Hyppää pääsisältöön

Luonto

Kristian Mäki-Jussila on Suomen kovimpia vapaasukeltajia – katso, miten hän sukeltaa 50 metrin syvyyteen ilman sukelluslaitteita

Vielä 1940-luvulla uskottiin, että ihminen ei voi sukeltaa 30 metriä syvemmälle. Siinä syvyydessä paineen ajateltiin rusentavan ihmisen keuhkot. Nykyään syvyyssukeltamisen maailmanennätys on uskomattomat 214 metriä.

Sillä hetkellä Kristian Mäki-Jussila ei enää kellu. Syvyydessä vallitseva paine on puristanut ilman Mäki-Jussilan keuhkoissa ja märkäpuvussa niin pieneksi, että vesi imee häntä yhä syvemmälle. Alkaa vapaapudotus, vapaasukeltamisen herkin ja hekumallisin vaihe. 

Kristian Mäki-Jussila on Suomen kovimpia vapaasukeltajia. Hän on sukeltanut ilman sukelluslaitteia 75 metrin syvyyteen, siis vain yhdellä henkäyksellä.

Ja juuri tuo hetki, kun vapaasukeltajan keho ei enää kellu, kiehtoo häntä lajissa erityisesti.

– Suurin tunteita herättävä juttu syvyyssukelluksessa on mulle vapaapudotus. Siinä hetkessä on niin helppo elää, kaikki muu unohtuu, Mäki-Jussila kuvailee.

Vapaasukeltaja lähtee pinnalta sukeltamaan
Kuvateksti Syvyyssukeltamisen lisäksi Kristian harrastaa myös pituussukeltamista ja hengen pidättämistä veden alla. Kristian on myös sukeltanut jään alla pelkässä uima-asussa 100 metriä pituutta.  

Vapaasukellusta ei koskaan harrasteta yksin

Vapaasukeltamiseen liittyy riskejä, joita sukeltaja pyrkii välttämään kuuntelemalla tarkasti tuntemuksiaan.

Yksi yleisimmistä vaaroista on tajunnan menettäminen, joka johtuu kehon vähähappisuudesta.

Myös Mäki-Jussila on kokenut sen useita kertoja, varsinkin kisoissa, joissa lajin vaatima rentous voi monesti kärsiä.

Olen oppinut tunnistamaan ne merkit, jotka ennakoivat tajunnan menettämistä. Silloin sukeltaminen alkaa tuntua erityisen hyvältä ja näkökenttä kapenee. Jos näin käy, lopetan sukelluksen välittömästi.

― Kristian Mäki-Jussila

Riskien takia vapaasukeltamista ei koskaan harrasteta yksin. Turvasukeltaja tulee syvemmillä sukelluksilla puoleen väliin vastaan.

Tärkeintä on keskeyttää suoritus heti, kun kehossa ei tunnu rennolta tai sukelluksen aikana kaikki ei mene kuten pitäisi.

Vapaasukeltaja pohjalla
Kuvateksti Laitesukeltaja sukeltaa veden alle nähdäkseen ympäristöä, vapaasukeltaja sukeltaa syvälle, nähdäkseen syvälle itseensä.

Syvyyssukelluksessa ongelmana on, että vapaasukeltajan pitää päästä omin voimin pinnalle tai viimeistään siihen saakka, missä turvasukeltaja kohtaa hänet. Siksi sukeltajan pitää tietää milloin kääntyä takaisin kohti pintaa.

Muutoin voi käydä kuten Mäki-Jussilalle eräällä syvyyssukelluksella 50 metriin. Hän ei kuunnellut tarkasti kehonsa rajoja ja lopputuloksena oli keuhkojen alipainevamma.

Keuhkojen alipainevammassa verta ja kudosnesteitä tihkuu keuhkopussin ulkopuolelta keuhkojen sisälle niin, että kaasujen vaihto keuhkoissa ei toimi enää kunnolla.

Jos vapaasukeltaja ei anna keuhkojen parantua rauhassa voi seurauksena olla jopa kuolema. Näin traagisesti kävi amerikkalaiselle vapaasukeltajalle Nick Mevolille sukelluksella 72 metrin syvyyteen.

Vaikka keuhkojen vammat ovat vapaasukeltajille todella ikäviä, tämä hurja seikkailu opetti myös Mäki-Jussilalle paljon siitä, miten olla parempi vapaasukeltaja.  Kuuntele tarina Riskiretket -podcastista. 

Lisää aiheesta Yle Areenassa