Emma Taulo oli 33-vuotias, kun puoliso ilmoitti, ettei halua lapsia – alkoi rankka ja kallis matka itselliseksi äidiksi
Kuin sydän pysähtyisi.
Siltä Emma Taulosta tuntui kolme vuotta sitten, kun puoliso yllättäen ilmoitti, ettei hän halua isäksi, ja lähti – juuri ennen Taulon 34-vuotissyntymäpäivää.
Taulo oli aina halunnut lapsia. Puoliso tiesi sen ja ajatteli, että näin Taulolla olisi vielä mahdollisuus yrittää vanhemmaksi tuloa.
Uuden parisuhteen etsiminen kiireellä ja hedelmällisyyden vedellessä viimeisiään ei kuitenkaan tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.
Päätös oli selvä: Taulo lähtisi yrittämään lasta yksin. Hänestä tulisi itsellinen nainen, eli yksin lasta yrittävä.
Alkoi henkisesti ja fyysisesti rankka tie, joka oli täynnä erikoisia yhteiskunnan rakenteita ja asenteita sekä elämää kuukautiskierron ja ovulaation ehdoilla.
Kuuntele tästä Yksin tehty lapsi -podcast, joka pureutuu itsellisen äitiyden tabuihin.
Hyvin harkittua äitiyttä
Päivää ennen 35-vuotissyntymäpäiväänsä Emma Taulo istui yksityisen klinikan aulassa odottamassa psykologin tapaamista. Erosta oli kulunut noin vuosi. Hän oli säästänyt rahaa, selvittänyt asioita, varmistellut tukiverkkoaan, puhunut ja prosessoinut.
– Olin tosi varma päätökseni kanssa. Moni voi joutua kipuilemaan sen kanssa, että joutuu luopumaan ydinperheajatuksesta. Itselleni se ei ollut ongelma, Taulo sanoo.
Nyt oli ensimmäisen virallisen askeleen aika: lahjasoluneuvonta. Se vaaditaan kaikilta lahjasoluhoitoihin tulevilta ennen hoitopäätöksen tekemistä.
Vastaanotolla käytiin läpi kaikki mahdollinen parisuhteista ja seurustelusta taloudelliseen tilanteeseen ja tukiverkkoihin. Piti kirjoittaa oma elämäntarina ja pohtia pari- ja seksisuhteisiin liittyviä asioita.
Äitiyttä tuli todella mietittyä, ja se oli Taulon mielestä hyvä. Mutta hän myöntää, että samalla tuntui siltä kuin pitäisi läpäistä joku äitiystesti.
Miksei kaikilta lapsia harkitsevilta vaadita sellaista?
Etsiessään tietoa itsellisyydestä Taulo törmäsi keskustelupalstoilla kommentteihin, joissa itsellisiä naisia haukuttiin itsekkäiksi ja suvakkihörhöakoiksi, jotka olivat taas keksineet uuden hullutuksen, heidän tulevia lapsiaan säälittiin ja ehdotettiin mieluummin tilalle koiraa tai kissaa.
Aivan kuin kyse olisi heppoisesta päätöksestä, ja lapsen voisi tilata tuosta noin vain.
Lapsettomuushoidot eivät kuitenkaan ole mikään hetken mielijohde. Ne vaativat suunnittelua ja maksavat paljon rahaa, eikä hoitoihin pääseminen tietenkään takaa, että lapsi syntyy.
Lahjasoluhoitoja suunnittelevia ja lahjasoluilla lapsen saaneita tukevan Helminauha-hankkeen hankesuunnittelijan Jenni Huhtalan mukaan itsellisyys on hyvin harkittua äitiyttä.
– Itselliset naiset ovat hyvin sitoutuneita vanhemmuuteen. Asiaa on mietitty, pohdittu ja punnittu paljon, Jenni Huhtala sanoo.
Monella on takanaan tilanne, jossa parisuhdetta ei ole löytynyt, on tullut ero tai puoliso on ilmoittanut, ettei halua isäksi, kuten Taulolla kävi.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen ja 35 vuoden iässä se alenee jo merkittävästi. Aikaa parisuhteen etsimiseen ei välttämättä ole.
Pitäisikö silloin hylätä lapsihaave vain siksi, ettei puolisoa ole löytynyt?
Arki muuttuu radikaalisti
Kun Taulo sai hoitopäätöksen, alkoi monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava prosessi, jossa hänen oli välillä vaikea pysyä kärryillä.
Välillä tuntui, ettei kenelläkään ollut kunnolla aikaa selittää asioita.
Piti soittaa spermapankkiin ja odottaa sopivan luovuttajan löytymistä. Sopia lääkärikäyntejä, ottaa kokeita, tehdä tutkimuksia. Ovulaatiota oli mitattava ja kun se alkoi, oli vuorokausi aikaa mennä hoitoihin. Piti muistaa ottaa lääkkeet oikeaan aikaan.
Arki muuttui radikaalisti.
Elämä alkoi pyöriä kuukautiskierron ympärillä ja muuttui ennakoimattomaksi. Hormonit ja hoidot väsyttivät. Taulo tarkkaili itseään ja omaa kehoaan koko ajan.
Aina, kun raskaus ei alkanutkaan, edessä oli valtava pettymys.
Jenni Huhtalan mukaan joidenkin kohdalla hoidot toimivat helposti, mutta monella on pitkä taival edessään. Ja osa ei saa lasta ollenkaan.
Inseminaatiohoidossa, eli lahjoitettujen siittiöiden kohtuun ruiskutuksessa mahdollisuus raskauteen on noin 10-15 prosenttia yritystä kohden.
IVF-hoidossa eli koeputkihedelmöityksessä ja ICSI- eli mikroinjektiohoidossa raskauden mahdollisuus on 25-40 prosenttia, ja synnytykseen päästään 20-35 prosentissa hoitokierroista.
– Itsellinen nainen joutuu pohtimaan hoidon aikana monia asioita: kuinka mieli ja keho jaksavat, miten kestän hormonit, entä kauanko hoitoja on taloudellisesti mahdollista jatkaa? Onko asetettava jokin raja? Huhtala luettelee.
Kahden vanhemman normi jyrää
Vaikka itsellisten äitien osuus on reilussa kymmenessä vuodessa tuplaantunut ja heille tarjotaan hoitoja nykyisin myös julkisessa terveydenhuollossa, asiaan liittyy silti paljon ennakkoluuloja.
Yhteiskuntamme perhekäsitys on edelleen varsin heteronormatiivinen. Se pohjautuu ajatukseen siitä, että lapsella on kaksi vanhempaa, isä ja äiti.
Itsellinen nainen törmää jatkuvasti rakenteisiin ja asenteisiin, joissa hän joutuu selittelemään sitä, ettei lapsella ole isää.
Tämä näkyy esimerkiksi täytettävissä lomakkeissa, perhevapaajärjestelmässä ja jopa isyydenvahvistamisprosessissa, jonka itsellinen nainen joutuu erikseen keskeyttämään synnytyksen jälkeen.
– Joka paikassa omaa valintaa ja tilannetta joutuu selittämään. Välillä se väsyttää, Taulo sanoo.
Itsellinen nainen kustantaa myös hoitonsa yksin siinä missä esimerkiksi pariskunnilla on käytettävissä kahden ihmisen tulot.
Tilanne parani merkittävästi, kun julkisen puolen hoidot tulivat myös itsellisille naisille mahdollisiksi vuonna 2019. Hoitojen hinnat yksityisellä puolella ovat moninkertaiset julkiseen verrattuna.
Hoitojonot ovat kuitenkin riittämättömien resurssien takia pitkät, eikä monella ole aikaa odotella.
– Tämä on isosti ristiriidassa päättäjien antama viestin kanssa, että syntyvyyden toivotaan kasvavan. Tältä osin käytännön tuki on vajavaista, Jenni Huhtala sanoo.
Yksityisellä klinikalla hoitopolun hintalappu voi olla keittiöremontin luokkaa, eikä lapsentekoa varten saa lainaa.
Eniten tämä osuu heihin, jotka työskentelevät matalapalkka-aloilla.
Rahaa ei välttämättä ole säästöön asti ja jos työsopimus on määräaikainen, tulevaisuus on aika epävarmalla pohjalla. Työtkin pitää pystyä sumplimaan ovulaation mukaan lyhyellä varoitusajalla. Sairauslomaa ei lapsettomuushoitoihin saa.
– Taloudellista tasa-arvoa pitäisi parantaa niin, että useammalla olisi mahdollisuus saada hoitoa tulotasosta riippumatta, Taulo sanoo.
