Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

Jaana Haapsalo, 28, on kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta teini-iästä alkaen – "Nykyään annan itselleni luvan poistua hetkeksi, kun alkaa ahdistaa"

Kuvassa on Some Deep Story -dokkarin Jaana, joka harrastaa laskuvarjourheilua.
Kuvateksti Jaana harrastaa laskuvarjourheilua. Jännittämisestä on siinä ollut hyötyäkin: On helpompaa mennä kuumottaviin tilanteisiin, kun on joutunut ylittämään itsensä joka päivä.

28-vuotias Jaana Haapsalo on pelännyt sosiaalisia tilanteita teini-iästä saakka. Vaikeimpina aikoina hänen tärkein tavoitteensa on ollut selviytyä päivä kerrallaan. Enää Jaana ei anna pelon hallita elämäänsä, vaan hän haluaa auttaa muita. Psykoterapeutin mukaan sosiaalisten tilanteiden pelosta pääsee lähes aina yli.

"Olin ykkösluokalla mukana leikissä, jossa kävin muiden ikäisteni lasten kanssa vitsillä koputtamassa luokkahuoneiden oveen. Sen jälkeen juoksimme salamannopeasti karkuun. Kerran opettaja kuitenkin ehti avata oven enkä päässyt enää pakoon. Jouduin istumaan luokan etuosaan ja vanhempien oppilaiden silmätikuksi. Muistan, kuinka paljon minua hävetti istua siinä muiden edessä. Se oli todella nöyryyttävää."

Muistikuva tästä tilanteesta on vuosien saatossa hämärtynyt, mutta siitä seuranneet tunteet eivät ole unohtuneet. 28-vuotias Lievestuoreella asuva Jaana Haapsalo on palannut muistoon monta kertaa elämänsä aikana yrittäessään ymmärtää itseään ja jännitystään paremmin.

"Mikä helvetti minussa on vikana?" 

Nöyryyttävä kokemus vieraan luokan edessä oli Jaanalle lapsena kova paikka, jota hänen ei ollut helppoa unohtaa. Hän alkoi jännittää vieraita ihmisiä, ja ajatus nolatuksi tulemisesta kauhistutti.

Jaana on aina kokenut itsensä "jännittäjä-ihmiseksi", joka stressaa tilanteita etukäteen ja nolostuu helposti. Sellainen hän muistelee olleensa jo lapsena. Mutta ei siinä mitään – moni muukin koulussa oli sellainen, ujo ja hiljainen.

– Teini-ikäisenä kasvoihini ilmestyi ihonalainen finni, jota monet tulivat ihmettelemään. Punoittava finni yhdistettynä siihen, että punastun muutenkin helposti, saivat minut välttelemään sosiaalisia tilanteita.

Normaali jännittäminen voimistui Jaanan ollessa teini-ikäinen. Hän alkoi saada paniikkikohtauksia tilanteissa, joissa oli läsnä muita kuin vain läheisimpiä ystäviä ja joissa hän tiesi, että huomio voisi hetkenä minä hyvänsä kohdistua häneen. Se tuntui jo ajatuksena todella epämiellyttävältä. 

– Tuntui, kuin kroppani olisi koko ajan hälytystilassa. Olin jäykkä ja jännittynyt. Usein paniikkikohtaus iski niin nopeasti, että säikähdin ja hämmennyin siitä itsekin. Paniikkikohtaus aiheutti hengityksen kiihtymistä ja voimakasta punastumista. Se taas sai ympärilläni olleet ihmiset ihmettelemään entistä enemmän, miksi olin hiljaa, haukoin happea ja punastuin. 

Jaana ihmetteli reaktioitaan ja niiden perimmäistä syytä eikä tiennyt keinoja, joilla rauhoittaa itseään. Pelko vei Jaanalta niin paljon voimia, että hänen on vaikea muistaa tilanteita jälkikäteen.

Pelko vei niin paljon voimia, etten oikein muista kaikkia tilanteita jälkikäteen.

