Hyppää pääsisältöön

Podcastit

Elämää loputtomassa kivussa – Kivun kokemus yhdistää huippujääkiekkoilija Tony Salmelaista ja toimittaja Riikka Rahia

Päivitetty 15.11.2021 09:23.
Jääkiekkoilija Tony Salmelainen pelaa kaukalossa jääkiekkoa
Kuvateksti Jääkiekkoilija Tony Salmelainen lopetti uransa vuonna 2013 kipujen ja fyysisten ongelmien vuoksi.

Arviolta joka viides suomalaisista työikäisistä kärsii kroonisesta kivusta. Jatkuvan kivun kanssa ovat joutuneet elämään myös jääkiekkoilija Tony Salmelainen ja toimittaja Riikka Rahi.

“Kipua tuli joka puolelta. Mieli oli ottanut minusta vallan ja syötti minulle itsetuhoisia ajatuksia.”

HIFK:ssa ja NHL:ssä pelanneen Tony Salmelaisen ura huippujääkiekkoilijana loppui ennenaikaisesti 2013 kipujen ja fyysisten ongelmien vuoksi.

Kaukalossa saatujen tällien takia hän kärsi migreenistä, huimauksesta, pahoinvoinnista sekä tasapaino- ja näköongelmista niin, että tavallinen kaupassa käyntikin kävi mahdottomaksi.

Samoihin aikoihin Salmelaisen äiti sairastui vakavasti ja puolisosta tuli ero. Sekä fyysinen että henkinen loputon kipu johti lopulta vakavaan masennukseen.

“En minä halunnut kuolla, en vain jaksanut elää"  

Kesti pitkään, ennen kuin Salmelainen pystyi myöntämään itselleen, että ura on ohi ja että hän tarvitsee apua pystyäkseen elämään. Huippu-urheilijat ovat tottuneet peittämään heikkoutensa.

Salmelainen kokee, että kovan pelaajan imagon säilyttämiseksi hänkin yritti sinnitellä liian pitkään ennen kuin ymmärsi, että seuraava tälli kaukalossa voi olla todella kohtalokas. Salmelainen sanookin, että vaikka esimerkiksi myös luunmurtumisen kaltaiset tapaturmat ovat ikäviä, ovat päähän kohdistuneet pienetkin iskut toista luokkaa ja ne on otettava erittäin vakavasti.

Tony Salmelainen on kokenut, että esimerkiksi valmennusportaassa ei aikanaan ymmärretty, miten vakavia vammoja ja sairauksia hänen loukkaantumisensa aiheuttivat.  

Mä haluan elää ja jatkaa tätä hienoa matkaa!

― Tony Salmelainen

Tony Salmelainen elää nykyään kuntoutuksen jälkeen uutta elämää. Hän asuu puolisonsa kanssa Dubaissa ja opiskelee lontoolaisessa yliopistossa mielenterveyden neurotutkimusta ja psykologiaa. Jatkuva kipu ei enää leimaa hänen elämäänsä.

Ex-jääkiekkoilija Tony Salmelainen pitää kiekkoa kädessään kasvojensa edessä ja tuijottaa sitä.
Kuvateksti Ex-jääkiekkoilija Tony Salmelainen opiskelee nykyään mielenterveyden neurotutkimusta ja psykologiaa.

Kipu saa tuntemaan yksinäiseksi

Krooninen kipu on ollut myös osa toimittaja Riikka Rahin elämää viimeiset 50 vuotta.

Makaan mahallani niin lähellä lattiaa, että alla olevan räsymaton raidat sumenevat ja sotkeutuvat silmissäni. Lasken huohottaen toisiinsa katoavia raitoja ja kuvailen itselleni niiden värisävyjä: puolukanpunainen, munanvalkoinen, haalistunut roosa, lehmuksen vihreä...

Koitan häivyttää mielestäni keinolla millä hyvänsä selkääni raatelevan ja ärjyvän karhun, jonka paino pitää minut tässä lattialla niin, etten pääse edes kontalleni.

Vedän käsillä itseäni lähemmäksi penkkiä, jolla kännykkäni on. Ravistan penkin jalkaa niin, että kännykkä putoaa eteeni. Soitan ystäväni apuun, mutta siinä lattialla odotellessani tunnen itseni yksinäiseksi ja epäkelvoksi olennoksi - minusta on tullut tämän loputtoman kivun takia maassa matava, voimaton mato”.

Näin kuvailee elämäänsä toimittaja Riikka Rahi.

– Ei elämäni sentään noin pahaa joka päivä ole, mutta aivan liian usein kuitenkin. Olen kärsinyt vaikeista selkäkivuista 50 vuotta, lapsuudestani asti.

Elämää kivun kanssa lapsesta asti

Rahi oli 10-vuotias kun selkäkivut alkoivat. Niitä pidettiin kasvukipuina eikä pienellä paikkakunnalla ollut apua saatavilla vaikka olisikin tajuttu, että kyseessä on rakenteellinen vika.

– Muistan lapsuudestani lukuisia itkuisia talvileikkejä ja retkiä, joiden aikana pienikin etunoja aiheutti sähköimpulssin koko kroppaan. Impulssi kehoitti pysähtymään. 

