Hyppää pääsisältöön

Miksi emme välitä kissoista?

Talvi tulee, ja jopa kymmenet tuhannet suomalaiskissat elävät surkeissa oloissa pääasiassa ulkona. Kotimaiseen kissakriisin ainoana ratkaisuna pidetään ulkona liikkuvien kissojen sterilointia.

Tässä on kuuden viikon ikäinen Kenji. 

Juuri nyt se asuu kissojen sijaiskodissa Hattulassa. 

Kenjin emo saatiin ulkoa kiinni ja lämpimään vain hetki ennen synnytystä. 

Hylätyt kissat ovat yleensä surkeassa kunnossa, rokottamattomia ja monisairaita. 

Kenjillä on ollut tuuria, sillä on vain silmätulehdus. 

Viereisessä huoneessa erittäin tarttuva kissarutto tappoi kahdeksan pientä pentua.

Siksi sijaiskotia pitävä ja sen asukkaista bloggaava Elina Kataja joutuu käyttämään suojavaatteita.

Usein ajattelen, miten hullu pitää ihmisen olla, että tekee tätä huvikseen, harrastuksenaan. Silti se palkitsee. Jokainen sijaiskotiin ja siitä uuteen elämään päässyt kissa on yksi pelastettu elämä.

― Elina Kataja

Naapurikunnassa Pälkäneellä Johanna Jaatinen ja Ira Pogrebetski ovat jo yli kuukauden ajan loukuttaneet kiinni villiintynyttä kissalaumaa. 

Yli sadan kissan populaatio asustaa entisen maatilan liepeillä.

Ongelman suuruus valkeni jo ensikäynnillä. Tiellä oli vastassa oikea kissavyöry, arviolta 30 kissaa. Olin hetken, että apua!

― Johanna Jaatinen

Taustalla on hyvin tavallinen tarina.

Pihapiiriin ilmestyvää kissaa aletaan ruokkia säälistä.

Pian ruokakupille on enemmänkin tulijoita, kissat lisääntyvät keskenään, ja homma lähtee käsistä. 

Siksi Suomessa on valtava kissaongelma.

Leikkaamattomia ja keskenään lisääntyviä populaatiokissoja on jopa kymmeniä tuhansia.

Jaatinen ja Pogrebetski näyttävät kännyköiltään surullisia kissakuvia.

Haastattelupäivään mennessä alueelta on saatu talteen 61 kissaa, eli melkein puolet populaatiosta kulkee vielä vapaana. 

Kaikki eivät tule selviämään talvesta hengissä. 

Tulee paleltumia, korvalehdet putoavat, häntä katkeaa kun se paleltuu ja menee kuolioon, anturoihin tulee paleltumavammoja.

― Johanna Jaatinen

Periksi ei anneta, on Jaatisen periaate. Hän on nikkaroinut kymmenkunta kissaloukkua. 

Ympärille ripotellaan houkuttimeksi tonnikalaa.

Toinen tehokas keino on vedellä hajujälkiä maastoon tonnikalaliemessä uitetuilla sukkahousuilla.

Joskus loukkuun ahtautuu kolmekin nälkäistä kissaa.

Riistakamera paljastaa, että lähistöllä on pyörinyt jo useamman päivän utelias kissa.

Meneeköhän se pian loukkuun?

Hattulassa Katajankulman kissojen vaivat on lääkitty, vatsat ovat täynnä ja talossa on lämmin.

Sijaiskodit ja löytötalot ovat kuitenkin monin paikoin tupaten täynnä. 

Vaikka vapaaehtoiset loukuttavat kuinka ahkerasti, kissakriisiin ei näy helpotusta. 

Kaikille kissoille ei käy yhtä hyvin kuin pikkuiselle Kenjille.

Eläinsuojelujärjestöt vaativat vapaasti ulkoilevien kissojen sterilisaatiota.

Sitä pidetään ainoana tehokkaana keinona kissakriisin selättämiseksi. 

Eläinten hyvinvointilakiluonnoksessa halutaan kieltää lemmikkien hallitsematon lisääntyminen, mutta yksiselitteistä sterilisointipakkoa ei ole luvassa.

Pälkäneellä loukutus jatkuu, ja kiinniotetut kissat kuljetetaan hoitopaikkoihin.

Kuvausten jälkeisenä päivänä Ira Pogrebetskilta tulee viesti.

“Kissa numero 62 jäi loukkuun aamulla.”

Se on hyvä uutinen, vaikka urakkaa on jäljellä vielä 40 kissan verran.

Huono uutinen on se, ettei loukuttamiselle näy loppua.

Seuraava ja sitä seuraava loukutusprojekti odottavat jo vuoroaan. Talvikin on tulossa.