Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Essee: Tyhmäksi blondiksi leimattu miljonäärijulkkis Paris Hilton on nyt feministien sankari – suosittu sometili tekee hillittömiä meemejä vihatuista naisista

Päivitetty 09.11.2021 12:43.
Kuvakollaasi Paris Hiltonista ja ilmastomielenosoituksesta

Rakastan Pikakahvimemegirlin tekemiä meemejä, joissa tosi-tv-kaunotar Paris Hilton laitetaan julistamaan feminismin ilosanomaa. Ainoa ongelma niissä on se, että ne eivät ole totta, kirjoittaa toimittaja Hanna Hantula esseessään.

Kun olin 15-vuotias, halusin eniten maailmassa olla Paris Hilton, sillä hän oli rikas, kaunis ja kuuluisa. Värjäsin tukkani blondiksi ja ostin sekä feikin Louis Vuitton -laukun että glitterillä koristellun napapaidan, joita kumpaakaan en ikinä kehdannut julkisesti käyttää. 

Lähes yhtä kovasti kuin halusin olla Hilton, pelkäsin, että joku saisi tietää halustani. Hilton oli tyhmän blondin perikuva, joka vapaaehtoisesti nöyryytti viikoittain itseään esittelemällä Leidit landella -ohjelmassa kyvyttömyyttään tarjoilla hampurilaisia tai siivota.

Juorulehtijulkisuuden ja tosi-tv:n kautta maailmanmaineeseen noussut perijätär oli kaikkea sitä, mitä naisen ei kuulunut olla:  hyperfeminiininen, ulkonäkökeskeinen, vähän höpsö. Vauvamaisella äänellä puhuva ja kaikkea kimaltavaa rakastava kohublondi oli karikatyyri naiseudesta.

2000-luvun alussa parasta mitä teinityttö saattoi yläasteen sosiaalisessa hierarkiassa olla, oli yksi pojista. Peittelin siis visusti samastumistani. Muuten olisin altistanut itseni pahimmalle mahdolliselle kohtalolle, joka nuorta ihmistä voi koskettaa: noloudelle.

15-vuotiaana halusin eniten maailmassa olla Paris Hilton.

Pieleen meni. 15-vuotias Hanna pitäisi nykyistä minua erittäin nolona. Ei vain siksi, että olen valmis paljastamaan ihailuni Paris Hiltonia kohtaan, vaan myös siksi, että aikuisena päädyin kannattamaan kyseenalaisia aatteita.

Päädyin kritisoimaan vallitsevaa talousjärjestelmää ja kannattamaan feminismiä, mitä teininä olisin pitänyt heikkouden merkkinä. Keskenkasvuisen itsevarmuudella olin vakuuttunut, että feminismiä tarvitsevat vain sellaiset naiset, jotka eivät yksin pärjää. Saman tuomion olisivat saaneet kapitalismikritiikki ja vasemmistolainen yhteiskunta-analyysi, jos olisin siinä iässä ollut aiheesta kiinnostunut. 

Nyt aikuisena tiedän, ettei kukaan pärjää yksin. Tämän tiedon pohjalta olen kuratoinut itselleni Instagram-syötteen, joka heijastelee kannattamiani aatteita.

Näin teet reiän matrixiin

Pikakahvimemegirlin julkaisemassa meemissä glamoröösisti pukeutunut Hilton pitää kädessään puhelinta ja ottaa ehkä itsestään selfien. Taustalla paparazzit kuvaavat häntä järjestelmäkameroillaan. Kuvan päällä lukee valkoisella arial-fontilla: ”Joka kerta kun sä teet mitä sä haluat sen sijaan mitä sun ’pitäis’ sä teet reiän matrixiin”.

Viime vuosien aikana  minulle on paljastunut, että en suinkaan ollut Suomen ainoa salainen Paris Hilton -fani. Ilmeisesti varsin monet meistä vuoden 1990 tienoilla syntyneistä tytöistä olimme, kukaan meistä ei vaan uskaltanut myöntää sitä. Nyt tämä patoutunut ihailu vyöryy meemien muodossa esiin Instagramissa. 

