Hyppää pääsisältöön

YleX

Musiikissa kilpailu on kovaa ja siksi studioilla puhutaan toisista pahaa – On vaikea kuvitella taidetta ilman kilpailua, sanoo artisti Ani

Artisti Ani katsoo taidenäyttelyssä Katharina Grossen näyttäviä teoksia.

YleX vietti päivän kiertäen taidenäyttelyitä läpimurron kynnyksellä olevan artistin kanssa.

Ani Nnebedum, 23, katsoo keskittyneesti seinällä pyörivää videota, jossa kolme naista seisoo vedestä muodostuvan verhon toisella puolen. Helsinkiläisessä taidemuseossa Amos Rexissä on esillä yhdysvaltalaistaiteilija Bill Violan teoksia kahdenkymmenen vuoden ajalta.

Olemme tuoneet etunimellään musiikkia tekevän Nnebedumin museoon keskustelemaan taiteesta, ja puhe on kääntynyt kilpailemiseen. Nnebedumille muihin vertailu on luontainen osa taiteen tekemistä, eikä ihme. Hän on tullut alalle aikana, jolloin omasta suosiosta saatavaa dataa on tarjolla enemmän kuin koskaan.

– Kyllä sen huomaa, kun noilla studioilla pyörii ja juttelee jengin kanssa, että se kilpailumentaliteetti on aika kova.

Juuri nyt kelpaakin vertailla. R&B-vaikutteista popmusiikkia tekevä Nnebedum voitti tammikuussa YleX Läpimurto 2021 -listauksen ja on kerännyt lyhyessä ajassa kiitettävän kuulijakunnan. Evelinan kanssa tehty duetto Me ei kuuluta toisillemme kiipesi ilmestyessään Spotify-listan sijalle viisi. Lokakuussa biisi nousi radioiden 15. soitetuimmaksi kappaleeksi.

Nnebedum toimii myös biisintekijänä muille artisteille, kuten Nelli Matulalle, Cledosille ja Abreulle. Tuoreimpana kädenjälki kuuluu tuottaja MD$:n, JVG:n ja Williamin perjantaina julkaistussa listaykkösessä Parempaa.

Taiteilijoita asetetaan vastakkain myös muussa kuin lukumielessä. Kuluttajat vertailevat artisteja, bändejä ja heidän suunnanmuutoksiaan keskenään. Muusikot vertailevat itseään toisiin muusikoihin.

Nnebedum yrittää pysyä loitolla liiallisesta vertaamisesta. Välillä hieman kateellinen tai katkerasävyinen puhe kuitenkin vetää mukanaan.

– On niin yleistä, että jengi puhuu paljon [toisista], itseni mukaan lukien, Nnebedum sanoo. 

– Se on tosi raskasta, kun monet ottavat sen kilpailun todella tosissaan ja voivat sanoa ilkeitäkin juttuja toisista. Ei se ole kivaa.

Siitä Nnebedum on kirjoittanut biisinkin. “Joudut ehkä luopumaan sun hyveistä, mut se on täs pelis semi yleistä”, hän laulaa kappaleessaan Haiden kaa.

Voitto ei tee sinusta mitenkään parempaa kuin mitä olit kaksi tuntia sitten.

Kilpailu voi synnyttää myös parempaa taidetta, Nnebedum uskoo. Korkea vaatimustaso saattaa motivoida ajattelemaan, että jos haluaa olla isompi kuin artisti x, niin täytyy tehdä vähintään yhtä hienoa musiikkia.

– Mun on tosi vaikea kuvitella taidetta ilman kilpailua. Tuntuu, että se vaan kuuluu siihen ja that’s it. Mutta olisihan se kiva, jos sen toksisuuden pystyisi poistamaan siitä. Pelkään, ettei pysty.

“On hetki ennen voittoa, voiton hetki ja hetki voiton jälkeen. Ne kaikki tapahtuvat yhden sekunnin sisällä”, kirjailija ja filosofi Sofia Blanco Sequeiros sanoi Kulttuuricocktail Live -ohjelmassa syyskuussa, kun toimittaja Iida Rauhalammi kysyi kauanko voittamisen hyvä hetki kestää.

Nnebedum on samalla kannalla. Voitto merkitsee hänelle paljon – niin kauan kuin sitä kestää.

– Sitten tajuat, ettei voitto tee sinusta mitenkään parempaa kuin mitä olit kaksi tuntia sitten. Tunnustus tuntuu aina kivalta sen hetken kun se tuntuu. Sitten pitää saada isompaa ja parempaa, että voi taas tuntea jotain.

Artisti Ani katsoo taidenäyttelyssä Katharina Grossen näyttäviä teoksia.