Kaikki voimat menivät sen esittämiseen, että kaikki on normaalisti. Ainoa toimiva keino tuntui olevan ahdistavien tilanteiden vältteleminen. Se taas johti voimakkaaseen stressiin, masennukseen, yksinäisyyteen ja sosiaalisen piirin kaventumiseen. 

– Pohdin vain, mikä helvetti minussa oli vikana.

Kuvassa on Some Deep Story -dokkarin Jaana.
Kuvateksti Jaana tietää, että kynnys keskusteluavun hakemiseeen voi olla suuri – onhan avun pyytäminen jo itsessään sosiaalinen tilanne.

Sosiaalisia tilanteita pelkäävä luulee olevansa arvostelun tai negatiivisen huomion kohteena

Jaanalla on sosiaalisten tilanteiden pelko, joka lukeutuu ahdistuneisuushäiriöihin.

Sosiaalisten tilanteiden pelko tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kokee jännitystä tai ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, selittää psykoterapeutti ja HUS:n psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.

Sosiaalisia tilanteita jännittävästä tuntuu, että hän olisi jollain lailla arvostelun kohteena, vaikka näin ei oikeasti olisikaan.

Sosiaalisiksi tilanteiksi taas voi luokitella kaikki tilanteet, joissa on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa – niin etänä kuin livenäkin. Esimerkiksi puhelimella toiselle henkilölle soittaminen on sosiaalinen tilanne.

Sosiaalisia tilanteita jännittävästä tuntuu, että hän olisi jollain lailla arvostelun kohteena, vaikka näin ei oikeasti olisikaan.

― psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg

Usein sosiaalisten tilanteiden pelko alkaa jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Joillakin se voi johtua omaan temperamenttiin liittyvästä voimakkaasta jännittämisen piirteestä.

Joskus sen taustalla voi olla myös jokin hyvin kiusallinen tai jopa traumaattinen kokemus, kuten Jaanan elämässä huomiota herättänyt finni ja kokemus luokan edessä istumisesta. 

– Sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy epämiellyttävä jännittyneisyys. Ihminen kokee itsensä aluksi epäkiinnostavana ja suhtautuu itseensä kriittisesti. Jos niin jatkuu kauan, ihminen alkaa hyperfokusoitua itseensä eli tarkastella itseään jännittäessään ikään kuin muiden silmin. Hän alkaa olettaa, että kaikki muutkin huomaavat hänen jännittyneisyytensä ja kiinnittävät häneen negatiivista huomiota, selittää Stenberg. 

Sosiaalisten tilanteiden pelossa ahdistusoireet ovat usein hyvin kehollisia: punastelua, hikoilua tai sydämen tykytystä.

Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ei ole yhteydessä siihen, etteikö ihminen voisi pohjimmiltaan nauttia muiden seurasta.

― Jan-Henry Stenberg

– Diagnoosi voi auttaa ymmärtämään, millä osa-alueella elämässä on haasteita, mutta sen ei kannata antaa vaikuttaa koko identiteettiin – saatan olla nyt jännittäjä tai murehtija, mutta olen paljon muutakin ja haluan näistä hankaluuksista eroon, muistuttaa Stenberg.

Lisäksi Stenberg muistuttaa, että sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ei ole yhteydessä siihen, etteikö ihminen voisi pohjimmiltaan nauttia muiden seurasta tai muiden kanssa keskustelemisesta. Tilanteissa oleminen vain on ainakin aluksi haastavaa.

Olisiko jännittämiselle voitu tehdä jotakin jo lapsena?

Jaana ei enää muista, koska hän kuuli ensimmäistä kertaa, että oman ahdistuksen taustalla olisi sosiaalisten tilanteiden pelko. Ollessaan ammattikoulussa hän meni ensimmäistä kertaa juttelemaan ahdistuneisuudestaan ammattilaiselle – elettyään pelon kanssa jo vuosia. Sittemmin Jaana on saanut apua ongelmaansa muun muassa psykoterapiasta.