Pikakahvimemegirl on meemitili, joka alle vuodessa on saanut kerättyä melkein 10 000 seuraajaa. Tilin meemeissä vuoroin annetaan tunnetaidoiltaan puutteellisten jäbien kuulla kunniansa, vuoroin voimaannutetaan kaikkia muita. Sen seuraajat kuulemma kertovat jopa deittisovellus Tinderissä fanittavansa Pikaa siinä toivossa, että löytäisivät samanhenkisiä treffikumppaneita.

Tilin meemeissä Paris Hilton on usein laitettu kritisoimaan kapitalistista talousjärjestelmää tai julistamaan neljännen aallon feminismin ilosanomaa. Tämä on provokatiivisuudessaan nerokasta. Entinen naurunaihe onkin nyt sorrettujen esitaistelija.

Paris Hilton ei ole ainoa vihattu naisjulkkis, joka on noussut meemien sankariksi, eikä Pikakahvimemegirl ole ainoa tili joka tätä tekee, vaikka Suomen suurin ja kaunein onkin. 

“Mitä luulet, onkohan se mies vai vauva? En erota niitä enää toisistaan. Molempia joutuu palvelemaan ja ottamaan täyden emotionaalisen vastuun suhteessa tai ne kuolee tai katoaa..”, pohtii Kim Kardashian meemissä, jonka on tehnyt Princesskimb3rly. Kuvassa Kardashian ja Hilton katselevat hymyilevinä tuntematonta vastasyntynyttä pienokaista. 

Kim Kardashian vaaleassa iltapuvussa ja Kanye West mustassa nahka-asussa
Kuvateksti Tosi-tv-tähti Kim Kardashian ja ex-miehensä, räppäri Kanye West.

Toisessa saman tilin meemissä kuvakaappaus uutisotsikosta kertoo, että melkein 75 prosenttia miehistä mieluummin kuolee kuin luopuu lihansyönnistä. Tähän vastaa pinkkiin puettu barbie-nukke: “No kuolkaa sitten”. 

Johanna Tukiainen poseeraa vaaleanpunaisissa bikineissä palkintoa tarjoten Pimppivoimaa-tilin meemissä, jonka teksti kuuluu: “Kiitos mies kun kannatat tasa-arvoa haluatko vittu pokaalin”.  

Megan Fox kumartuu viekottelevasti auton konepellin yli ja sanoo: ”älä oo Cool Girl ‘jota ei haittaa’ – oo Hot Girl joka asettaa rajoja”. Meemin on tehnyt Dj.hullupillu.

Samanlaisia kannustavia, kriittisiä tai provosoivia repliikkejä laitetaan päivittäin muidenkin naisten suuhun: feministisissä meemeissä toistuvat Kylie Jenner, Anna Nicole Smith, Lana del Rey, Gigi Hadid ja suomenkielisessä somessa silloin tällöin myös Armi Aavikko ja Kikka.

Oma suosikkini juuri nyt on Kirkan_hevilevyt_fanisivun meemi, jossa Dolly Parton kurkkaa tyrmistyneenä valkoisen mekkonsa avaraan kaula-aukkoon ja sanoo: “Hyi mitä hemmettiä oikee tiputit mun tissivakoon!? Yääääk se oli sun musiikkielitismi ota se pois en haluu koskee siihen!! Se on ihan limanenki yrjistä”.

Feminismin lisäksi julkkisnaisista tehtyjä meemejä yhdistää vasemmistolainen maailmankuva.

Hymyilevä Reese Witherspoon mukailee Ellewoodscore-tilin meemissä amerikkalaisen ay-liikkeen iskulausetta:  “boss makes a dollar I make a dime that’s why I shitpost on company time”.

Itsensä usein Marie Antoinetteen rinnastava miljardööri Elon Muskin ex-puoliso ja pop-tähti Grimes kertoo Pikakahvimemegirlin meemissä, että “Nää mun Marie antoinette jutut on pohjimmiltaan vaan yritys hallita kognitiivista dissonanssia joka johtuu siitä että oon joutunut vallankumouksen väärälle puolelle ja oikaistakseni sen mun pitää tehdä uhrauksia joihin en oo valmis”.

