Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Kellomäki

”Avaruudessa sydän kutistuu” – astronautti Karen Nyberg tietää, miksi avaruusaluksella pitää juosta joka päivä ja miten syödä leijuvasta lusikasta

44 s
Karen Nybergin terveiset avaruusasemalta pienelle pojalleen. Karen Nybergin terveiset avaruusasemalta pienelle pojalleen. - Toista Yle Areenassa

Karen Nyberg kiersi Maan melkein 3000 kertaa ja kaipasi joka hetki alhaalla maapallolla olevaa pientä poikaansa. Miten olla äitinä avaruudessa ja samalla toteuttaa unelmaansa? Astronautti Karen Nyberg Anne Flinkkilän erikoishaastattelussa.

– Maapallo näytti pieneltä ja yksinäiseltä, kun näin sen kelluvan avaruudessa. Silloin ymmärsin, että on meidän kaikkien vastuulla pitää siitä huolta. 

Näin sanoo yhdysvaltalainen astronautti Karen Nyberg, joka vietti vuonna 2013 puoli vuotta kansainvälisellä avaruusasemalla, teki tieteellisiä kokeita ja ihaili avaruuden pimeydessä loistavia maapallon värejä. 

Sukujuuriltaan norjalainen Karen Nyberg vieraili pääpuhujana Ylen kaikkien aikojen ensimmäisessä Aurora-tulevaisuustapahtumassa Levillä. Lapin tähtitaivaan alla hän kertoi, miten ponnisti pienestä minnesotalaisesta Viningin kaupungista kohti unelmaansa, avaruutta ja astronautin uraa.

– Olen kotoisin isosta perheestä, ja oli ehkä jonkinlainen perheen sisäinen vitsi, että minusta tulee isona astronautti. Olin kahdeksanvuotias kun päätin, että minusta ei tule opettajaa eikä hoitajaa, vaan suuntaan kohti tähtiä.

Mistä ihmeestä tuo ajatus pälkähti pienen tytön päähän? Karen arvelee, että yksi syy oli se, että siihen aikaan ensimmäiset naiset pääsivät astronauttien koulutusohjelmaan.

– Olin ujo ja arka lapsi, eikä itseluottamukseni ollut kummoinen. Mutta tahto ja halu päästä avaruuteen ajoi näiden ominaisuuksien ohi. Vaikka pelkäsin puhua ihmisille, opettelin, pakotin itseni siihen.

Yhdysvaltalainen astronautti Karen Nyberg poseeraa iloisena lapsuuskuvassaan.
Kuvateksti Karen Nyberg haaveili astronautin ammatista jo lapsena.

The final countdown 

Astronautiksi ei niin vain päästä. Hakuprosessit ovat tiukkoja, ja voi kestää vuosia ennen kuin ensimmäinen avaruuslento osuu kohdalle. Mutta vaikka olisi kuinka huipputyyppi, astronautin taival saattaa tyssätä aika arkiseen asiaan.

– Oikeasti tärkein ominaisuus on olla kiva, tulla toimeen ihmisten kanssa. Voit olla lähes nero, mutta jos et jaksa kanssaihmisiä säilykepurkin kokoisessa tilassa puolta vuotta, sinusta ei tule astronauttia.

Miltä silloin tuntuu, kun avaruussukkulan lähtölaskenta lähenee loppuaan?

– Siinä on monta tunnetta yhtä aikaa. On harjoiteltu vuosia. On vähän niin kuin joulupukkia odottaisi, kihelmöivää jännitystä, mutta ei pelkoa.

Vähän ennen Karenin ensimmäistä avaruuslentoa avaruussukkula Columbia räjähti ja kaikki seitsemän astronauttia kuolivat.

– Yhtäkkiä meluisa toimisto hiljeni. Päällimmäinen tunne oli suru ja suuri kunnioitus menehtyneitä kollegoita kohtaan. He maksoivat unelmastaan kovan hinnan.

Astronautit Chris Cassidy, Karen Nyberg ja Luca Parmitano valmistautumassa avaruuskävelyyn avaruusasemalla. Cassidy ja Parmitano ovat pukeutuneet avaruuspukuihin, Nyberg auttaa heitä kuvassa keskellä ja on itse siviilivaatteissa.
Kuvateksti Astronautit valmistautumassa avaruuskävelyyn.

Äitinä avaruudessa 

Karen on käynyt avaruudessa kahdesti, ensin kahden viikon sukkulalennolla ja sitten puolen vuoden keikalla kansainvälisellä avaruusasemalla. Kahden lennon välillä hänestä tuli äiti.

– Oli ihanaa tulla äidiksi, se oli toinen suuri unelmani. Mutta totta kai äitiys toi omat haasteensa. Puolisoni on myös astronautti, ja meille on tosi tuttua lapsiperheen tasapainoilu perheen ja uran välillä.

Mutta voiko äitiys olla astronautin uran este? Karen sanoo laskeneensa, että 90 prosenttia miespuolisista astronauteista on perheellisiä, naisista vain 20 prosenttia.

