Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

"Tila, joka saamelaisille annetaan mediassa, ei ole saamelaisten ääni" – Suvi Westin dokumentti kertoo nuorten saamelaisten taistelusta oikeuksiensa puolesta

Ida-Maria Helander saamenpuvussaan. Kuva elokuvasta Eatnameamet - hiljainen taistelumme
Kuvateksti Ida-Maria Helander saamenpuvussa elokuvassa Eatnameamet – hiljainen taistelumme.

Suvi West ohjasi dokumentin saamelaisten hiljaisesta taistelusta. Mediassa saamelaiset esiintyvät vieläkin toisten ehdoilla – ja kohujutuissa saamelaisen tehtävä on suuttua ja olla mielensäpahoittaja. Mutta kulttuurinen omiminen on vanha asia, vaikka sana on uusi.

Kulttuurinen appropriaatio eli omiminen on käsite, jota ympäröi mielikuva vaarallisesta ja äärimmäisen vaikeasti navigoitavasta karikosta.

Ja mielensäpahoittamisesta.

Suvi Westin dokumentissa Eatnameamet – hiljainen taistelumme kulttuurista omimista käsitellään yhtenä aiheena monista.

West on koostanut varsinaisen kauhumontaasin: valikoiman loukkaavimpia ja noloimpia saamelaiskliseitä suomalaisesta mediasta eri vuosikymmeniltä, komiikkaa, musiikkia, asiaohjelmia.

Selvästi tässä on jotain vialla, eikä sitä ole yhtään vaikea ymmärtää.

Kuitenkin keskustelu kulttuurisesta omimisesta toteutuu mediassa "kohujen" muodossa ja toistaa käsitystä, että aihe on niin mutkikas. Suvi West tuntee kuvion, tietenkin. On käytetty esimerkiksi saamenpukua väärin, ja media haluaa saamelaisaktivistin kommentoimaan tapahtunutta.

Kysytään: miltä tuntuu, oletko suuttunut?

– Eikä edes niin, että pyydettäisiin kertomaan, onko tämä ok, vaan kysytään: miltä tuntuu, oletko suuttunut?

"Kohu" tehdään kertomalla, että "saamelaiset ovat suuttuneet".

– Se palvelee vain sitä, että saadaan ihmiset lukemaan juttuja ja pitämään saamelaisia turhan valittajina. Se tulee saamelaisille sitten vihapuheen ja rasismin muodossa eteen.

Elokuvaohjaaja Suvi West helmikuussa 2021 kuvattuna Helsingin Käpylässä.
Kuvateksti Suvi West

Emmi Nuorgam kirjoittaa kolumnissaan, kuinka mielensäpahoittajaksi leimaaminen on vallankäyttöä. "Saamelaisilta viedään oikeutus puhua omista asioistaan nakertamalla saamelaisten uskottavuutta", Nuorgam sanoo.

Suvi West sanoo samaa.

– Se tila, joka saamelaisille annetaan mediassa, ei ole saamelaisten ääni. Esimerkiksi juuri saamenpuku tuntuu olevan suomalaisen median mukaan se kaikkein tärkein asia, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Keskustelua halutaan pitää kohutasolla ihan muiden kuin saamelaisten toimesta.

Se tila, joka saamelaisille annetaan mediassa, ei ole saamelaisten ääni.

Kulttuurisen omimisen jälkeen elokuva Eatnameamet – hiljainen taistelumme kääntyykin aiheisiin, jotka ovat euro- ja hehtaarimääräisesti isompia: ilmasto, kaivosteollisuus, maanomistus, se että saamelaiset elävät ikään kuin vuokralla omilla maillaan.

Tekeekö Suvi Westin ikinä mieli sanoa, että tehkää sitten mitä haluatte, pelatkaa saamenpuku päällä Afrikan tähteä, jos voidaan sopia, ettei tästä tule enää yhtään lööppiä?

– Ei se niinkään toimi. Kyllä se on loukkaavaa ja pitää nostaa esille.

Ei oman kulttuurin arvosta pidä joutua tinkimään vain siksi, että joku toinen ei viitsi ymmärtää.

Ja vaikka kulttuurinen omiminen on uusi sanapari, keskustelu on vanha.

– Sukupolvesta toiseen nuoret ovat ottaneet asiakseen saamenpuvun ja feikkisaamenpuvut ja kulttuurisen appropriaation. Kyse ei ole vain nykynuorista. Se on ollut kymmenen vuotta sitten, 20, 30, 40, 50 vuotta sitten nuorten asia.

Kulttuurinen omiminen on myös isoa bisnestä.

– Olen itse ollut järjestämässä mielenosoituksia Rovaniemellä, koska Lapin turismi edelleenkin käyttää tosi härskisti saamen kulttuuria ja se on suomalaisten hallussa.

Etualalla saamenpukuinen mies selin kameraan. Taustalla näkyy mielenosoittajia ja banderolli: "Our land, our...".
Kuvateksti Suohpanterrorin ja ympäristöjärjestö Greenpeacen järjestämä Red line -mielenilmaus Inarissa 2018.

Sanotaan, ettei ole olemassa huonoa julkisuutta. Toisinaan joku hyvää tarkoittava neuvoo, että saamelaisten pitäisi tehdä julkisuudenhallinnallinen judoliike ja käyttää kohuja hyväkseen ikään kuin ilmaisena mainostilana.

Ehkä kuitenkin on jotain nurjaa siinä, että ensin annetaan vääristynyt asetelma ja sitten odotetaan toisen kääntävän se positiiviseksi.

– Niin, millä voimavaroilla? Kuinka paljon pitää oikeasti selittää sellaisia asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä?

Kun väitän, että dokumentissa nähtävät pätkät, joissa tv:n ajankohtaisohjelmassa kevennetään asia-aihetta naureskelemalla korneille saamelaiskliseille, eivät olisi enää mahdollisia, Suvi West ei ole aivan samaa mieltä.

Tuntui olevan trendikästä olla "kriittinen" saamelaisia kohtaan.

– Kuusi vuotta sitten, kun elokuvan teko alkoi, meininki oli tosi härskiä. Tuntui olevan trendikästä olla "kriittinen" saamelaisia kohtaan.

Suvi Westin mukaan vielä tuolloin vakavasti otettavat mediat tuntuivat julkaisevan juttuja, joissa oli saamelaisiin pelkästään negatiivinen näkökulma.

– On tehty viime vuosina hyvinkin kyseenalaisia juttuja, joissa toimittaja on ihan hakoteillä ja sekoittaa asioita.

Muutaman vuoden aikana jokin on kuitenkin muuttunut. Näkökulmat ovat monipuolistuneet, ja Eatnameamet on saanut paljon huomiota.

– Tuntuu, että on oikeasti haluttu kuulla ja ymmärtää.

Lopuksi – jos haluatte tiivistetyt ohjeet siitä, miten suhtautua esimerkiksi saamelaiskulttuuriin, sellaiset antaa dokumentissa Petra Laiti: muista itsemääräämisoikeus, kysy lupaa, kunnioita.

Ehkä tämä huoneentaulu voisi estää seuraavan kohun.

Eatnameamet – hiljainen taistelumme Teemalla torstaina 28.10.2021 klo 21.00, Yle Areenassa 6 kk

Lisää aiheesta Yle Areenassa