Ihan oma lukunsa on popstara Britney Spears, jota amerikkalainen vasemmisto tapaa meemeissä kutsua Toveri Spearsiksi. Vitsi sai alkunsa, kun Spears postasi Instagramiin sitaatin, jossa filosofi Mimi Zhu vaatii vaurauden uudelleenjakoa. “Ahkeruus on sitä kun maksimoi oman riistonsa”, sanoo Pikakahvimemegirlin meemi, jossa nuori Spears katsoo eteerisenä kameraan vasten vaaleanpunaista taustaa. 

Kuva Spearsistä tosin voisi olla otettu eilen, sillä kaikki nämä naiset ovat muuttuneet ulkoisesti hyvin vähän suosionsa huipuista. Silti heidät esitetään – ainakin tässä nimenomaisessa sosiaalisen median kolkassa – aivan eri valossa kuin vuosituhannen alussa. Mikä siis muuttui?

On tyhmää olla tyttö

Päätän esittää kysymyksen sille ihmiselle, joka minut sen sai alun perinkin kysymään. Pikakahvimemegirl haluaa pitää oikean nimensä salassa, mutta juttelee mielellään Paris Hiltonista puhelimessa.

– Ihmiset tajuavat nykyään paremmin, miten julkisuus toimii ja ymmärtävät, ettei julkkiksen imago ole hänen oikea persoonallisuutensa. Lisäksi nykyään ei ajatella, että olisi automaattisesti epäfeminististä, jos nainen haluaa olla kaunis tai seksikäs, meemimaakari sanoo.

Pikakahvimemegirlille Hilton edustaa vapautta ja rohkeutta. 

– Se häpeilemättömyys, ettei kiinnosta mitä muut ajattelee, on se mitä haluan levittää mun seuraajille mun meemeillä. Paris on aina uskonut omaan juttuunsa, kuten esimerkiksi omaan estetiikkaansa silloinkin, kun ihmiset ympärillä ei ole sitä tajunneet. Parisilla on aina ollut vähän outo tyyli pukeutua, eikä sitä ole kiinnostanut, mitä muut siitä sanoo.

Hiltonin hahmo on mysteeri, jota ei voi käsittää järjellä.

Totta. Hiltonin pukeutumistyyli on, ja on aina ollut outo. Miksi en tajunnut tätä nuorempana?

Hilton esitettiin viihdejulkisuuden kriittisessä valossa jonkinlaisena pinnallisen naiseuden prototyyppinä, muottina, johon vain tyhmät ja persoonallisuutta vailla olevat tytöt mukautuivat. “Kaikki haluavat olla kuin Paris Hilton”, maailma tuntui sanovan. “Ole sinä fiksu ja omaperäinen ja pyri johonkin muuhun.”

Silti juuri hänen tyylinsä oli erottuva ja omanlaisensa.

Hiltonin hahmo on mysteeri, jota ei voi käsittää järjellä. Hän on aina näyttänyt juuri siltä, miltä naisen kuuluu näyttää: hoikalta, blondilta ja tälläytyneeltä, mutta silti häntä on aina parjattu siitä, miten hoikka, blondi ja tälläytynyt hän on. 

Ilmeisesti tässä ei ole mitään harvinaista. 

Sosiologi Erica Åberg on tutkinut ulkonäön merkitystä ihmiselämän eri osa-alueilla. Suomessakin se, miltä ihminen näyttää, vaikuttaa valtavasti uraan, romansseihin, ja jopa ystävyyssuhteisiin.

Mitä ulkonäköön ja sen normeihin tulee, naisten on vaikea voittaa, Åberg sanoo. Samalla hän pukee sanoiksi sen, minkä 15-vuotiaana koin ja tunsin, mutta en ymmärtänyt.

 – Naisia kehotetaan panostamaan ulkonäköönsä ja annetaan ymmärtää, että se on väylä sosiaaliseen nousuun. Tämän säännön noudattamisesta seuraa kuitenkin halveksuntaa, koska ulkonäkö nähdään halvaksi keinoksi päästä sosiaaliseen maineeseen.

