Hyppää pääsisältöön

YleX

Costee ajatteli kuolemaa päivittäin ja hakeutui terapiaan – Popissa on toivottua, että lennät aurinkoon ja palat, sanoo Samuli Putro

Samuli Putro ja Costee kirkossa
Kuvateksti Samuli Putro on päässyt kuolemanpelostaan viime vuosina eroon. Costeella, eli Jussi Tiaisella sen käsittely on parhaillaan kesken.

Popmusiikkiin mahtuu kaikki itsemurhasta vanhuuden sairaalahuonekuvailuihin, Samuli Putro sanoo.

Kuolema koskettaa meitä kaikkia. Sitä vastaan yritetään silti sotia: milloin anti-age-rasvapurkin, milloin nanoteknologian avulla. Kuolemaa ei haluta tai osata kohdata. “Kuolemalla on helvetin vaikea myydä kamaa mainos-TV:ssä lauantaina kello 19.30”, sanoo artisti Samuli Putro.

Mutta lauluja siitä saa.

Putro aloitti uransa Zen Caféssa, joka nousi yhdeksi 1990-luvun isoimmista kotimaisista yhtyeistä. Hittikappaleista Olet todella kaunis, Aamuisin ja Piha ilman sadettajaa tunnettu yhtye lopetti toimintansa vuonna 2008, minkä jälkeen Putro lähti soolouralle. Seitsemännellä sooloalbumillaan Keskellä kesää 51-vuotias Putro laulaa rekkakolareista ja tappavista sairauksista. 

"Pakkomielle kelaa mitä jos mä delaan", laulaa puolestaan synkkää poppia tekevä Costee eli Jussi Tiainen Päivänsäde-kappaleellaan. Kunnes kuollaan -musiikkivideolla 26-vuotias Tiainen, jonka esikoislevy Ehkä joskus tää viel naurattaa (2019) striimasi platinaa, makaa ruumisarkussa.

Istumme kahvilassa, jonne olemme juuri saapuneet helsinkiläisestä kirkosta. Keskustelumme aihe on molemmille artistille arkipäiväinen.

Tiainen: [Kappaleissani] yhdistän rakkauden kuolemaan. Kirjoitan paljon ihmissuhdebiisejä. Sitä tuskaa on jostain syystä helppo verrata delaamiseen.

Putro: Mikäs sen parempi perspektiivi monelle asialle kuin kuolema? [Kuolemalaulujen] skaala ulottuu kliinisestä sairaalahuoneen kuvailemisesta romantisoituun "Join me in death" -tyyppiseen lähestymiseen asti. Mielestäni kaikki se mahtuu popmusiikkiin. Väitän, että kuulijat ovat valmiita vastaanottamaan lauluja aiheista, joista eivät vielä edes tiedä.

Costee kirkossa
Kuvateksti Artisti Costee toivoisi olevansa uskossa, jotta kuolema pelottaisi vähemmän.

Putron kuuntelemassa musiikissa on aina ollut “tietty tumma kulma”. Se on muokannut sitä, minkä hän kokee tyylikkäänä ja kirjoittamisen arvoisena.

Putro käsittelee lauluissaan paljon keski-ikää, vanhuutta ja luonnollista kuolemaa. Nuoruus ei kiinnostanut edes nuorena, hän sanoi Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa helmikuussa. Vuonna 1994, Putron ollessa 23-vuotias, tapahtui kuitenkin jotain merkittävää. Ysärin isoimman grunge-yhtyeen Nirvanan keulahahmo Kurt Cobain ampui itsensä kotitalossaan Seattlessa. Uutinen tavoitti Putron, joka reagoi kirjoittamalla läjän kappaleita itsemurhasta ja nuorena kuolemisesta.

Kun Putro pohdiskelee sanoituksissaan sitä, kuka jatkossa ulkoiluttaa koirat, Tiainen laulaa suoraan: "pelkään, että mä yksin kuolen". Tiaisen sanoitukset ovat omakohtaisia pysäytyskuvia nuoren henkilön elämästä. Vanhuudesta laulaminen parikymppisenä tuntuisi Tiaisesta oudolta.

Tiainen: Tuntuu, että kuolemaa käsittelevät biisit ovat aina vähän kysyviä eikä ratkaisevia. Kyse ei ole ratkaisukeskeisestä terapiasta.

Putro: Kaikkien musiikintekijöiden peruskysymykset ovat samoja, vaikka näkökulma ja henkilökohtainen ote muuttaa ne erilaisiksi. Olemassaolon merkityksellisyyttä voi löytää yhtä lailla Leonard Cohenin kuin Phoebe Bridgersinkin materiaalista. Voi tutkia kenen tahansa tuotannon ja jokaisesta löytyy joku ripe kuolemasta. Mutta se on ihanaa. Ei vastauksia, hirveästi ajatuksia.