– Siskoni oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hän on ollut minulle valtava vertaistuki. Hänen kanssaan keskusteltuani olen myös alkanut pohtimaan, kuinka paljon kyse on geneettisistä asioista, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Onko esimerkiksi suvussa taipumusta ahdistua tai jännittää helposti? 

Siskon lisäksi myös aviomiehen Villen tuki on ollut Jaanalle todella tärkeää. 

Kuvassa on Some Deep Story -dokkarin Jaana.
Kuvateksti Jaana tykkää pohdiskelusta ja pitkistä keskusteluista muiden kanssa. Hänestä on kiva kysyä muilta: "miten sinä koet tämän?"

Mielenterveys, henkinen hyvinvointi ja itsensä kehittäminen ovat aina kiinnostaneet Jaanaa. Hän on lukenut paljon aihepiirin kirjoista ja ja siten oppinut valtavasti asioita sekä itsestään että sosiaalisten tilanteiden pelosta.

– Olen huomannut, että monet, jotka kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta, puhuvat itselleen päänsä sisällä todella ilkeästi. Itsensä sättiminen kuitenkin vain huonontaa omaa oloa ja itsetuntoa. Päänsisäisen puheen muuttaminen positiivisemmaksi on yksi askel, jolla voi lähteä auttamaan itseään, Jaana uskoo.

– Jännittäminen on läsnä enemmän tai vähemmän joka päivä elämässäni. Kun sosiaalisten tilanteiden pelko on ollut pahimmillaan, tärkein tavoitteeni oli vain selviytyä päivä kerrallaan.

Jaana on pohtinut jälkikäteen, olisivatko asiat voineet mennä toisin, jos hänen jännittämiseensä olisi puututtu jo koulussa.

– Kun mietin elämääni taaksepäin, toivon, että jo ala-asteella olisi otettu enemmän huomioon myös ujoja ja hiljaisia oppilaita ja selvitetty, onko kyse vain pidättyvistä luonteenpiirteistä vai oikeasta ongelmasta. Se olisi voinut estää sitä, että jännittämisestä tuli itselleni myös jollain lailla krooninen tapa, josta oli vaikea päästä eroon. 

Vähemmän analysointia ja asioiden murehtimista

Pienessä ryhmässä, kuten kahden läheisen tuttavan tai perheenjäsenen kanssa oleminen ei ole Jaanalle ongelma. Tuntemattomia tai ei-niin-tuttuja ihmisiä hän sen sijaan jännittää. Ystävyyssuhteita on vaikea solmia tai ottaa ihmisiin yhteyttä. Ajatus "small talkista" on hänestä ahdistava. Työpaikalle meneminen jännittää joka aamu ja huonona päivänä Jaana pyytää aviomiestään käymään puolestaan kaupassa.

Jaanan paniikkikohtaukset ovat laantuneet selvästi. Aikaisemmin niitä oli useamman kerran viikossa, enää vain noin kerran parissa kuukaudessa.

Tällä hetkellä Jaana kuvailee elävänsä normaalia elämää. Peloistaan huolimatta hän käy töissä, harrastaa laskuvarjohyppäystä ja nauttii scifi- ja fantasiakirjallisuudesta.

Tällä hetkellä elän normaalia elämää.

Hän on myös valmis puhumaan pelostaan julkisesti, sillä hän toivoo, että siitä olisi apua muille samasta asian kanssa kamppaileville.

– Sosiaalisten tilanteiden pelko voi aiheuttaa muilla ihmisillä paljon voimakkaampaa ahdistusta kuin mistä itse kärsin nyt. Sen takia välillä mietinkin, ajattelevatko muut, ettei minulla voi olla mitään ongelmia asian kanssa, kun puhun sosiaalisten tilanteiden pelosta ja esiinnyin dokumentissa. Todellisuudessa kynnys osallistua oli todella korkea.

Psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergin oman kokemuksen mukaan sosiaalisten tilanteiden pelosta pääsee lähes aina yli. 

– Lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi hyvin hoitaa itsenäisesti tai ohjatusti omahoidolla. Ne ovat nykytiedon mukaan todella tehokkaita. Ensin hankitaan tietoa ja sen pohjalta voidaan tutkia omia uskomuksia. Sitten aletaan harjoitella asteittain mielikuvien avulla sosiaalisia tilanteita ja lopuksi edetään rauhassa käytännön totutteluun. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi myös hoitaa lääkkeiden tai psykoterapian avulla.

– Sosiaalinen jännitys on yleensä täysin hoidettavissa, pitää vain ottaa se ensimmäinen askel, muistuttaa Stenberg. 

Jaana on päättänyt, että ei anna sosiaalisten tilanteiden pelolle periksi. Yksi psykoterapiassa syntynyt arkea helpottava oivallus on päätös jättää hankalien tilanteiden analysoiminen ja asioiden murehtiminen vähemmälle. Yleensä kukaan muu ei muista, mitä hän sanoi vaikkapa viime kuun ensimmäisenä maanantaina työpaikan ruokalassa. 

Kuvassa on Some Deep Story -dokkarin Jaana.
Kuvateksti Jaana on huomannut, että mielenterveys on aihe, josta voi aina oppia jotain uutta. Kuva on Sami Kieksin Some Deep Story -dokumentista, jonka kuudennella kaudella teemana on yksinäisyys. Kaikki kaudet ovat katsottavissa Yle Areenassa.

Hän haluaa elää täyttä elämää, omia rajojaan kunnioittaen. Hän on löytänyt paljon itselleen toimivia keinoja, jotka tuovat hänelle turvallisuuden tunnetta. Ne ovat osoittautuneet jopa niin toimiviksi, että moni ei edes huomaa Jaanan jännitystä. 

Hän viihtyy ympäristöissä, jotka eivät ole voimakkaasti valaistuja ja valitsee istumapaikkansa mieluiten siten, että voi olla selkä muihin päin.

– Meikkivoiteella saan kasvoille leviävän punastuksen piiloon.

Jos kahvipöydässä alkaa ahdistaa, Jaana keksii hyvän syyn, jotta voi poistua tilanteesta hetkeksi. Ennen tärkeää puhelua hän kirjoittaa ranskalaisilla viivoilla ylös kaiken sanottavan, jottei joudu paniikkiin.

Taustani takia haluaisin kovasti auttaa muita.

Jaana haaveilee työskentelevänsä tulevaisuudessa jollain tapaa mielenterveyden edistämisen parissa. 

– Taustani takia haluaisin kovasti auttaa muita. Olen usein ajatellut, että haluaisin olla puhuja. Pidän itseäni tosi hyvänä puhujana, mutta vielä en pysty esiintymään ihmisten edessä. Mutta ehkä joku päivä. 

Katso Jaanan tarina Some Deep Story -lyhytdokkarien sarjasta

Kolme muuta tarinaa yksinäisyydestä:

Lopetin itseni rakastamisen

Mircolla, 30, oli turvaton lapsuus ja nuoruus. Aikuisena hän alkoi kokea ulkopuolisuutta ja syytti äitiään kaikesta. Hän ryhtyi turruttamaan pahaa oloaan päihteillä.

Yksinäisyyden tuska ajoi tuhopolttoon

Vera Maria, 53, on transnainen Kausalasta. Hän on kärsinyt liki kymmenen vuotta yksinäisyydestä. Hätähuutona hän poltti talonsa helpottaakseen oloaan.

Voisinpa ottaa jonkun kainaloon ja rakastaa!

​​CP-vammainen Miika, 24, elää kaksoiselämää: reaalimaailmassa hän on tietokoneen avulla puhuva datanomi, mutta verkossa hän on levy-yhtiön omistaja.

Lisää aiheesta Yle Areenassa