Lapsettomuussuru jää, vaikka lapsi syntyisikin
Onko nyt aika luovuttaa ja lopettaa? Hylätä lapsuudesta asti kantanut haave lapsesta?
Emma Taulolle oli tehty useita inseminaatio- ja koeputkihedelmöityshoitoja, mutta raskaustesti ei vain näyttänyt kahta viivaa. Raskaaksi tuleminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta.
Rahat olivat loppumassa ja kehon ja mielen kestävyys koetuksella. Taulo joutui pohtimaan, olisiko seuraava kerta viimeinen yritys.
Moni itsellinen nainen käy läpi pitkän hoitopolun ilman, että koskaan päätyy synnytykseen asti.
Prosessi on henkisesti ja fyysisesti rankka, ja pahimmillaan siihen on palanut tuhansia euroja rahaa. Kaikki päätökset on tehtävä lopulta yksin, vaikka ystäviä ja tukiverkkoa olisikin.
Taulon matka lähetteestä raskautumiseen kesti noin kaksi vuotta. Ilman läheisiään hän ei olisi jaksanut niin kauan.
Hoitojen aikana hän joutui kohtaamaan lapsettomuuden.
– Se jättää ihmiseen pysyvän jäljen, Taulo sanoo.
Helminauha-hankkeen Jenni Huhtalan mukaan lapsettomuussuru ei myöskään poistu, vaikka lapsi syntyisi.
– Lapsettomuussuru voi jäädä kehoon ja mieleen vahvasti ja nousta esiin yllättävissäkin tilanteissa, Huhtala sanoo.
Huhtalan mukaan pikkulapsiaika saattaa mennä sumussa hoitojen aikana kertyneen henkisen ja fyysisen väsymyksen takia.
Moni itsellinen saattaa ajatella, että kun polkunsa on valinnut, on pärjättävä itse. Joskus myös ulkopuoliset tahot saattavat antaa ymmärtää näin.
Jenni Huhtalan mukaan nyt olisikin aika nähdän perheiden monimuotoisuus tavallisena asiana ja purkaa äitimyyttiä.
– Itselliset äidit tarvitsevat ihan yhtä paljon apua ja tukea kuin muutkin äidit, ja he ovat yhtä hyviä vanhempia kuin kahden vanhemman perheessä olevat, Huhtala sanoo.
Taulo on onnellinen omasta ratkaisustaan. Lopulta sen pitikin mennä juuri näin.
– Olemme todenneet ex-puolisoni kanssa, että tämä oli molemmille parempi vaihtoehto. Hän on ollut tukena koko ajan.
Kuuntele Emma Taulon koko tarina uudesta kymmenosaisesta podcastista Yksin tehty lapsi.
Itsellisten äitien määrä on noussut
Itselliset naiset, eli yksin lasta yrittävät, ovat saaneet lapsettomuushoitoja julkisella puolella vuodesta 2019 lähtien.
Kaikki itsellisten naisten läpikäymät hoidot ovat lahjasoluhoitoja – niissä käytetään siis lahjoitettuja siittiöitä, munasoluja tai molempia.
Itsellisten äitien määrä on THL:n lahjasoluhoitoihin pohjautuvien synnytystilastojen valossa tuplaantunut reilussa kymmenessä vuodessa. Viime vuodet luku on tilastojen mukaan pysynyt suhteellisen samalla tasolla, mutta vuoden 2020 ennakkotiedoissa näkyy jälleen selvää nousua.
Helminauha-hankkeen tietojen mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lahjasolulähetteistä 60 % on itsellisten naisten.
Julkisella puolella hoitopäätöksen saamiseen vaaditaan mm. alle 40 vuoden ikä. Lisäksi katsotaan BMI-lukua ja raskautumisen mahdollisuutta. Sen pitäisi olla yli 10 prosenttia. Hoitokertojen määrä on myös rajattu. Yksityisellä puolella joustoa on enemmän.
Helminauha-hankkeen sivuilta löytyy tietoa ja tukea lahjasoluilla lasta toivoville ja lapsen saaneille.
”Sinä haluat lapsen, mutta minä en voi olla kenenkään isä”– Kuuntele Areenassa Yksin tehty lapsi -podcast
Yksin tehty lapsi
Kuinka tieto omasta perimästä vaikuttaa identiteettiin? Katso Areenassa Akuutti: Kun dna-testi mullistaa käsityksen perheestä
