologiset rakkautensa, vaatii uusi media uuden kriittisen medialukutaidon.
Teksti pohjautuu kirjoittajan kokemuksiin käytävästä tekoälykeskustelusta. Wesa Aapro työskentelee Yle Innovaatiot -osastolla luovana teknologistina, uskoo teknologian mahdollisuuksiin ja koittaa olla uskomatta teknologian mahdottomuuksiin. Tekstin tarkoitus on muistuttaa lajimme alttiutta haluta uskoa uskonasioita. Faktoihin pohjautuvaa keskustelua synteettisestä mediasta käydään Blow Your Mind -tapahtumassa marraskuun 5. päivä - varaa paikkasi!