Vaikka kipu on ollut aina läsnä, on Rahi silti harrastanut elämänsä aikana paljon liikuntaa. Joskus jopa vimmaisesti. Esimerkiksi kuntosalitreeni, venyttely, sauvakävely ja jooga ovat kuuluneet niihin urheilulajeihin, joihin Rahi on tuloksetta turvautunut.

– Liikunnan lisäksi olen käynyt mm. fysioterpeutilla ja osteopaatilla, saanut lämpöhoitoja, kipupiikkejä ja aina vaan vahvempia särkylääkkeitä. Kaikesta hoidosta huolimatta selkää särkee ja vihloo aina vaan, istun tai kävelen. Ja hyvin usein myös paikallani maatessa. 

Kivusta kärsii joka viides suomalainen

Henkilökohtaisessa kipukarusellissa kieppuessa Rahia lohduttaa edes hieman se tieto, että hän ei ole ainoa. Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, jotka kärsivät kipua eri syistä joko päivittäin tai toistuvasti.

Jokaisella työpaikalla ja harrastuspiirissä on siis ihmisiä, joihin sattuu jatkuvasti joko fyysisesti tai henkisesti. Aivojen kipukeskus ei erota sitä, tuleeko vaarasta kertova signaali ahdistuksesta vai selkäkivusta. Sekaisin kipukeskus menee viimeistään silloin, kun pitkittynyt fyysinen kipu muuttuu myös psyykkiseksi, tai kun psyykkinen kipu oireilee kehon vaivoina. 

– Omalla kohdallani jatkuva kipu on johtanut siihen, että elämäni on kaventunut niin konkreettisesti kuin henkisestikin, Rahi toteaa.

– Vaikka tiedän, että huonokaan selkä ei normaalilla käytöllä voi mennä lopullisesti rikki, varon kävelemistä ja arkiaskareita sekä mietin tarkkaan, kuinka pitkälle voin kävellä ilman keppien tukea ja pystynkö lähtemään esimerkiksi matkalle.  

Kipu kuin musta möykky

Koska kipua ei voi unohtaa, se on muuttunut Rahin mielessä mustaksi möykyksi. Möykky vie hänen ajatuksistaan vuosi vuodelta enemmän tilaa. Se syö aikaa ja energiaa työltä ja ihmisten kanssa olemiselta. Se vaikeuttaa keskittymistä, se saa häpeämään viallisuutta ja syyttämään itseä laiskaksi.

– Musta möykky ei näy ulospäin, niin kuin ei aina muukaan kipu. Eikä siitä tee mieli usein kertoakaan, sillä kivuttomat ihmiset eivät joko jaksa kuunnella tai eivät voi tietää miltä minusta tuntuu, Rahi toteaa.  

Toimittaja Riikka Rahin omakohtaiset kivun kokemukset saivat hänet kiinnostumaan kroonisesta kivusta laajemminkin. Tuosta kiinnostuksesta syntyi 7-osainen audiosarja Kertomuksia loputtomasta kivusta.

Kipu ei ole koko identiteetti

Riikka Rahi antaa itselleen oikeuden tuntea itsesääliä ja surua silloin kun kipu on pahimmillaan. Sarjan haastatteluja tehdessään hän oppi, että tärkeintä on se, että ymmärtää kivun olevan vain yksi osa omaa persoonaa, ei koko identiteetti. Tällä ajatuksella tekee elämäänsä tilaa myös hyville asioille. 

Pelkällä tahdonvoimalla ei kroonisen kivun kanssa kuitenkaan kukaan pärjää. Rahi harmittelee, että Suomessa on edelleen liian vähän kipuklinikoita, joissa lääkäreiden, fysioterapeuttien ja psykologien muodostamat työryhmät hoitavat kipupotilaita kokonaisvaltaisesti.

– Liian usein kroonisen kivun kanssa elävät saavat vain kovempia särkylääkkeitä tai käskyn jumpata. Loputtomassa kivussa, jossa särkee sekä ihmisen kehoa että mieltä, sellainen hoito on täysin riittämätöntä, Rahi sanoo.

Tämä jatkuvasta kivusta tiedetään

  • Kivun tuntemus syntyy aivojen kipukeskuksessa.

  • Krooniseksi kivuksi kutsutaan kipua, joka on joko päivittäistä tai säännöllisesti ja usein toistuvaa.

  • Kipu kroonistuu joko siksi, että sen aiheuttamaa vammaa ei voida korjata tai kun keskushermostossa tapahtuu kipua ylläpitäviä muutoksia. 

  • Arviolta joka viides suomalaisista työikäisistä kärsii kroonisesta kivusta.

  • Noin 14 prosentti kroonisesta kivusta kärsivä tuntee kipua päivittäin.

  • Pelkästään tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä masennus aiheuttavat yhteiskunnalle vuodessa yli miljardin euron kustannukset mm. sairaslomien, hoitojen ja syrjäytymisen muodossa. 

    Lähteet: Kela, Tilastokeskus, kipupsykologi Elina Kiehelä