Eivätpä ne yläasteen sosiaalisessa hierarkiassa hyvän jätkän arvonimen ansainneet tytöt hekään rumia olleet. He vain pitivät visusti huolen siitä, että minun kaltaiseni katkerat ja kateelliset, joilta puuttui taidot omaksua poikaporukoiden käytöskoodisto, eivät koskaan päässeet näkemään huulikiiltoputkiloa koulurepussa.

Jos minun olisi pitänyt 15-vuotiaana pukea sanoiksi se, miksi en voi fanittaa Hiltonia julkisesti, olisin vastannut sen olevan “noloa”.  Nyt 30-vuotiaana ajattelen, että häpeäni johtui sisäistetystä naisvihasta.

Paris Hilton hymyilee gaalassa.
Kuvateksti Hiltonin hotellisuvun perijätär on sitä, mitä naisen ei kuulu olla: feminiininen, ulkonäkökeskeinen ja höpsö.

Sisäistetty naisviha on feministinen muotitermi – hyvästä syystä. Toisin kuin monet sukupuolentutkimuksen jargoniset kiemurat, sisäistetty naisviha on jotain minkä suurin osa naisista tuntuu ymmärtävät täysin intuitiivisesti.

Se on halua olla hyvä jätkä (“siistii että sulle voi heittää tällästä läppää etkä suutu”) ja valmiutta ottaa vastaan kehuihin käärityt loukkaukset (“sulla on naiseksi tosi miellyttävä ääni”). Se on klassista ehdollistumista: palkintojen ja rangaistusten kautta opittu oma paikka sukupuolten hierarkiassa. Se on uskottavuuden ostamista miesten jäljittelyllä.

Itse olin 10-vuotias kun tajusin, että opettaja pitää minua fiksumpana, kun madallan ääntäni vastatessani kysymyksiin.

Kun filosofi Simone de Beauvoir kysyy Toisessa sukupuolessa, miksi naiset ovat kautta historian alistuneet miesten tyranniaan, vastaus on sisäistetty naisviha.

Raskaimmin se osuu niihin, jotka ovat sisäistäneet naisvihan lisäksi muutakin sortoa, kuten rasismia tai homofobiaa. Runoilija, mustan feminismin edelläkävijä Audrey Lorde kirjoittaa Sister Outsiderissa, että jokaiseen meistä on “istutettu pala sortajaa”. 

Minua ja teinivuosien ystäviäni avitti naisvihan sisäistämisessä seuraava moraalinäytelmä. Vuonna 2004 Paris Hiltonin ex-poikaystävä Rick Salomon julkaisi salakuvaamansa videon, jossa pariskunta harrastaa seksiä. Hiltonista tuli saman tien yleinen naurunaihe ja pilkan kohde.

Tv-sarja South Park teki jakson, jossa Hilton kaupittelee lapsille lelusettiä, johon kuuluu pimeässä toimiva videokamera ja leikkirahaa. Jakson nimi oli Stupid Spoiled Whore.

Pop-stara P!nk teki kappaleen nimeltä Stupid Girls. Musiikkivideolla hän eläytyy Hiltonin rooliin ja parodioi groteskin himokas ilme kasvoillaan seksivideota. Hilton oli varoittava esimerkki meille tytöille: on tyhmää tuoda itseään esille. On tyhmää luottaa ihmisiin. On tyhmää olla tyttö. 

Rick Salomon voitti “ohjaustyöstään” palkintoja.

South Parkin Paris Hilton -jakson nimi oli Stupid Spoiled Whore.

Emännöin 16-vuotiaana vanhemmiltani salaa kotibileitä, joissa juotiin kaljaa ja katsottiin musavideoita. Muistan, miten nauroin kavereiden kanssa Stupid Girlsille. Nauroin kovaa siinä toivossa, että äänekkyys peittäisi tuntemani epämukavuuden.

