32-vuotias Elisa Lähdesmäki on poikkeuksellinen metsänomistaja

Hän yhdistää metsiensä hoidossa taloudellisen tuottavuuden, luontoarvot ja virkistyskäytön.

“Luonnonsuojelua ja aktiivista metsänhoitoa voi tehdä rinnakkain.”

Tästä hyötyvät myös marjastajat ja matkailijat.

Elisa hoitaa kutakin metsätilaansa yksilöllisesti sen omien edellytysten mukaisesti.

“Jokainen metsätila on erilainen. Otan aina huomioon metsän nykytilan, kuten puuston iän ja kasvupaikkatyypin.”

Helsinkiläinen Elisa osti ensimmäisen metsätilansa 18-vuotiaana pankkilainalla.

Vain joka kymmenes metsänomistaja on alle 44-vuotias, ja nuorten omistajien määrä on vähentynyt 20 vuodessa.

Nyt Elisa omistaa pari tuhatta hehtaaria metsää eri puolilla Suomea. Siitä noin 5 prosenttia hän on suojellut.

“Perheessämme on aina oltu luontoihmisiä, ja olen opetellut metsänhoitoa lapsesta asti. Se on ollut haastavaa ja hauskaa.”

Elisan koira on saanut nimekseen Aihki, joka tarkoittaa ikimäntyä.

“Suurinta osaa metsistäni hoidan aktiivisesti, jolloin ne sitovat enemmän hiilidioksidia puustoon ja maaperään.”

“Olen opetellut tunnistamaan merkkejä siitä, että jokin alue on erityisen arvokas ja monimuotoinen elinympäristö.”

Monimuotoisia ympäristöjä ovat esimerkiksi jalopuumetsät, metsäiset jyrkänteet, lehdot ja pienet vedet, kuten purot, lammet ja lähteet.

Matalien vesialueiden eliöstö on erityisen herkkä ympäristön muutoksille. Pysyvyyttä tarvitsevat esimerkiksi pohjasedimentissä elävät korentojen toukat.

Viime vuonna Elisa Lähdesmäki osti 60 hehtaaria metsää Päijät-Hämeen Hartolassa.

100-vuotias runsaspuustoinen kangasmetsä on pääosin lehtoa ja lehtomaista kangasta.

Alueella oltiin aloittamassa hakkuita, kun koneen tarkkaavainen kuljettaja huomasi puunrungolla liito-oravan.

Hakkuut keskeytettiin, ja ELY-Keskuksen edustajat kutsuttiin selvittämään, kuinka laaja liito-oravan reviiri alueella on.

Samalla asiantuntijat huomasivat, että alueella kasvaa muutenkin poikkeuksellisen vanhaa, järeää ja monipuolista puustoa.

Alue oli ollut 40 vuotta hoitamattomana. Puut olivat saaneet kaatua rauhassa ja lahota hitaasti luoden tilaa uudelle elämälle.

Alueesta rajattiin 13,2 hehtaaria, joka suojeltiin pysyvästi.

Elisa nimesi suojelemansa alueen Erkin Ikimetsäksi paappansa mukaan. Erkki oli innokas metsänhoitaja, luontoihminen ja luonnonsuojelun edelläkävijä jo 1950-luvulla.

Paikka on jo nyt kaikille avoin retkikohde.

Ensi vuonna alueesta pääsevät nauttimaan entistä useammat, kun Nokantien toiselle puolelle rakennetaan esteetön METSO-hyvinvointipolku.

“Esteettömille luontomatkailukohteille on huutava tarve.”

“Haluan turvata metsän ja elonkirjon tuleville sukupolville.”