Humphrey Bogartin kenties paras roolityö osui liiankin lähelle häntä itseään – Nicholas Rayn noir-klassikko on outo, romanttinen ja surullinen tarina loppuunpalamisesta
Hermot pinnalla kertoo kahdesta ihmisestä, jotka yrittävät takertua viimeisiin rakkauden ja menestyksen mahdollisuuksiinsa. Näyttelijä Ilkka Koivula samastui maaniseen ja herkkään, kyyniseen ja hellyydenkipeään Bogartiin.
Humphrey Bogart teki yhden parhaista elokuvarooleistaan uransa loppupuolella, suhteellisen tuntemattomassa noir-elokuvan mestariteoksessa Hermot pinnalla (In a Lonely Place, USA 1950). Sen ohjasi Nicholas Ray, jonka avioliitto naispääosaa esittävän Gloria Grahamen kanssa oli juuri hajoamassa. Näiden kolmen ihmisen elämä ja piirteet heijastuivat jännittävästi tämän vieläpä Hollywoodiin sijoittuvan elokuvan henkilöhahmoihin ja tematiikkaan.
Hermot pinnalla perustuu Dorothy B. Hughesin romaaniin, joka oli tehnyt syvän vaikutuksen Bogartiin. Hän näki kirjan päähenkilössä piirteitä itsestään ja uskoi, että pystyisi hahmon kautta purkamaan paitsi omia demonejaan, myös kokemuksiaan Hollywoodista. Hän alkoi tuottaa elokuvaa omalle Santana-yhtiölleen ja halusi naispääosaan vaimonsa Lauren Bacallin.
Warner Brothers -studio kuitenkin omisti Bacallin sopimuksen eikä suostunut lainaamaan tähteä, koska Bogart oli juuri jättänyt Warnerin ja myös Bacall halusi lähteä studiolta. Kieltäytyminen rikkoi lopullisesti Warnerin ja Bacallin välit, ja studio käytti Bacallin sopimuksen loppuajan lähinnä sen varmistamiseen, ettei Bacallia nähtäisi sinä aikana missään elokuvassa.
Ohjaaja Nicholas Ray toi Bogartin vaimon tilalle oman vaimonsa Gloria Grahamen ja lisäsi elokuvaan kohtauksia, jotka perustuivat heidän omaan luhistuvaan suhteeseensa. Hermot pinnalla on siten tietyllä tapaa kuvaus Rayn ja Grahamen avioliiton rikkoutumisesta, mutta se on myös paljon muuta. Se on Rayn uralle tyypillinen tarina hyvästä ihmisestä, joka ei osaa kontrolloida väkivaltaista luonnettaan, ja sellaisena luotaa myös Bogartin omia neurooseja. Ja vaikka Hermot pinnalla ei kerro elokuvanteosta, se on yksi parhaita ja purevimpia Hollywoodin kuluttavan elämäntavan ja sitä kautta koko amerikkalaisen menestysunelman kuvauksia.
Bogartin esittämä Dix Steele on elokuvien käsikirjoittaja, joka sodasta palattuaan ei ole saanut mitään merkittävää aikaan. Turhautuminen ja pettymykset purkautuvat juopotteluna, kyynisyytenä ja suoranaisina raivokohtauksina.
Eräänä iltana Steele poimii kyytiinsä yökerhon narikkatytön, joka myöhemmin löydetään murhattuna. Steele joutuu epäillyksi mutta saa yllättäen alibin uudelta naapuriltaan Laurelilta.
Steelen ja Laurelin välille kehittyy rakkaussuhde, ja kirjoittaminenkin alkaa taas sujua. Ratkaisematon murha luo kuitenkin suhteeseen kolkon varjonsa. Vaikka he kuinka haluaisivat uskoa ja rakastaa, suhde alkaa tuntua tuomitulta, sillä Laurel alkaa yhä enemmän pelätä miehen väkivaltaisuutta.
Elokuvan tekijätkään eivät oikein tienneet, olisiko Dix murhaaja. Käsikirjoitukseen tehtiin erilaisia päätöksiä, joista filmattiin kaksi. Toisessa niistä soi puhelin muuttaen kohtauksen kulun, toisessa ei ja tapahtumat jatkuvat omalla painollaan.
Elokuvan tekijätkään eivät tienneet, olisiko Dix murhaaja.
Hermot pinnalla on tunnelmaltaan jännittävän outo, samalla sekä romanttinen että surullinen tarina kahdesta maailmaa nähneestä ihmisestä, jotka hamuilevat viimeisiä mahdollisuuksiaan rakkauteen ja menestykseen. Mutta ”amerikkalaista unelmaa” tavoitellessaan he samalla polttavat itsensä loppuun. Menestyksen vaatimat petokset, pettymykset ja valheet kuluttavat heitä, kunnes he eivät voi enää luottaa kehenkään, elämään alkuperäisnimen ”yksinäisessä paikassa” menestyjien, loisteen ja hyvinvoinnin keskellä.
Elokuvan ensi-illan aikaan Ray ja Grahame olivat palanneet taas yhteen mutta lopullinen avioero koitti kahta vuotta myöhemmin. Bogart sai roolityöstään paljon kiitosta ja näyttelijän yhtäläisyydet roolihahmon kanssa tunnistettiin helposti. Mutta vaikka Bogart oli aluksi innostunut elokuvasta, hän ei ollut niin tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä hahmo osui sittenkin liian lähelle.
Hermot pinnalla Kino Klassikossa Teemalla lauantaina 13.11.2021. Elokuvailta alkaa klo 21. 25.
"Bogart esitti aina miehiä, joiden perusluottamus yhteiskuntaan oli kolhiintunut pahasti"
Näyttelijä Ilkka Koivula näkee Bogartissa hahmon, joka oli kuin luotu sodanjälkeiseen aikaan, kun elokuvayleisöllä oli vielä muistissa sota, jossa ongelmat ratkaistaan toiminnalla ja väkivallalla. Kovuuden ja kyynisyyden alla on kuitenkin rakkauden nälkä. Toimittaja Iida Sofia Hirvonen näki elokuvassa myös rikkinäisen Hollywoodin, jossa ihmisen tunteet ja persoona tuotteistetaan ja ihmissuhteet ovat kilpailua. Katso Enemmän elokuvasta -keskustelu!
