Hyppää pääsisältöön

Politiikka-Suomi

Näin isättömästä tytöstä kasvoi lippispäinen, vähemmistöjä puolustava presidentti - "Ei minusta oikein saa pyhäpäivän koristusta"

Tarja Halonen tervehtii riemuiten kannattajiaan kohottamalla kädessään olevan presidentti-tekstillä varustetun lippalakin korkealle ilmaan vaalivoiton varmistuttua 6.2.2000. Kuvan reunoilla mustavalkoiset kuvat Halosesta ylioppilaana ja pienenä lapsena.

Sukunsa ensimmäinen ylioppilas Tarja Halonen opiskeli juristiksi ja työskenteli ammattiyhdistysliikkeessä kunnes pääsi eduskuntaan. Nimitys ensimmäiseksi naisulkoministeriksi yllätti monet: lentolippu oli tilattu Pertti Paasion nimellä.

Äiti kertoi että isäni lähti ostamaan sanomalehteä eikä tullut enää koskaan takaisin.

Jouluaattona 1943 syntynyt Tarja Halonen kasvoi sodanjälkeisessä jälleenrakentamisen Suomessa Helsingin Kalliossa, työväenkaunpunginosista tunnetuimmassa. Yhtäkkiä tapahtui jotain odottamatonta. Halosella ei ole omia muistikuvia tapahtumista.

Tarja Halonen lapsena potrettikuvassa.
Kuvateksti Tarja Halonen lapsena.

– Isäni lähti kun olin 2-vuotias. Äiti kertoi että hän lähti ostamaan sanomalehteä eikä tullut enää koskaan takaisin. Myöhemmin tapasin isäni ensi kerran muistaakseni 12-vuotiaana ja vielä kerran tai kahdesti aikuisena. Hänellä oli uusi perhe. Ei siihen aikaan ollut yhteishuoltajuutta eikä perheestä lähtenyt isä pahemmin häirinnyt. Ei myöskään elatusapujen muodossa.

Isättömyys ylitti sukupolvirajat. Itseasiassa Tarjan äiti Lyyli Loimola oli kasvanut suuren osan lapsuudestaan ilman kumpaakaan vanhempaa.

Tarja Halonen lapsena äitinsä Lyyli Loimolan kanssa potrettikuvassa.
Kuvateksti Tarja Halonen äitinsä Lyyli Loimolan kanssa studiokuvassa.

– Äitini koki kovalla tavalla edellisen sukupolven asiat. Vaikka isoäitini (Ida Öfverström) ei mikään varsinainen aktivisti ollut, joutui hän vuonna 1918 sisällissodan jälkeen luovuttamaan kaikki neljä lastaan pois. Oma äitini oli suuren osan lapsuudestaan huostaanotettuna lastenkodissa. Se oli siihen aikaan tapana. Jos vie lapset kapinan aikana työväentalolle, ei ole hyvä äiti.

Tarja Halosen isoäiti Ida Öfverström kuvassa oikealla. Vasemmalla tuntematon henkilö.
Kuvateksti Tarja Halosen isoäiti Ida Öfverström kuvassa oikealla.
Katso kuinka Tarja Halonen muistelee äitinsä huostaanottoa Politiikka-Suomen 5. jaksossa Suoraa toimintaa. Suoraa toimintaa - Toista Yle Areenassa

Asia oli vaikea eikä Tarja Halosen äiti puhunut siitä itse koskaan.

– Äiti oli sitä mieltä, ettei menneisyydestä kannata puhua, ei sitä voi muuttaa. Eletään kunnolla nykyisyydessä ja rakennetaan tulevaisuutta. Itse kuulin äitini lapsuudesta vasta aikuisena, enojeni ja tätieni kautta.

– Minusta tuntuu että monissa tapauksissa lapset jotka joutuvat näihin tilanteisiin, kantavat syyllisyyttä tai häpeää, vaikkei vanhemmat ei olisi tehneet mitään jota pitäisi hävetä. Ja vielä vähemmän tietysti pienet lapset, jotka eivät olleet millään tavoin asiassa mukana.

Tarja Halonen pikkulapsena perheineen Helsingin keskustassa.
Kuvateksti Tarja Halonen lapsena kaupungilla perheensä kanssa Helsingin keskustassa.