Sininen kuulostaa hittibiisiltä

Olemme aloittaneet museokierroksen Helsingin taidemuseo HAMista, jonka saksalaistaiteilija Katharina Grossen näyttely Chill Seeping from the Walls Gets between Us on täyttänyt kirkkailla väreillä. Suurikokoiset teokset hehkuvat punaisen, sinisen ja keltaisen sävyissä.

Nnebedum näkee musiikin usein väreinä. Värillisyys on jopa kriteeri omille kappaleille.

– Jos ei tule heti fiilistä, että tämä on jonkun värinen, niin heitän biisin vaan menemään. Silloin en jaksa työstää sitä. Silloin tiedän, ettei se ole hyvä biisi.

Yleensä Nnebedum tekee sinisiä tai punaisia kappaleita.

– Siniset biisit ovat mielestäni usein vähän tylsiä, mutta ne ovat myös eniten hittien kuuloisia. Punaiset ovat vähän mielipuolisia, tunnevoimakkaita biisejä.

Nnebedumista minkä tahansa värinen kappale voi olla hitti. Omista kappaleistaan sinisen väriset biisit ovat kuitenkin kaikista yksinkertaisimpia ja niissä on tietyt “hittisoinnut”.

Artisti ajattelee musiikkia myös kellonaikoina. Jos kappale on oma, sen täytyy kuulostaa yöltä. Sitä mikä kuulostaa yöltä, hän ei osaa selittää.

Yksi kappale tekee poikkeuksen sääntöön. Williamin ja Melon kanssa tehty Mul on kaikki edustaa Nnebedumista enemmän auringonlaskua kuin yötä.

– Auringonlasku menee vielä, mutta päivä ei. Aamu on ihan ok, mutta ei sinkkuna. Päivä on liian iloinen. En halua tehdä surullista tai synkkää musiikkia, mutta en myöskään sellaista cheerful, keltaista musaa.

Yritän kiinnittää tosi paljon huomiota siihen, mistä 15–18-vuotiaat tykkäävät.

Oma debyyttialbumi, joka kantaa työnimeä Alaska, on miksausta ja masterointia vaille valmis. Nyt Nnebedum odottaa sille otollisinta hetkeä.

– Jos julkaisen teoksen, johon on laitettu vitusti tunteja ja tunteita, haluan sellaisen momentumin, että jengi haluaa kuulla sen koko jutun. Haluan ajatella suureellisesti.

Nnebedum haluaa olla suuri, tunnettu poptähti.

– Tämä ei ole välttämättä cool juttu myöntää, mutta olen aina kuunnellut sitä, mitä sattuu tulemaan MTV:stä tai Youtuben etusivulle. Mua kiinnostaa mistä ihmiset tykkäävät ja aina se seuraava wave, että mikä seuraavaksi pomppaa.

Niitä aaltoja Nnebedum tutkii analysoimalla hittejä ja etsimällä niistä samankaltaisuuksia.

– Yritän kiinnittää tosi paljon huomiota siihen, mistä 15–18-vuotiaat tykkäävät. Tuntuu, että se on aina se mistä trendit lähtevät popmusassa liikkeelle.

Tulemme huoneeseen, jonka katosta roikkuu massiivinen laskostettu kangas. Opas kehottaa meitä astumaan kankaan taskujen sisään. Grossen teos näyttää sisältäpäin pieniltä teltoilta.

Artisti Ani Katharina Grossen taidenäyttelyssä teosten välissä.

Nuortenohjelmasta musiikkialalle

Kun Nnebedumista otetaan kuvia tätä juttua varten, kuvaaja kehottaa katsomaan sinne, mikä tuntuu itselle luontevimmalta. Nnebedum katsoo suoraan kameraan.

– Rakastan katsoa kameraan, olen linssilude.

Teini-ikäisenä asia oli vielä päinvastoin. Nnebedum ei halunnut liittyä sosiaalisen median alustoille eikä esiintyä yhdessäkään kuvassa. 

Ysiluokalla Nnebedum haki kesätöitä myöhäisessä vaiheessa ja valitsi kahdesta jäljellä olevasta vaihtoehdosta Ylen. Yhtenä maanantaina nuoret kesätyöntekijät koottiin yhteen ohjelmakonseptin esittelyä varten. Nnebedum nukahti kokoukseen, heräsi ja tajusi, että kaikki huoneeseen jääneet olivat lupautuneet mukaan uuteen lyhytdokumenttisarjaan Kahden polven treffit (2014). Omassa jaksossaan jalkapallourasta unelmoinut 16-vuotias Nnebedum kyseli 81-vuotiaalta olympiamitalistilta, mitä urheiluhaaveen toteuttaminen vaati.

Kameraa kammonnut Nnebedum ylitti itsensä ja teki vaikutuksen sarjan tekijöihin. Hänestä tuli nuorille suunnatun Summerin uusi juontaja.

