Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

Hannu Räisä löysi nukketeatterin sattumalta – hänen suurin nukkensa muistuttaa isän kohtalosta sodassa

Päivitetty 20.02.2022 18:03.
Hannu Räisän lapsuudenperhettä lautarakenteisen piharakennuksen portailla aurinkoisena kesäpäivänä.
Kuvateksti Hannu Räisän lapsuudenperhe piharakennuksen portailla noin vuonna 1971. Takana äiti Rakel ja äidinäiti Elina. Edessä sisko Liisa, veli Timo ja Hannu Räisä.
Kuva: Eelis Räisä

Tärkeä osa nukketeatteritaiteilija Hannu Räisän työtä on nukkejen veistäminen puusta. Toistaiseksi suurin hänen nukeistaan on kolmen ihmisen ohjattava Sotahevonen, joka ilmaisee tunteensa korvien välityksellä.

Kuuntele ohjelma Areenasta

Pieksämäellä Hannu Räisän kotipihalla leikittiin etenkin urheiluleikkejä. Yksi niistä oli aitajuoksu: lapset juoksivat pihalla hyppien erilaisten esteiden kuten Hannun isän istuttaman harvinaisen pallokuusen yli.

Lähellä sijaitsi urheilukenttä, jossa Hannu Räisä ystävineen pelasi aluksi jalkapalloa ja pipolätkää. 

– Yläasteella ja lukiossa pelasin pöytätennistä. Olin joukkueessa ja me kävimme kisoissa. Myöhemmin tuli kaukalopallon vuoro.

Urheilullinen nuorimies eli elämää, johon hänen vanhemmillaan ei ollut mahdollisuuksia, sillä heidän nuoruuttaan varjostivat sota ja taudit. Äiti Rakel sairastui nuorena vakavasti tuberkuloosiin, isä Eelis haavoittui sodassa oltuaan rintamalla vain viisi kuukautta. 

– Heillä meni nuoruus tavallaan ohi. Meidän välistämme ikään kuin puuttuu yksi sukupolvi.

Eelis halvaantui ja jäi eläkkeelle noin viisikymppisenä. Hän joutui käyttämään kävelykeppiä. Nuori Hannu piti asiaa tietysti täysin normaalina ja nähdessään muiden lapsien isiä hänen ensimmäinen hämmästyksensä oli, että missä näiden isien kepit olivat. Kavereiden kodeissa vieraillessaan hän sai puolestaan ihmetellä sitä, ettei kodeissa ollut kirjoja.

Eelis oli kirjallisuuden ja muun kulttuurin harrastaja, ja Räisän perheen kodissa kirjoja oli melkein kaikkialla. Koska vanhemmat olivat päivisin kotona, kävi kylässä paljon heidän tuttaviaan.

– Molempien vanhempien tuttavia ja sukulaisia kävi yhtenään. Minulle oli todella mielenkiintoista kuunnella heidän juttujaan, vaikka ne olivatkin aikuisten juttuja. Se oli vanhan kansan tarinankerrontaa. 

Nukketeatteri yllätti kiinnostavuudellaan

Isän kiinnostus teatteriin periytyi Hannullekin. Hän kuuli ystävältään, että näyttelemisen alkeita voisi Pieksämäellä oppia Sisälähetysseuran nukketeatterikoulutuksessa. Kurssilla tehtiin nukkeja paperimassasta, ja Räisä huomasi, että nukkejen tekeminen olikin paljon mielenkiintoisempaa kuin hän oli osannut ajatella.

– Sehän on kolmiulotteista kuvanveistotyötä. Ei minulla ollut hajuakaan siitä, että minulla olisi sellaiseen taipumusta!

Ensimmäistä kurssia seurasi muutama muu nukketeatterikoulutus, ennen kuin Räisä pääsi Turun Taiteen ja viestinnän oppilaitoksen nukketeatterilinjan opiskelijaksi vuonna 1994. Koulutuksen johtaja, Michael Meschke on ruotsalainen nukketeatterilegenda. Hänen vuonna 1958 Tukholmaan perustamansa Marionetteatern on Ruotsin vanhin nukketeatterinäyttämö.

– Minulle oli siksi luontevaa hakea kesätyöpaikkaa Marionetteaternista. Myöhemmin hain työharjoittelupaikkaa ja lopulta jäin sinne töihin.