Kun nyt aikuisena otan tämän tapauksen puheeksi samanikäisten ystävieni kanssa, meitä kaikkia hieman nolottaa ja kauhistuttaa. Miksi emme tajunneet, että osallistuessamme Paris Hiltonille naureskeluun, kavensimme samalla omaa tilaamme tehdä virheitä ja olla holtittomia, sanalla sanoen elää? 

En silti syytä itseäni siitä, etten 15-vuotiaana ymmärtänyt miten naisviha minua ohjaili.

Sisäistetty naisviha on helppo tunnistaa, mutta vaikea määritellä, sillä se on ennen kaikkea kokemus, jota pystyy analysoimaan vasta kun, sitä varten on saanut oikeat sanat.

Tuohon aikaan oikeita sanoja ei ollut saatavilla. Miten voi kuvailla tomaattia, jos ei ole ikinä kuullut sanoja punainen tai pyöreä?

Englanniksi sisäistetty naisviha on internalised misogyny. Kun tarkastelee tämän sanaparin suosiota Google-hakuna, huomaa että trendi on ollut tasaisen nouseva viime vuosikymmenen puolivälistä saakka. Näinä samoina vuosina feministisen someaktivismin määrä ja näkyvyys on kasvanut räjähtävällä voimalla. 

Oma someni on täynnä vaaleanpunaisia postauksia, joissa eri kielillä ja eri taktiikoilla opetellaan tunnistamaan naisvihaa sen monissa muodoissa: mediassa ja työpaikoilla, mutta ennen kaikkea sisäistettynä.

Tuntuu kuin olisimme kaikki heränneet joskus vuoden 2016 tienoilla pahasta unesta, ja nyt näkisimme ensimmäistä kertaa, miten epäreilusti meitä on kohdeltu, ja miten epäreilusti olemme kohdelleet toisiamme. 

Rakastan Pikakahvimemegirlin meemejä, sillä ne ovat olleet lempein mahdollinen herätys tähän uuteen maailmaan. Ainoa ongelma niissä on se, että niiden lainaukset eivät ole totta.

Nauru parantaa

Paris Hilton ei ole oikeasti se idiootti, jota näytteli Leidit landella-ohjelmassa, mutta ei hän toisaalta koskaan ole esittänyt niin viiltävää sosiaalista analyysia kuin Pikakahvimemegirl hänen suuhunsa laittaa.

Kim Kardashian on monia asioita, mutta ei se sanavalmis seksististen ukkeleiden rankaisija, jona Princesskimb3rly hänet esittää.

Toveri Spears ansaitsee koko maailman sympatian siitä, miten hänet alistettiin isänsä holhoukselle, mutta hän tuskin on ensimmäisenä vetämässä kommandopipoa päähän, kun vallankumous tulee.

Britney Spears punaisella matolla.
Kuvateksti Laulaja Britney Spearsia kutsutaan välillä Toveri Spearsiksi.

Nämä naiset ovat rikkaita ja etuoikeutettuja, ja vaikka he muiden rikkaiden amerikkalaisten tapaan hyväntekeväisyyttä harrastavatkin, en kutsuisi heitä aktivisteiksi.

Vaikka kuinka analysoisin sisäistetyn naisvihani pois yhtälöstä, jää jäljelle silti kysymys: Onko noloa fanittaa Paris Hiltonia? Ansaitsisiko joku kanssani samat poliittiset päämäärät ja luokkaintressit jakava feministi isomman palan ihailuani? Voisinko vihdoin lopettaa Hiltonin fanituksen?

Pikakahvimemegirl on hyvin tietoinen ristiriidasta, jonka kanssa painiskelen.

Hän ei itse ihaile Paris Hiltonin edustamaa girlboss-kulttuuria, jossa feminismi käsitetään ennen kaikkea voimaantumisena taloudellisen menestyksen kautta. Hilton kuitenkin on otollinen meemien raaka-aine, koska hän ja hänen estetiikkansa ovat niin tunnistettavia. 

– Paris on ikoni, Pikakahvimemegirl julistaa.

