Hyppää pääsisältöön

Politiikka-Suomi

”Nyt on lama, käytä paperia säästeliäästi” – laman lapset purkivat kokemuksensa musiikkiin

Politiikka-Suomi Vesala, Uusivirta, Pyhimys, Litku.

Muusikot Paula Vesala, Olavi Uusivirta, Litku Klemetti ja Pyhimys muistelevat lamaa. He kaikki olivat laman lapsia, miten lama on jäänyt kummittelemaan?

Olavi Uusivirta muistaa televisioruudun Iiro Viinasen.

– Ehkä siinä nimessä oli meidän mielestä jotakin hauskaa.

Mikko Kuoppala eli Pyhimys muistaa vaikka ketä. Laman hahmot olivat kuin sarjakuvaa. Parhaiten jäi mieleen ”väsynyt Jaakko Lassila”, joka johti Kansallis-Osake-Pankkia vuoteen 1991.

Ulf Sundqvist oli pahis, ja jotenkin Pentti Kouri onnistui näyttämään Robin Hoodilta, vaikka en ymmärtänyt Kouri-kaupoista mitään, hän sanoo.

Paula Vesalan isäpuoli oli ”kova kepulainen”. Kotiin tuli Keskisuomalainen ja Maaseudun Tulevaisuus -lehdet. Vesalakin laitettiin puolueen lastenleirille, jolla hän jakoi Paavo Väyrysen vaalikirjoja.

Maajussit lähti traktoreilla, perkele nyt ajetaan sinne pääkallopaikalle.

― Paula Vesala

– Siinä oli urheilujuhlan tuntua, kun me katsottiin telkkarista sitä, kun isännät ajoi traktoreilla Helsinkiin osoittamaan mieltään. Ne kippasi tänne jotain jäätä ja paskaa. Toi mulla jäi mieleen, että maajussit lähti traktoreilla, perkele nyt ajetaan sinne pääkallopaikalle.

Uusivirta, Kuoppala ja Vesala olivat laman alkaessa ala-asteikäisiä, ja ala-asteikäiselle jää monimutkaisista yhteiskunnallisista myllerryksistä mieleen yksityiskohtia. Kasvoja, äänenpainoja ja iskusanoja.

– Kymmenvuotiaan elinpiiri on aika pieni, Kuoppala sanoo Politiikka-Suomi-sarjan haastattelussa.

Uusivirta ei saanut kaupasta Coca-Colaa (vaan Afri-colaa), saati Heinzin ketsuppia. He asuivat vuokra-asunnossa Karkkilassa, joka oli Uusivirran mukaan ”ihan virallisestikin” Suomen köyhin kunta.

Politiikka-Suomi-sarjassa Olavi Uusivirta.

Vesala pääsi luokkaretkelle uimahalliin ja Halpa-Halliin.

– Jos miettii sitä, mitä muistaa oikeasti, lama on erilainen, hän sanoo.

Suomen 1990-luvun alun lamaa on totuttu muistelemaan samanlaisena kuin muusikot sen tässä muotoilivat. Lama oli valtava yhteiskunnallinen mullistus, jolle kävi, kuten historiallisille mullistukselle yleensä käy.

Rakenteet ovat rakenteita, valtion tase ja kelluva markka abstraktioita. Ihmiset muistavat tapahtuneista yksityiskohtia, joista syntyy narratiiveja. Tällä tavoin lamavuodet tarinallistetaan esimerkiksi toimittaja Sanna Kajander-Ruuthin tuoreessa tietokirjassa Laman lapset.

Lopulta historiankirjoitukseksi jää mallikertomus siitä, miten asiat menivät. Siinä alkavat hyvin pian toistua samat yksityiskohdat, mutta hieman erilaisina. Ei ole väliä sillä, oliko juuri minulla keskeltä leikattu pyyhekumi, sillä näin nämä asiat koetaan.

Moni alkaa vasta aikuisena televisiovälähdyksistä muodostaa kokonaisuutta.

– Jonkinlainen horisontittomuus oli nyt jälkeenpäin mietittynä ja analysoituna se, mikä varsinkin vallitsi, Uusivirta sanoo.

Politiikka-Suomi-sarjassa Pyhimys eli Mikko Kuoppala.

Mikko Kuoppala näki Malminkartanossa yhteiskunnan jakautumisen omakotitaloihin ja kaupungin kerrostaloihin, mutta erityisesti mieleen jäi laman päättyminen ja sitä seurannut ”positivismi”.

Paula Vesala sanoo eläneensä läpi maaseutu-Suomen murroksen. Vesala oli laman aikaan kymmenvuotias, ja asui äitinsä ja tämän miesystävän kanssa Kärsämäen ja Pihtiputaan pikkukunnissa Jyväskylän ja Oulun puolivälissä. Hän kokee eläneensä lapsuuttaan maaseutu-Suomen murroksen läpi.

Sen jättämiä jälkiä hän on ymmärtänyt vasta jälkeenpäin. Maaseudulla vallitsi vaikenemisen kulttuuri, vaikka mielenterveysongelmat rehottivat ja kaikilla oli omanlaistaan puutetta.

Itsemurhista puhumista kierrettiin sanomalla, että hän ”kyllästyi itseensä”.

– Se aika on ollut ikkunatonta. Ei ole ollut tunnetta poispääsystä tai mistään sellaisesta.