Lyyli Loimola löysi uuden miehen, ruotsinkielisen sähköasentaja Thure Forssin ja niin 6-vuotias Tarja sai isähahmon. Forss oli käytännössä Halosen isä elämänsä loppuun asti.

"Paljon oli niitä joilla oli sielu edelleen rintamalla”

Jälleenrakennusvuosina Kallio oli rikkonainen. Halosen lapsuuden muistikuvat ovat saaneet erilaisen näkökulman iän myötä.

– Jälkeenpäin olen tajunnut että sodan varjot näkyi hyvin isoina. Oli pihoja, jotka oli lauta-aidalla eristetty. Takana oli pommitettuja taloja ja sinne oli ehdottomasti kiellettyä mennä. Jotkut lapset menivät aidan alta ja sattui haavereitakin kun ei oltu ehditty siivoamaan kaikkia.

– Sotainvalideja näkyi. Hyvin monelta perheeltä oli perheenjäsen jäänyt rintamalle tai vammautunut. Vielä paljon enemmän oli niitä, joilla, kauniisti sanottuna, oli sielu edelleen rintamalla. Ne psyykkiset seuraamukset olivat aika kovia. Yhteisöllisyys oli hyvin voimakas ja positiivinen asia.

Mun kalliolainen tausta on sitä, että mulla on terävä kieli ja annan aika äkkiä takaisin.

Kallion karhea tunnelma toisaalta miellytti toisaalta kasvatti Tarja Halosta.

– Se oli jännä paikka elää. Ihmiset muuttivat maalta kaupunkiin, Kallioon: He olivat pikkuisen ärhäköitä kun olivat joutuneet jättämään vanhat kotikontunsa, mutta sopeutuivat. Kallio on aina ollut suvaitsevainen paikka, karhealla tavalla ystävällinen. Jokainen on, mitä on. Yhteisön normeja noudatetaan, mutta ei sitten kuitenkaan olla turhan tarkkoja.

Kallion kasvatti ei ole päässyt irti tai halunnut päästää irti kalliolaisista juuristaan.

– Mun kalliolainen tausta on sitä, että mulla on terävä kieli ja annan aika äkkiä takaisin. Maria Romantschuk (presidentin kanslian lehdistöpäällikkö 2000–2007) sanoi mulle joskus että “sun pahin puolesi on se että sanot niin äkkiä toimittajille takaisin että ne huomaa vasta toimituksessa että sä oot loukannut niitä ja sitten ne vasta onkin vihaisia”. Se on sellainen kalliolainen tapa puhua.

Halonen Vanhan valtauksessa 1968 – “Kun poliisi laittoi ovet kiinni, olin poliisivoimin sisällä!”

Tarja Halonen valmistui sukunsa ensimmäiseksi ylioppilaaksi 1962. Opiskeltuaan Helsingin yliopistossa vuoden taidehistoriaa hän vaihtoi oikeustieteelliseen tiedekuntaan josta valmistui Euroopan hulluna vuonna 1968. Nimitys johtuu siitä että opiskelija-aktiivien liikehdintä herätti mielenosoituksia ja mellakoita ympäri Eurooppaa. Suomessa opiskelijaliikkeen toiminta kärjistyi Vanhan ylioppilastalon eli Vanhan valtaukseen.

Tarja Halosen ylioppilaskuva.
Kuvateksti Tarja Halonen, sukunsa ensimmäinen ylioppilas vuonna 1962.
Tarja Halonen kertoo osallisuudestaan Vanhan ylioppilastalon valtaamiseen 1968. Suoraa toimintaa - Toista Yle Areenassa

Marraskuussa 1968 Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta HYY täytti 100 vuotta. Vuosijuhla piti järjestää Vanhalla mutta toisin kävi. Vasemmisto-opiskelijat valtasivat talon edellisenä päivänä joten vuosijuhla, jonka kutsuvieraisiin kuului jopa tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen, jouduttiin järjestämään väistötilassa. Tarja Halonen oli muiden mukana valtaamassa Vanhaa.