Kuolemanpelko voi ajaa kohtuuttomiin tilanteisiin

Elokuussa Putro julkaisi radioesseesarjan Putro puhuu kuolemasta, jossa hän kertoo lapsuuden työpaikastaan, alkoholin käytöstään ja siviilipalveluksestaan. Kaiken kehyksenä toimii kuolema. Nyt hengenlähtö painaa kevyempänä mielessä. Ajatus ei silti jätä täysin rauhaan.

Putroa 25 vuotta nuorempaa Tiaista kuolema kiehtoo – ja pelottaa. Merkittävää osaa artistin tuotantoa varjostaa kuolemanpelko.

Putro: Psykofyysinen kauhu kuolemaa kohtaan tuli neljänkympin kohdalla. Sitä piti vääntää kohtuuttoman monta vuotta. Iloinen yllätys oli se, että se meni ohi samalla tavalla kuin vuodenajat menevät ohi. Sitä ei edes huomaa, yhtäkkiä on vaan talvi.

Tiainen: Ihan kauhean kuuloista, jos kuolema mietityttää vielä nelikymppisenäkin. Olen kelannut koko ajan, että tämä on vain vaihe. Että nyt on kauhea kuolemanpelko, mutta vanhempana se menee ohi. Ja nyt sanot, että neljässäkympissä se vasta alkoi.

Putro: On mahdollista, että sä olet käsitellyt asioita, joita itse sivuutin. Hoitanut jonkun kuorman pois alta paljon aikaisemmin.

Joskus kuolemaa ajatteli päivittäin ja koko ajan. Se sattui johonkin, se oli pisto. Viime vuosina kuolema on käynyt mielessä ajatuksena, että voi kun ei vielä.

― Samuli Putro

Putro toimi teini-ikäisenä Raahen seurakunnassa. Raamattu opetti kuolemasta tarpeellisen, eikä silloin ollut tarvetta pohtia asiaa enempää. Kun Putro luopui tunnustuksellisesta uskosta 18-vuotiaana, hän ajatteli, että se tarkoittaisi kuolemanjälkeistä helvettiä. Ajatus karisi vasta 22 vuotta myöhemmin.

Tiainen on miettinyt kuolemaa parikymppisestä lähtien. Hän on ateisti ja ajattelee, ettei kuoleman jälkeen ole kuin tyhjyyttä. Tyhjyys pelottaa.

Tiainen: Haluaisin jopa löytää uskonnon vain siksi, että olisi jokin pelastus kuoleman jälkeen. En vain usko siihen yhtään. Olen tutkinut eri uskontojen kuolemanjälkeisiä käsityksiä.

Putro: Perusongelma on, että meillä on tietoisuus ja kyky havainnoida asioita, niin todennäköisesti yritämme käsittää kuolemaa olevaisen ymmärryksen kautta. Siinä on ihan vitullinen ristiriita. Kuinka ymmärtää jotain sellaista, mitä ei ole olemassa havainnon kautta, jonka kokee sellainen, joka on olemassa?

Tiainen: Jossain vaiheessa oli todella paha kausi, että ajattelin kuolemaa ihan koko ajan. Siinä vaiheessa hankkiuduin terapiaan. Vaikka nyt tuntuu, että olen päässyt pahimmasta kohdasta yli, ajattelen edelleen kuolemaa päivittäin. Mutta sen sivuuttaa tai osaa jotenkin käsitellä sitä. Ehkä siihen on tottunut.

Putro: Samaistun tuohon tosi hyvin. Joskus kuolemaa ajatteli päivittäin ja koko ajan. Se sattui johonkin, se oli pisto. Viime vuosina kuolema on käynyt mielessä ajatuksena, että voi kun ei vielä. Se näyttäytyy enemmänkin elämänhaluna kuin kuolemanpelkona.

Samuli Putro kirkossa
Kuvateksti Kuolemanpelolta pakenemisella voi olla ikäviä seurauksia. "Pahimmillaan vahingoittaa vitusti ihmisiä ymmärtämättä, että kysymys on vain siitä, etten halua kuolla", Samuli Putro sanoo.

Molemmat artistit tietävät, mihin kuolemanpelko voi viedä.

Putro: Rakkaus, seksi ja parisuhteet ovat jossain määrin keino karkottaa sitä katoamisen pelkoa. Jos katoamisen pelko on kohtuuton, voi ajautua kohtuuttomiin tilanteisiin, kun etsii helpotusta. Pahimmillaan vahingoittaa vitusti ihmisiä ymmärtämättä ollenkaan, että kysymys on vain siitä, etten halua kuolla.

Tiainen: Oma kuolemanpelkoni on johtanut rellestämiseen, mutta sekin on pidemmän päälle raskasta. Tajusin, etten voi paikata loppuelämääni sillä.

Molemmat ovat lopettaneet tupakoimisen kuolemanpelon vuoksi – ja aloittaneet sen myöhemmin uudelleen. Kun Tiainen ahdistuu keuhkosyöpää koskevista uutisista, hän vaihtaa nuuskaan.