– Kun sain tietää, että lähden puoleksi vuodeksi avaruuteen, ensimmäinen ajatus oli, että voinko jättää 3-vuotiaan poikani tänne. Kuka häntä hoitaa ja unohtaako hän minut?

Karen päätti toteuttaa unelmansa ja oppia luottamaan muihin ihmisiin. Ja siihen, että poika hoidetaan. Hän teki joka päivä pojalleen videon, jossa kertoi hauskoja juttuja avaruusaseman elämästä, miten äiti lentää ja miten äiti nappaa omenasosetta ilmasta.

– Poikani Jack rakastaa dinosauruksia, ja tein hänelle venäläisen kollegani ruokakääreistä kierrätysdinosauruksen. Ensin hän ei piitannut lelusta mitään, mutta nyt se on hänen kallein aarteensa.

Karen kertoo, että häneltä on lukemattomia kertoja kysytty, miten hän äitinä pystyi jättämään lapsensa. Kysymys ei loukkaa, mutta se ihmetyttää, että hänen miespuolisilta kollegoiltaan ei kysytä samaa asiaa.

– En ajattele, että olisin jotenkin huono äiti. Monet ihmiset joutuvat elämään erossa lapsistaan. En ole mitenkään erikoinen siinä suhteessa.

Yhdysvaltalainen astronautti Karen Nyberg on kansainvälisellä avaruusasemalla j näyttää dinosaurusta, jonka hän ompeli pojalleen avaruusasemalla ollessaan.
Kuvateksti Karen Nyberg teki pojalleen dinosauruksen avaruusasemalla ollessaan.

Maapallo on kuin avaruusalus, jota ihmiskunta ohjaa

Karen sanoo, että ennen pitkää avaruuskomennustaan, hän ei paljon piitannut ympäristöasioista. Mutta 3000 kierrosta maapallon ympäri muutti kaiken.

– Maapallo oli värikäs, kaunis ja alati muuttuva. Se näytti vähän niin kuin avaruusalukselta, jota ei kukaan huoltanut. Tajusin syvällisesti, että vastuu maapallon hyvinvoinnista on meillä jokaisella. Me ihmiset olemme kuin avaruusaluksen miehistö, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että maapallo pysyy kunnossa ja radallaan. 

Karen on insinööri ja tekniikan tohtori ja hän uskoo vahvasti siihen, että teknologian kehityksestä löytyy ratkaisu moneen kipeään planeettaamme uhkaavaan ongelmaan.

– Taitoa on, mutta tahtoa pitää olla lisää.

Yöllisen Bangkokin valot kaukaa kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna.
Kuvateksti Tältä näyttää yöllinen Bangkok kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna.

Eläkkeellä taiteilijaksi 

Toisen avaruuslennon jälkeen Karen päätti lopettaa ja jäädä eläkkeelle. Paluu maahan oli vaikea, sillä avaruudessa sydän pienenee ja elintoiminnot hidastuvat. Toipuminen avaruuslennosta kesti pitkään.

– Ajattelin, että nyt on muiden vuoro. Moni lahjakas nuori odottaa pääsyä avaruuteen, ja minä olen osani tehnyt.

Karen on palannut lapsuutensa harrastukseen, käsitöihin. Jo avaruudessa ollessaan hän haastoi ihmisiä tekemään tähtikuvioisia tilkkuja, joista sitten loppujen lopuksi koottiin yli 20 taideteosta.

– Käytän omiin töihini paljon kierrätysmateriaaleja, usein mallina ovat avaruudesta ottamani valokuvat. Jos yksikin ihminen saa kipinän maapallon suojeluun minun töitteni tai puheitteni kautta, olen onnellinen.

Yhdysvaltalainen astronautti Karen Nyberg poseeraa avaruusaiheisista tilkuista kootun tilkkutaideteoksen edustalla.
Kuvateksti Karen Nybeg poseeraa tähtikuvioisista tilkuista tehdyn tekstiilityön edessä.

Miltä tähdet tuoksuvat? 

Karen on nähnyt kimaltelevat suurkaupungit, isot joet ja revontulet avaruudesta käsin.

– Jotenkin se ajatus, että maapallolla ei näkynyt valtioiden välisiä rajoja, että kaikki on yhtä, sitä haluan pitää mukanani.

Ja ne tähdet, ne eivät avaruudessa tuiki.

– Tähdet loistavat kirkasta valoa, ne tuntuvat olevan tosi lähellä. En tiedä miltä tähdet tuoksuvat, mutta avaruudessa on oma hajunsa, vähän metallinen, sellainen miltä hitsaaja-isäni pajassa tuoksui.

Kuvassa yhdysvaltalainen astronautti Karen Nyberg ja toimittaja Anne Flinkkilä Flinkkilä&Kellomäki -ohjelman haastattelupaikalla Levin Spiella-kahvilassa.
Kuvateksti Karen Nyberg ja Anne Flinkkilä.

Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 20.11. kello 17.10 ja sunnuntaina 21.11. kello 9.10 sekä Yle Areena. #flinkkiläkellomäki