Mentiin katsomaan mitä tapahtuu ja olin virkannut pitkän punaisen kaulaliinan joka meni ihmisjoukon mukana ja jouduin sillä tavalla sisälle. Sit poliisit laittoi ovet kiinni ja sieltä ei päästykään ihan hetkessä ulos. Olin poliisivoimin sisällä.

“Vasta yliopistolla huomasin että yksilökin on huomionarvoinen asia.”

Yliopistoyhteisö ja vilkas opiskelijaelämä avasivat Haloselle uuden näkökulman maailmaan. Kotona oli aina puhuttu yhteisöllisesti mutta opiskelija-Halonen näki maailman laajemmin ja ymmärsi myös yksilön arvon.

– Me oltiin niin tyytyväisiä että meidän nuoruuden aikana Suomi avautui, ei vain länteen, vaan kansainvälisesti. Maailma aukeni. 1960-luvun Suomessa tultiin sodan varjoista nuorisokulttuuriin ja kansainvälisyyteen. Vaatteissa, musiikissa, politiikassa. Se oli maailmoja syleilevää individualismia yhdistettynä solidaarisuuteen. Ei se ehkä aina ollut ihan realistista mutta sanoisin että suunta oli oikea.

Demokratiassa enemmistön pitää muistaa vähemmistön ihmisoikeudet. Vähemmistö ei selviä yksin.

– Mä olin pienestä asti oppinut että pitää sanoa me eikä minä. Minä-sanan tärkeyden ja yksilönoikeudet opin vasta yliopistossa. Ei työväenliikkeessä puhuttu paljoa romaneista tai saamelaisista tai seksuaalisista vähemmistöistä. Tänä päivänäkin ikuinen kysymyksenasettelu on yksilön ja yhteisön välinen suhde.

Tarja Halonen muistelee miten suomalaisen yhteiskunnan suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on muuttunut viime vuosikymmeninä Politiikka-Suomen 5. jaksossa Suoraa toimintaa. Suoraa toimintaa - Toista Yle Areenassa

Voidaanko politiikassa pitää huolta kaikkien oikeuksista? Poliittinen vääntö tiivistyy usein enemmistön ja vähemmistön vastakkainasettelulle kun riidellään Afrikan tähdestä, n-sanan käytöstä tai muunsukupuolisten kohtelusta.

– Demokratiassa enemmistö tekee aina päätökset. Enemmistön pitää muistaa vähemmistön ihmisoikeudet ja puolustaa niitä. Vähemmistö ei selviä yksin. Jos ei ole ihmisiä jotka sanoo tiukasti, että tämän ihmisryhmän tai tämän asian puolesta on puhuttava, niin ei se iso massa liiku oikeaan suuntaan.

Halosen nimitys Suomen ensimmäiseksi naisulkoministeriksi yllätti

Tarja Halonen (SDP) yllättyi kun Paavo Lipponen (SDP) kysyi häntä vuonna 1995 ulkoministeriksi. Moni politiikkaa läheltä seurannut piti lähes varmana että ulkoministeriksi leivotaan aiemmin vuosina 1987-91 ulkoministerinä toiminut SDP:n Pertti Paasio.

– Lipponen pyysi minua ulkoministeriksi. Kysyin Lipposelta että entäs Pepe? Lipponen vastasi että on ajatellut Paasiolle muuta. En jäänyt kysymään että mitä se oli mutta Paasion kanssa selvitettiin myöhemmin välimme ja hän tiesi, että ei ulkoministeriksi ilmoittauduta.

Lentolipussa Pertti Paasion nimi oli vedetty tussilla yli ja kirjoitettu yläpuolelle Tarja Halonen

Ulkoministeriön virkamiehet yllättyivät nimityksestä.

– Ensimmäisessä lentolipussa, joka minulle annettiin ulkoministeriöstä, oli Pertti Paasion nimi vedetty tussilla ylitse ja kirjoitettu yläpuolelle Tarja Halonen. Oli siinä siis vähän diplomaattikunnallakin nielemistä.

Halonen oli Suomen ensimmmäinen nainen ulkoministerinä. Eduskunnassa naisten esiinmarssi alkoi 1970-luvun alussa ja ministereiksi naisia ryhdyttiin nimeämään reilummin 15-20 vuotta myöhemmin.