Ikkunattomalla maaseudulla saattoi silti elää myös ihan toisenlaisen laman.

Litku Klemetti -yhtyeen keulakuvana tunnettu Sanna Klemetti on kasvanut Kuhmossa, jossa ylpeydenaiheeksi kelpasi, että Kuhmo on Suomen pinta-alaltaan suurin kaupunki.

Hän lukeutuu ”virallisiin” laman lapsiin. THL teki vuonna Klemetin ikäisistä eli 1987 syntyneestä ikäluokasta laajan kohortittutkimuksen.

Politiikka-Suomi sarjassa LItku Klemetti.

Kun se julkaistiin vuonna 2013, lehdissä päiviteltiin poikien rikosrekistereiden yleisyyttä ja mielenterveysongelmien kasvua. Vanhempien alhaisen koulutustason, avioerojen ja työttömyyden havaittiin lisäävän näitä huomattavasti.

Mitä se lama tarkoittaa? Oli tosi vaikea ymmärtää, vaikka koko elämä oli ollut sitä.

― Litku Klemetti

Klemetin lamamuisto on koulun kuvaamataidon luokasta löytynyt lappu. Siinä luki: ”Nyt on lama, käytä paperia säästeliäästi”.

– Ihmettelin, mitä tossa lukee. Mitä se lama tarkoittaa? Oli tosi vaikea ymmärtää, vaikka koko elämä oli ollut sitä.

Kainuussa kitsastelu oli pikemminkin osa elämäntyyliä kuin mitään erityistä lamaa. Sukulaisten tuomia pottuja ja ”jotakin nakkikastiketta” syötiin ”koko ysäri”.

Ensimmäisen kerran Klemetti pääsi ulkomaille vasta parikymppisenä kavereidensa kanssa. Horisonttia ei ollut muuhun, eikä oikeastaan edes siihen, miten itsellä meni muihin suomalaisiin verrattuna.

– Opin kaksikymppisenä tai paljon myöhemminkin vielä, että olen köyhä. En ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Olen ikuinen lama-ajan lapsi.

Vesala muutti Viitasaarelle ja populaarikulttuuri alkoi antaa voimia.

– Siellä oli paljon katuväkivaltaa ja muistan jotenkin, että jengi vain hakkaa toisiaan, Vesala muistelee ajan ilmapiiriä.

– Olisiko populaarikulttuuri tavoittanut enemmän ja olisin saanut siitä paukkuja, Vesala pohtii käännöspistettä.

– Olen itse alkanut tekemään musaa supervahvasti seiskaluokasta alkaen. Vaikka olen tehnyt jo eskari-ikäisestä lauluja, muistan, että olen silloin istunut kitaran kanssa jossain katolla ja maistellut varastettuja kotiviinejä.

Politiikka-Suomi-sarjassa Paula Vesala.

– Lama oli harmaata sumua, Olavi Uusivirta sanoo.

Muusikkojen mukaan koronapandemia toi jollakin tapaa vastaavan sumun takaisin –ainakin heidän alalleen.

– En sanoisi, että mua vituttaa. Musta tuntuu, että mulla särkyi sydän. Se ei pidä paikkansa, että ne päättäjät ei ymmärtäneet meidän tilannetta, Paula Vesala sanoo.

Vesalan mukaan erityisesti hallituksen toimet ovat olleet ennustamattomia, mutta samalla tavoin hän on pettynyt aluehallintovirastoihin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen ja mediaan, jotka ovat demonisoineet esimerkiksi yksittäisiä tapahtumia.

Viranomaisten käsitys terveydestä ja hyvinvoinnista on tarkoittanut hänestä pandemian aikana negatiivista koronatestiä, ei ”henkisiä pääomia”.

Olen tosi yllättynyt siitä, miten likaista peli on.

― Paula Vesala

Vesalalle on käynyt selväksi, että toisia päätöksiä voidaan tehdä hyvinkin nopeasti, mutta toisten kohdalla järjestelmä on hidas ja jähmeä. Hän kokee olleensa ”aika naiivi”.

– Olen tosi yllättynyt siitä, miten likaista peli on. Poliitikoilla ja hömppätähdillä on siinä varmaan jotakin yhteistä. Kyllä ne gallupien perässä aika paljon ryömii ja tekee ratkaisuja.

Uusivirta kertoo, että toiset reagoivat muutokseen vetäytymällä horrokseen, toiset nousemalla barrikadeille.

– Se on tapahtunut, että ensimmäistä kertaa kulttuuriväki ja tapahtumateollisuus on järjestäytynyt yhdeksi joukoksi.

Järjestäytymisen hyödyt näkyvät toivottavasti tulevien vuosien kulttuurielämässä, ja myös Vesala sanoo, että jälkipyykki kyllä tehdään. Mutta niistä tulee rakenteellisia abstraktioita, joita on vaikea painaa mieleen.

Sen sijaan nykylapset ovat nähneet THL:n ison ja mukavan miehen Mika Salmisen. Sen kuinka jakkupukuinen Sanna Marin luettelee ohjeistuksia yksi, kaksi, kolme. Ja sen kuinka aikuiset alkoivat yhtäkkiä käyttää sairaalamaskeja joka paikassa.

Mutta 30 vuoden päästä kysyttäessä he muistavat varmasti paljon satunnaisempia asioita.

Lisää aiheesta Yle Areenassa