Ikoni on kuva, joka edustaa järjen ja kosketuksen tavoittamattomissa olevaa mysteeriä. Onko Neitsyt Mariaa kuvaavan ikonin äärellä olennaista tarttua biologian oppikirjaan ja selittää, miksi synnitön sikiäminen on mahdottomuus? Ei. Olennaista on uppoutua mysteerin ristiriitaisuuteen ja avata sille sielunsa. 

Myös Paris Hiltonin mysteeri rakentuu ristiriitojen varaan.

Hiltonin ja kumppaneiden kuvia käyttävissä meemeissä naiset ovat sekä hyperfeminiinisiä, ulkonäkökeskeisiä että fiksuja. Ei sillä ole väliä, että näppärät sanat eivät ole Hiltonin omia. Hän on jotain, mihin samastua, ja samastumisen kautta me katsojat voimme antaa itsellemme luvan olla myös ristiriitaisia, olla sopimatta siihen miehiseen älykkyyden malliin, joka meille on opetettu.

Vaikka Hiltonin antikapitalistinen feminismi olisikin fiktiota, hänen mysteerinsä on totta. Hän on tietoisesti rakentanut itsestään kuvan, joka on pelkkää pintaa.

Julkkis Paris Hilton istuu nojatuolissa.
Kuvateksti Paris Hiltonin mysteeri rakentuu ristiriitojen varaan, kirjoittaa Hanna Hantula.

Viime vuonna julkaistussa YouTube-elämäkerrassaan Hilton kertoo, että joutui teini-ikäisenä kokemaan kammottavaa kaltoinkohtelua. Hän oli kapinallinen teini, jota ei kiinnostanut vanhempien määräämät kotiintuloajat ja biletyskiellot, ja niinpä hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen, jonka ankaran kurin oli tarkoitus laittaa nuoriso ruotuun. 

This is Paris -elokuvassa aikuinen Hilton kampanjoi koulun sulkemisen puolesta yhdessä vanhojen luokkatovereidensa kanssa. Elokuva maalaa Hiltonista kuvan syvästi traumatisoituneena, työntekoon pakkomielteisesti suhtautuvana naisena, joka koko tämän ajan olisi ansainnut meidän myötätuntomme.

Tyhjäpäisen blondin esittäminen on dokumentin mukaan Hiltonille paitsi hyvä bisnes, myös suojamuuri, jonka taakse kätkeytyä. Rakkaus glitteriin ja lapsellinen puhetyyli saavat selityksen: Hilton elää edelleen sitä nuoruutta, joka häneltä riistettiin.

Feministiset meemit antavat luvan ihailla naisia, jotka eivät ole moitteettomia.

Paris Hilton huijasi meitä kaikkia kaksi vuosikymmentä uskomaan, että oli jotain muuta kuin todella on.

Emme ehkä ikinä saa tietää, mitä Britney Spears todella ajattelee vallitsevasta talousjärjestelmästä, tai millainen Kim Kardashian on naamionsa takana. Tiedämme vain, että naamio on merkiltään Balenciaga. Nämä naamiot tekevät meemit mahdollisiksi, sillä niiden taakse voimme kuvitella sen, mitä milloinkin haluamme ja tarvitsemme.

Feminismi osaa olla välillä totista puuhaa. Siinä ollaan tekemisissä väkivallan, vihan ja tuhansia vuosia jatkuneen epäoikeudenmukaisuuden kanssa, eikä mikään näistä naurata. Feminismi perustuu kriittisyydelle: on tarkasteltava kriittisesti yhteiskunnan rakenteita, kulttuuria, omia tunteitamme.

Usein feministeiltä vaaditaan täydellisyttä, ja se on väsyttävää. Feministiset meemit antavat luvan ihailla sellaisiakin naisia, jotka eivät ole moitteettomia ja samalla ne antavat tavallisille ihmisille armoa. Tähän perustuu Pikakahvimemegirlin ja kumppaneiden nerokkuus.

Kun näen Paris Hilton -meemejä, naurun laukaisee hahmo, jolle opin nauramaan jo lapsena. Mutta nyt nauru ei ole pilkkaavaa, vaan parantavaa.

Muokattu otsikkoa ja ingressiä 9.11.2021.

Keskustelu