Yhä useampi laulaa omasta kärsimyksestään

Kuolema ja sillä flirttailu ovat olleet laulujen peruskalustoa 1960-luvulta lähtien. Varhaiset kuolemat ovat kiinnittäneet Amy Winehousen ja Jim Morrisonin kaltaisia artisteja pysyvästi tähden asemaan.

Putro avaa radioesseesarjassaan mielikuvaansa hetkestä, jona kirjailija Virginia Woolf käveli jokeen vuonna 1941 ja hukuttautui. Hän kuvittelee Woolfin päälle pitkän takin, jonka taskuissa on kiviä. Putro myöntää, että taiteilijan kuolema voi houkuttaa hänen taiteensa pariin.

Putro: Ajatus on makaaberi. Ikään kuin taiteilijan kuoleman pitäisi todistaa se, mitä hän on ennen kuolemaansa kirjoittanut. Niin se ei ole eikä missään nimessä pidä olla. Mutta itselläni on käynyt useasti niin, että [kuolema] on kirjoittanut tietynlaisen auran materiaalin päälle ja siitä näkökulmasta sitä lukee tai kuuntelee. Juuri niin pääni kääntyy. Onko se laiskaa vai intuitiivista, en oikein osaa sanoa.

Tiainen: [Kuolintapa] liittyy yleensä taiteilijan värikkääseen elämään. Aina kiinnostaa löytää tyyppi, jolla on ollut erikoinen meininki. Se innostaa kuuntelemaan musiikkia, katsomaan leffoja tai lukemaan kirjoja.

Putro: Taidehommissa ja varsinkin popkuvioissa on jopa toivottua, että lennät kohti aurinkoa ja kaikki toivovat, että palaispa, palaispa, palaispa. Mikäs sen hienompaa kuin se, että rojahtaa maahan liekeissä?

Tiainen: Sieltä alhaalta löytyy yleensä ne parhaat tekstit. Sitten noustaan ylös ja jengi diggailee.

Samuli Putro ja Costee kirkossa
Kuvateksti Costee ja Samuli Putro ajattelevat, että biisinkirjoittajan kannattaa ottaa riskejä, jos haluaa löytää mitään uutta.

The Atlanticin Leah Sottile kirjoitti vuonna 2013 popmusiikin kuvastosta, joka romantisoi nuorena kuolemista. Jutussa haastateltu psykologi Jean Twenge oli havainnut tutkimuksessaan, että popmusiikki oli muuttunut yksilöllisempään suuntaan. 2000-luvun jälkeisissä kappaleissa oli useammin narsistisia teemoja ja enemmän minä-pronominin käyttöä.

Kun artisti laulaa yhä useammin itsestään, hän kirjoittaa helposti omista tunteista, kärsimyksistä ja peloista. Kuolema ei välttämättä tunnu enää vieraalta aihevalinnalta.

Muutama vuosi Sottilen artikkelin jälkeen suosioon nousi Soundcloud-rap, johon kuuluu korostetusti itsetuhoisuudesta räppääminen. Se, että tunnetuissa kappaleissa lauletaan nyt halusta kuolla, voi johtua myös yhteiskunnan muutoksesta. Mielenterveydestä on helpompi puhua.

Vaikka flirttailen kuoleman kanssa, laulan koko ajan siitä, että se on kamala ja pelottava asia, enkä halua sitä.

― Jussi "Costee" Tiainen

Artistin täytyy päättää, mihin sävyyn kuolemasta aikoo laulaa. Tiaisen tuotannossa lauletaan emomusiikille lajityypillisesti junan alle hyppäämisestä, kuiviin vuotamisesta ja ammeeseen hukuttamisesta. Samoja draaman kaaria löytää kotimaisten nykypoppareiden joukosta Maustetyttöjen kappaleista. Itsemurhateemaisen Tee se itse -biisin musiikkivideon lopussa ruutuun ilmestyy Kriisipuhelimen numero.

Tiainen ei allekirjoita väitettä, että hän glorifioisi kuolemaa musiikissaan.

Tiainen: Laulan nimenomaan kuolemanpelosta. Vaikka flirttailen kuoleman kanssa, laulan koko ajan siitä, että se on kamala ja pelottava asia, enkä halua sitä.

Putro: Vuosien aikana on ollut keskusteluja siitä, ovatko kappaleet vaikuttaneet kuulijoihin niin, että he ovat tehneet epätoivoisia ratkaisuja. En oikein jaksa uskoa siihen. Mutta kirjoittaja ottaa kirjoittajan vastuun, jokainen omalla tavallaan. Jos se menee vituiksi, se ei ole kenenkään muun kuin kirjoittajan syytä. Turvallinen on turvallista ja niin voi aina tehdä.

Tiainen: Safe on yleensä vähän tylsää ja kädenlämpöistä.

Putro: Halu kokeilla viivan toiselta puolelta täytyy olla olemassa. Muuten kirjoittaja ei löydä koskaan mitään uutta.