Hannu Räisän perhe ryhmäkuvassa hiekkarannala, taustalla meri.
Kuvateksti Hannu Räisän perhe Jurmalassa, Latviassa vuonna 2005. Vasemmalta oikealle: Aino, Tiina, Hannu ja Johannes.
Kuva: Hannu Räisän kotialbumista

Turkuun muuttamisen aikoihin Hannu Räisä tapasi tulevan puolisonsa Tiinan, joka työskenteli Radio Upplandin suomenkielisen ohjelman toimittajana.

Pariskunta tapaili toisiaan matkustamalla ahkerasti ruotsinlaivoilla meren yli. Juuri silloin tapahtui autolautta Estonian uppoamiseen johtanut katastrofi. 

Hannu Räisä näki kotinsa ikkunasta mereltä palaavia pelastushelikoptereita ja sairaalan pihalla pidetyn tiedotustilaisuuden, jossa olivat paikalla Suomen, Ruotsin ja Viron pääministerit. 

Katastrofi kosketti myös Tiinan elämää. Laivassa oli matkustanut suuri määrä ammattiyhdistysaktiiveja Uppsalasta, joten Radio Upplandin toimittajan oli pakattava tavaransa ja lennettävä heti Suomeen seuraamaan onnettomuuden vaiheita.

Vaikka onnettomuus vaikutti ihmisten matkustushaluihin, ja moni muu ei pitkään aikaan uskaltanut ruotsinlaivoille, Hannu ja Tiina jatkoivat toistensa tapaamista. Laivat seilasivat monta kuukautta miltei tyhjinä.

Nyt perhe asuu Hämeenlinnassa, ja heidän kaksi lastaan ovat jo aikuisia. Aino on juuri muuttanut opiskelemaan Humakiin, ja Johannes kirjoitti syksyn 2021 ylioppilaskirjoituksissa.

Nukketeatteri on kansainvälinen laji

Hannu Räisän ja Antti Kemppaisen Kuninkaallinen nukketeatteri toimii kiertueteatterina. Se tekee paitsi lastennäytelmiä, myös poliittista satiiria nukeilla, mikä on maailmanlaajuisestikin harvinaista. Vaalien aikaan sijoittuvat näytelmät tuovat näyttämölle ehdokkaita parodisoivia hahmoja.

Hannu Räisä ja Antti Kemppainen hatut päässä nukketeatterin kulisseissa, etualalla meren aaltoja kuvaava kulissi.
Kuvateksti Pinokkio-näytelmän esitys meneillään vuonna 2014 tai 2015. Vasemmalla Hannu Räisä Geppetton roolissa, oikealla Antti Kemppainen Pinokkiona.
Kuva: Heli Saarinen

Nukketeatteri on taiteenlajina kansainvälinen, sillä näytelmien esittäminen ei välttämättä vaadi yhteistä kieltä tai käännöstöitä.

Isoin ja ehkä merkittävin nukke, jonka Räisä on tehnyt, on täysikokoinen hevosnukke Arto Paasilinnan tekstiin perustuvaan Sotahevonen-näytelmään. Sitä ohjaamaan tarvitaan kolme riuskaa näyttelijää.

Nuken rakentaminen oli kiehtova ongelma: hankalia suunnitella olivat erityisesti jalkojen nivelet. Ilmaisun kannalta tärkeimpiä osia ovat eri asentoihin liikkuvat korvat. Yksi ohjaajista keskittyy vain niihin.

Hevosta esittävä luonnolliseen kokoon tehty nukke teatterin näyttämöllä.
Kuvateksti Hannu Räisän Sotahevonen-näytelmää varten vuonna 2009 rakentama täysikokoinen hevosnukke. Nukke on rakenettu keveästä vanerista, mutta se on silti painava, ja vaatii kolme voimakasta näyttelijää liikuttelemaan sitä.
Kuva: Hannu Räisä

– Korvat ovat tärkeät, koska hevonen ilmaisee tunteensa korvien kautta!

Sotahevonen on merkittävä Räisälle myös hänen isänsä kohtalon vuoksi. 

– Isän haavoittuminen sai minut kiinnostumaan sotahistoriasta. Nukkea rakentaessani kävimme veljeni kanssa Helsingissä tutkimassa sota-arkistoa ja löysimme sieltä dokumentin siitä tilanteesta, jossa isä haavoittui.

Niinpä hevosnukella on oikeiden sotahevosten tapaan rekisterinumero, ”R 245”, joka muistuttaa Räisän isän haavoittumispäivästä 24. toukokuuta. 

Kuusi kuvaa nukketeatteritaiteilija Hannu Räisän elämästä - Toista Yle Areenassa