– Se oli täysin käänteentekevää koko persoonani kannalta. Mulla oli ennenkin frendejä, mutta en tykännyt hengata niiden kanssa. Summerissa oli pakko hengata ihmisten kanssa.

Nnebedum vietti Summerissa lähes neljä vuotta, eli “vähän liian kauan”. Kun parta alkoi kasvaa ja muut juontajat alkoivat olla päätä lyhyempiä, Nnebedum ajatteli, että oli hänen aikansa lähteä.

Summeri-vuosien myötä Nnebedum alkoi nähdä tulevaisuutensa viihdealalla. Musiikki oli ollut Nnebedumilla pitkään taustalla, sillä perheessä painotettiin enemmän urheilua ja akateemisuutta.

Nnebedum lähetti levy-yhtiöille kasan demoja, joita hän oli tehnyt tuottajansa Aleksanteri Hulkon kanssa. Kun mitään ei kuulunut, Nnebedum turhautui kirjoittamaan itselleen. Kaksikko päätti hetkessä ryhtyä tekemään ja tarjoamaan demoja jo uraa tehneille poppareille, kuten Sannille ja Pete Parkkoselle.

Näillä demoilla tärppäsi. Vuoden 2019 vappuna Nnebedumille tarjottiin yhteiskustannussopimusta HMC:lle ja M-Eazy Publishingille. Levytyssopimuksen Etenee Recordsin kanssa hän solmi vuotta myöhemmin. Esikoissingle Pakkomielle ilmestyi syyskuussa 2020.

Artisti Ani katsoo taidenäyttelyssä Katharina Grossen näyttäviä teoksia.

Kyseenalaiset taiteilijat

Bill Violan teokset ovat tummia ja Nnebedumin mieleen. Niissä on yön tunnelmaa.

Videoinstallaatio, jossa ihminen lipuu veden alla, tuo Nnebedumille mieleen kohtauksen Harry Potter ja liekehtivä pikari -elokuvasta. Siinä Harry auttaa vastustajaansa kolmivelhoturnajaisissa pelastamalla tämän pikkusiskon Gabriellen, joka on panttivankina veden alla.

– Katsoin sitä yksi päivä niin, että mitä teet [Harry], onko tässä nyt oikeasti hengenhätä.

Nnebedum nauraa ja jatkaa:

– Mihin voin valittaa tästä, J. K. Rowlingille? Hän sanoo vaan jotain tosi canceled.

Niin. Harry Potter -kirjasarjan luojaa J. K. Rowlingia on syytetty transfobiasta useiden Twitter-kommenttiensa vuoksi. Taiteilijat, kuten koomikko Dave Chappelle, räppäri DaBaby ja artisti Marilyn Manson, ovat joutuneet tulilinjalle sanomistensa ja heihin kohdistuneiden syytösten vuoksi. Tapausten myötä on keskusteltu jälleen siitä, kuinka sopivaa on fanittaa taidetta, jonka tekijä näyttäytyy kyseenalaisena. 

Nnebedum ei kykene irrottamaan taiteilijaa taiteesta. Hän ei voi nauttia teoksesta hyvällä omatunnolla, jos taiteilija on toiminut Nnebedumista väärin.

– Totta kai välillä saattaa kuunnella jotain biisiä salaa, mutta ei se ole enää kivaa.

Viimeisin “salaa” kuunneltu kappale on 6ix9inen vanhaa tuotantoa, jota Nnebedum kuunteli haastattelua edeltävänä päivänä. Hän piti aikoinaan erityisesti teksasilaisräppärin energiasta, kunnes kuuli rikossyytteistä. Vankilassakin istuneen 6ix9inen vakavin tuomio on lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta vuodelta 2015.

Nnebedum painottaa, ettei tue lapsen hyväksikäyttäjää.

– Toi näyttää itse asiassa yllättävän paljon Marilyn Mansonilta, Nnebedum sanoo ja osoittaa seinällä olevaa Violan taideteosta.

Videoteoksessa on lähikuva ihmisen kasvoista. Hahmo tuijottaa riivatun oloisena eteenpäin.

Omassa luomistyössään Nnebedum arvostaa erityisesti rauhaa.

– Jengi aina valittaa, että vastaan tosi huonosti viesteihin ja puheluihin, kun olen ottanut kaikki ilmoitusäänet pois. En voi sietää sitä, että mietin ja sitten kuuluu ping ja keskittyminen menee täysin.

Muutamaa minuuttia myöhemmin katsomme Violan videoteosta, jossa vaihtelevat vesi ja tuli. Edessä olevan miehen taskusta kuuluu viestiääni. Puhelin piippaa kolmesti hiljaisessa salissa.