Halonen jatkoi ulkoministerinä helmikuuhun 2000 asti, jonka jälkeen hän otti vastaan ensimmäisenä naisena tasavallan presidentin tehtävät. Presidentinvaalien toisella kierroksella Tarja Halonen oli voittanut täpärästi Keskustan entisen pääministerin Esko Ahon lukemin 51,6 % vs. 48,4 %.

Presidenttiehdokkaat Esko Aho ja Tarja Halonen kohtaavat Presidentti 2000 -televisio-ohjelmassa 16.1.2000 ennen presidentinvaalien toista äänestyskierrosta.
Kuvateksti Presidenttiehdokkaat Esko Aho ja Tarja Halonen kohtasivat televisio-ohjelmassa ennen presidentinvaalien toista äänestyskierrosta.

Koska Suomen tasavallan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö, herättivät vuoden 2000 presidentinvaalit kysymyksen voiko armeijan käymätön nainen toimia presidenttinä.

– Saimme perustuslakiin nojaten selvitettyä että meillä on siviilipresidentti ja armeijan ammattilaiset huolehtivat asepuolesta. Mielestäni on hyvä, että järjestelmässämme ammattisotilaat ovat sotaosaajina ja siviilit päättävät mitä tehdään ja milloin tehdään.

2006 presidentinvaaleissa valeuutinen kiersi kännykästä kännykkään

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Halosen haastajana toisella kierroksella oli nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vaalien alla Tarja Halonen joutui valheellisen lokakampanjan uhriksi. Keskustelupalstalla oli esitetty jo vuonna 2004 väite jonka mukaan Halonen olisi Hakaniemessä vuonna 1976 pitämässään vappupuheessa toivonut Suomen liittyvän rauhanomaisesti Neuvostoliittoon. "Samalla pääsisimme irti kapitalismin ikeestä” Halosen väitettiin sanoneen.

Tarja Halonen ja Sauli Niinistö Uutisvuoto-ohjelman vieraina ennen vuoden 2006 presidentinvaalien toista kierrosta. Kuvassa myös juontaja Peter Nyman (kesk) ja vakiovieraat Tommy Tabermann (1. vas) ja Jari Tervo (1. oik).
Kuvateksti Presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaat Tarja Halonen ja Sauli Niinistö Uutisvuoto-ohjelman nauhoituksissa 19.1.2006. Ehdokkaiden välissä juontaja Peter Nyman.

Valeuutinen lähti leviämään vuoden 2006 presidentinvaalien alla. Sosiaalinen media oli vielä lapsenkengissä, joten viestiä levitettiin keskusteluryhmissä ja sähköpostissa. Lisäksi lyhennettyä versiota lähetettiin tekstiviestillä kännykästä toiseen. Media tarttui asiaan ja tarkisti kiertoviestin aitouden. Nopeasti selvisi että viestissä mainitut lähteet olivat vääriä eikä väitettä tukevia aitoja todisteita löytynyt mistään.

Jos olisin sanonut jotain tuollaista äitini olisi vaatinut minua mielenterveystutkimukseen.

– Se oli täysin historiaton viesti ja kävikin ilmi että joku nuoren polven oikeistolainen aktivisti oli pistänyt jutun liikkeelle. Minusta oli outoa että minuun liitettiin tällaiset asiat. Ensinnäkään en edes ollut Hakaniemessä vappupuhujana ja toiseksi jos olisin sanonut jotain tuollaista olisin varmaan saanut lähtöpassit SAK:sta ja äitini olisi vaatinut minua mielenterveystutkimukseen.

Jopa Halosen presidentinvaalin päävastustajan Sauli Niinistön kampanjatiimi esitti toivomuksen, ettei valheellista viestiä levitettäisi eteenpäin ja korosti ettei heillä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Valheellinen viesti jäi kuitenkin elämään omaa elämäänsä ja siihen voi edelleenkin törmätä sosiaalisen median keskusteluissa.

Ehdokkaat Tarja Halonen ja Sauli Niinistö kuvattuna vuoden 2006 presidentinvaalien ensimmäisen äänestyskierroksen vaalivalvojaisissa.
Kuvateksti Tarja Halonen ja Sauli Niinistö kuvattuna vuoden 2006 presidentinvaalien ensimmäisen äänestyskierroksen vaalivalvojaisissa.

Presidentinvaalin voitto ratkesi täpärin lukemin: Halonen päihitti Niinistön 51,8 prosentin ääniosuudella.

Kampanjoiden ytimessä arki: “Ei minusta oikein saa pyhäpäivän koristusta.”

Jo 1960-luvulla oikeustieteen opiskelijana ja myöhemmin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n juristina Halonen profiloitui vähemmistöjen oikeuksien puolustajaksi. Tämän näkyvyyden vuoksi häntä pyydettiin ehdolle vuoden 1975 eduskuntavaaleihin. Kampanjassaan Tarja Halonen halusi ehdottomasti käyttää sanaa “arki”.

En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään juhlien tähti.

– En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään juhlien tähti. Tällä naamalla ja taustalla ei tule muuta mieleen. Olen arkinen ihminen arkisesta taustasta, ei minusta oikein saa pyhäpäivän koristusta.

Kampanjansa Halonen rahoitti kokonaan omasta pussistaan. Kansanedustajanpaikka jäi haaveeksi.

SDP:n eduskuntavaalimainos jossa mukana Tarja Halonen.
Kuvateksti Tarja Halonen SDP:n eduskuntavaalimainoksessa 1970-luvulla. "AY-liikkeen juristi, uskottava imago" Halonen kommentoi.

– Budjetti oli viitisen tonnia mummonmarkkaa, olisi voinut pistää vähän enemmän. Ajattelin myös, että jos jollain vakuutan ihmisiä, on sillä että olen juuri sellainen ihminen, joka heidän arjessaan pystyy auttamaan. AY-liikkeen juristi, uskottava imago. Siinä mielessä olen sanonut, kun ihmiset sanoo että mikä kampanjoissa on tärkeää, on se sitten tuote tai ihminen, tärkeintä on se että se on uskottava, että se on oikea. Siinä onnistuttiin kyllä.

Tarja Halosen eduskuntavaalikuva 1979. Kuva on otettu Metsätalon seinää vasten E-ryhmän yhteistä vaaliesitettä varten.
Kuvateksti Tarja Halonen eduskuntavaalikuvassa 1979.

Halonen jatkoi seuraavissa eduskuntavaaleissa 1979 arki-teemaista kampanjaansa. Se toimi ja Halonen valittiin kansanedustajaksi. Vaali-ilta sujui kampanjan henkeen sopivasti: erittäin arkisesti.

Vastavalittu kansanedustaja Tarja Halonen vuonna 1979.
Kuvateksti Tuoreella kansanedustajalla oli hymy herkässä vuonna 1979.

– Kun tulos ratkesi, olin kotona vaihtamassa vaippoja muutaman kuukauden ikäiselle Anna-vauvalleni.

Arkisuus säilyi Halosen kampanjoiden keskiössä vaalista toiseen. Presidentinvaaleissa se korostui entisestään verrattuna vastaehdokkaisiin.

– Mä olen huono käyttämään hattuja. Koetin niitä ulkoministerinä käyttää ja kerran kun mulla oli komea hattu päässä Ahtisaaren vierailulla Englannissa niin kunnianarvoisa Hesarin politiikan toimittaja, ei suinkaan mikään muotitoimittaja, kysyi että mikä YK:n pissapotta sulla on päässäsi! Olin pukeutumisesta aina vähän hampaissa. Lippalakki oli kätevä niissä tilanteissa.

Tarja Halonen äänestää lippalakki päässään presidentinvaaleissa 2000.
Kuvateksti Tarja Halonen äänestää lippalakki päässään presidentinvaaleissa 2000. Taustalla vasemmalla odottaa puoliso Pentti Arajärvi omaa vuoroaan.

Halonen viihtyi lippalakissa ja vähitellen siitä kehittyi hänelle tavaramerkki.

– Siitä tuli isompi symboli kun osattiin arvata. Se oli ollut jo ulkoministerinäkin hyödyllinen ja vieläkin käytän sitä. Nyt kun on ollut nämä koronamaskit niin kun on maski ja lippalakki niin harva tunnistaa. Voi kulkea vaikka ilman poliisia.

Tarja Halonen tervehtii kannattajiaan vaalivoiton ratkettua 6.2.2000. Vasemmalla puoliso Pentti Arajärvi.
Kuvateksti Vaalivoiton ratkettua 6.2.2000 Tarja Halonen tervehti kannattajiaan presidentti-lippistään heiluttaen.

Presidentinvaalin voitettuaan Halonen istui kotinsa keittiössä pohtien: “Mitäs nyt tehdään?”

Vuoden 2000 presidentinvaalin virallisten osuuksien jälkeen Halonen vietti illan lähes yhtä arkisesti kuin 21 vuotta aiemmin tultuaan valituksi ensimmäisen kerran eduskuntaan.

– Poliisit vei meidät kotiin aika aikaisessa vaiheessa. Siellä me istuttiin Penan (Pentti Arajärvi) kanssa meidän Wallininkadun keittiössä ja ihmeteltiin että mitäs nyt tehdään. Ei ollut vaipanvaihtoa, mutta ei mitään riehakkaita jatkoja. Onneksi muutamat tuttavat soittivat ja kysyivät että kuinka te siellä olette. Sitten ne tuli meille.

Halonen oli seksuaalisen tasa-arvon esitaistelija jo 1960-luvulla

Tarja Halonen oli vuonna 1969 perustamassa seksuaalisuuden kysymyksiin apua tarjoavaa Sexpo-säätiötä. Kun homoseksuaalisuus laillistettiin 1971, perustettiin seksuaalivähemmistöjen asemaa parantamaan Seta ry, jonka puheenjohtajana Halonen toimi 1980-luvun alussa. Hän muistelee vuosikymmenien mittaista monivaiheista tietä kohti nykyistä sukupuolineutraalia avioliittolakia.

– Ensin me ajettiin homoseksuaalisia suhteita koskevat asiat pois rikoslaista. Sen jälkeen ne oli sairauksia, kunnes putosi sieltäkin pois. Sitten haettiin hyväksyntää heidän eri käyttäytymistavoilleen.

– Näin oli edetty vähitellen kunnes yhtäkkiä, kansalaisaloitteen pohjalta, ei suinkaan hallituksen esityksen pohjalta, Suomen kansa sanoi että joo, kyllä se on ihan ok. Hyvähän se on että ihmiset saa rakastaa toisiaan.

Tahdon2013-kansalaisaloitekampanjan lakiehdotus hyväksyttiin eduskunnassa 28.11.2014 ja laki astui voimaan 1.3.2017.

Presidentti Tarja Halonen (kesk) ja SDP:n kansanedustaja Sanna Marin Helsinki Pride kulkueessa Helsingissä 27.6.2015.
Kuvateksti Presidentti Tarja Halonen ja kansanedustaja Sanna Marin Helsinki Pride -kulkueessa Helsingissä 27. kesäkuuta 2015.

Tarja Halonen näkee kansalaisyhteiskunnan roolin erittäin tärkeänä suomalaisessa politiikassa.

– Mun mielestä kansalaisjärjestöt ovat kansanvallan laaja syli josta kaikki kasvaa. Kansalaisjärjestöt luovat elävän pohjan ja ne myös huolehtii että lait todella muuttuvat eläväksi elämäksi.

Katso alta Politiikka-Suomi-sarjan 5. jakso Suoraa toimintaa jossa Halonen kertoo lapsuudestaan ja opiskelijanuoruudestaan sekä tiestään aktivistiksi. Mukana myös Pekka Haavisto muistelemassa nuoruuttaan ja Koijärveltä alkanutta Vihreän liikkeen syntyä. Mukana myös mm. suomalaiset Black Lives Matter -aktivistit, 1990-luvulla kohahduttanut eläinoikeusliike ja 2000-luvun globalisaatioliike.

Katso Politiikka-Suomen 5. jakso Suoraa toimintaa. Suoraa toimintaa - Toista Yle Areenassa

Kuuntele Tarja Halosen Politiikka-Suomi-ohjelman haastattelusta koostettu pitkä (34 min) audioversio.

Kuuntele Tarja Halosen haastattelun pitkä versio. Tarja Halonen - Toista Yle Areenassa

Lisää aiheesta Yle Areenassa