Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

Maaret Kallio ja Jarno Limnéll: “Ihminen sopeutuu siihen turvallisuuteen, mitä elämässä on tarjolla”

Päivitetty 29.11.2021 10:20.
Jarno Limnéll ja Maaret Kallio.
Kuvateksti Jarno Limnéll ja Maaret Kallio.

Turvallisuus on ihmisen perustarve, vaikka se on samalla monelle luksusta. Sisarukset Maaret Kallio ja Jarno Limnéll puhuvat kuukausittain vaihtuvan vieraan kanssa tunteista Yle Radio Suomen Menikö tunteisiin -radio-ohjelmassa. Jokaisesta jaksosta sisarukset kirjoittavat toisilleen avoimen ja julkisen kirjeen. Kolmas jakso kuullaan Radio Suomessa 28.11. kello 14-15. Vieraana on ylilääkäri ja rokotetutkija Hanna Nohynek.

Siskolta veljelle

Missä on sinun turvapaikkasi? Sellainen paikka, johon voit mennä joko konkreettisesti tai mielessäsi, ja tuntea vahvaa turvallisuutta kaikkine aisteinesi. Turvapaikkasi, joka luo sinuun levollisuutta silloinkin, kun mieli ja maailma ovat rauhattomia?

Minun turvapaikkani on kesäkotimme rannassa, missä roikkuu leveä riippukeinu kahden korkean männyn välissä. Riippukeinun kannattelussa koko kehoni antautuu ja rentoutuu lihas lihakselta. Korvissani voin kuulla haavanlehtien kevyen leikin ja mereltä rantautuvien laineiden liplatuksen. Jossain lähellä kuuluu perheen ääniä, lasten kiljahduksia ja halonhakkuuta. Sisään hengittäessä ilmassa tuoksuu kesäillassa lämpiävä puusauna. Sepelkyyhkysten huhuilu on pehmeää kuin poikkihuilun sointi. Tähän turvapaikkaan olen palannut mielessäni niissäkin hetkissä, jolloin muu maailma ulvoo ja tuntuu turvattomalta. Turvapaikassani voin samaan aikaan olla vapaa ja kannateltu. Olla rauhassa itsekseen ja samalla lähellä muita – mitä turvallisuuden luksusta.

Monelle turvallisuus on kuitenkin täysin vierasta. Perusasetuksena voi olla turvattomuus. Ihminen sopeutuu siihen turvallisuuteen tai rakkauteen, mitä elämässä on tarjolla. Suomen World Visionin lähettiläänä olen tavannut lapsia maailman toisella laidalla. Esimerkiksi Kambodzassa aikuisen turva, ennakoitava arki, koulunkäynti tai puhdas vesi ovat luksusta, eivätkä osa tavallista perusturvaa. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, työssä käynti tai ihmiskauppa ovat monille lapsille arkea.

Maailman köyhimpien lasten tilanteeseen nähden elämme täällä Pohjolassa melkoisessa turvassa. Jos yksilö ei kestä, ottaa turvallinen ja vahva yhteiskunta koppia. Mutta millaisia ovat sitten meidän turvallisuutemme uhat?

Veljeltä siskolle

Vaikka olen työskennellyt turvallisuusasioiden parissa olen koko työurani, pääsit sisko yllättämään kysymykselläsi omasta turvapaikastani. Jäin pohtimaan kysymystä pitkäksi aikaa – mitä oma turvapaikka ylipäänsä minulle merkitsee? 

Minulle se tarkoittaa kiireetöntä hetkeä, jolloin en mieti seuraavia tehtäviä asioita ja olen ilman älylaitteita. Turvapaikkani on myös sellainen, missä olen ihan oma itseni. Se on sellainen ympäristö, jossa nautin olla.

Turvapaikassani olen luultavasti yksin omissa ajatuksissani. Olen paikassa, jossa en koe juuri minkäänlaista uhkaa. Minun turvapaikkani on hiljaisen metsän luontopolut.

Minua harmittaa, että turvallisuudesta puhuminen on yleensä puhetta turvattomuudesta. Keskitytään uhkiin ja riskeihin eli turvattomuuteen. Nekin kuuluvat turvallisuuteen, mutta vallalla on tapa, että mitä voimallisemmin painotetaan uhkia ja ikäviä asioita, sen parempi. Mutta turvallisuus on ensisijaisesti positiivinen asia. Turvallisuus on ihmisen perustarve ja perustuslaissakin määritetty oikeus. Mielestäni tarvitsemme Suomeen enemmän positiivista turvallisuuspuhetta.

Kun nopeasti muuttuvan kybermaailman turvallisuusasioiden parissa työskentelen, olen yllättynytkin siitä, miten paljon tunneasiat nousevat tänä päivänä esille. Me käytännönläheiset suomalaiset olemme hyviä tekemään konkreettisia asioita turvallisuuden eteen, mutta tulevaisuuden turvallisuus näyttäytyy yhä vahvemmin kamppailuina tunteista, mielikuvista sekä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Tähän vaikuttaa keskeisesti digitaalinen maailma, jossa yhä vahvemmin elämme ja jonka kautta tunteisiimme vahvasti myös vaikutetaan.

Muistan kun ensimmäisessä Menikö tunteisiin? -jaksossa puhuimme pelosta. Mietimme, milloin olimme viimeksi pelänneet. Pelko meni todellakin tunteisiin. Samalla tavalla positiivinen turvallisuus saa mennä tunteisiin. Sen pitää mennä. Tekee mieli kysyä, milloin olet viimeksi tuntenut olosi turvalliseksi? Minulla on sellainen hetki juuri nyt.


Mitä ajatuksia aihe sinussa herätti? Voit keskustella siitä tiistaihin 23.11. klo 17 asti. Voidaksesi osallistua keskusteluun sinun on kirjauduttava sisään Yle Tunnuksella. Kaikki kommentit moderoidaan, joten maltathan hetken, mikäli kommenttisi ei heti ilmesty näkyviin.

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu