Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

"Kotimme ei ole varasto" – viisi oivallusta, joilla saa pidettyä kaapit väljinä

Noora Forsbom pitää kädellä kiinni vaaterekistä, jossa roikkuu tyhjiä hengareita.
Kuvateksti Noora Forsbom arvostaa sujuvaa arkea niin paljon, että on valmis näkemään vaivaa rajoittaakseen kodin tavaratulvaa.

Minimalismi ei ole vain karsimista, vaan tavaran kotiin tulon jatkuvaa torppaamista, sanoo Noora Forsbom. Tässä viisi oivallusta, joilla lääkäri ja kolmen lapsen äiti on saanut pidettyä tavaramäärän kurissa ja arjen sujumaan.

Kuusi vuotta sitten Noora Forsbom oli muuttamassa puolisonsa ja yhden lapsensa kanssa 57 neliön kaksiosta 63 neliön kolmioon. Moni ihmetteli: miksi ette ostaneet isompaa asuntoa, eiväthän lapsiperheen tavarat mahdu tuollaiseen tilaan?

Forsbomille tuli tarve näyttää, että he pystyvät siihen. Samoihin aikoihin hän oli lukenut japanilaisen Marie Kondon KonMari-kirjan tavaran karsimisesta ja alkanut ensimmäisen kerran miettiä suhdettaan tavaraan. Pohdinta on tuottanut vuosien varrella monia oivalluksia. Tässä viisi keskeisintä.

1. Tavaraa ei ole pakko säilyttää

Muuttokarsintaa tehdessään Forsbomille syntyi ajatus: minulla ei ole velvollisuutta säilyttää mitään, jota en tarvitse.

– Monet säilyttävät lasten vanhoja leluja tai piirustuksia muistaakseen millaista oli, kun lapset olivat pieniä. Minun ei tarvitse tehdä niin, sillä kotimme ei ole varasto.

Ylimääräinen tavara on epäkäytännöllistä ja kallista, sillä lisäneliöt maksavat Helsingissä valtavasti.

Forsbom ei ole missään vaiheessa tehnyt suurta raivausta, jossa kaikki lentäisi kierrätykseen.

– Pikkulapsiarjessa ei ole realistista, että sellaiseen olisi aikaa.

Ennemminkin kyse on pikkuhiljaa karsimisesta. Hän luopui ylimääräisistä liinavaatteista, ja nykyään lakanasettejä on kolme paria. Vaatteita käydään läpi jatkuvasti.

Forsbomin minimalismin idea ei ole ensisijaisesti karsimisessa vaan tavaran tulon torppaamisessa.

2. Tavaralla pitää olla paikka

Käytännön keino pitää tavaramäärä maltillisena on miettiä ostohetkellä, mihin tavara laitetaan kotona. Forsbom rakastaa esimerkiksi kauniita lasiesineitä ja hän haluaisi ostaa niitä hankkia lisää ja täyttää ne kukilla.

– Mutta kun minulla on jo maljakoita tietty määrä, niin tarvitsenko juuri trendikkään violetin maljakon? En.

Nykyään Forsbomin perheeseen kuuluu kolme lasta.

– Kun kodissa asuu pieniä lapsia, tavara ei voi vain lojua jossain, sillä pian se on tuhottu. Pitää olla kaappi tai säilytystila sitä varten.

Forsbom on myös päättänyt, että jos hän ostaa uuden vaatteet, hänen pitää luopua jostain – sillä muuten uudelle vaatteelle ei yksinkertaisesti ole tilaa. Tämä ei tarkoita sitä, että Forsbom olisi roudaamassa kierrätykseen koko ajan vaatteita. Päinvastoin, hän ei juuri koskaan jaksa myydä tavaraa kirpputoreilla vaan pyrkii käyttämään kaiken loppuun. Jos hänellä on jo kaapissa neule ja kaupassa tulee vastaan houkutteleva uusi neule, sitä ei osteta.

3. Tavaralla on oltava tarkoitus

Ostettavalla asialla pitää olla myös selkeä funktio. Forsbom alkoi pitää vuonna 2019 kirjaa ostoksistaan paperikalenterinsa takasivulla. Tarkoitus ei ole olla ostamatta mitään, vaan harkita, ovatko ostokset tulleet oikeasti tarpeeseen ja oppia niistä. Forsbom kuitenkin pyrkii siihen, että joka vuosi tulisi ostettua vähemmän vaatteita kuin edellisenä.

Kalenterin takasivuilla on myös lista sisustushankinnoista, joita kotiin pitäisi tehdä.

– Näin olen päässyt eroon spontaanista shoppailusta. Ostan äärimmäisen harvoin mitään, mikä ei ole käynyt listalla.

Niinpä vaikkapa Black Friday tai muut alennusmyynnit eivät herätä shoppailuhimoja.

Jotkut asiat ovat listalla pitkään, esimerkiksi olohuoneen mattoa on pohdittu yli kaksi vuotta. Forsbom on tilannut kotiin lukuisia mattopaloja, muttei ole saanut tehtyä päätöstä.

– Olen jo ehtinyt muuttaa mieltäni tässä välissä siitä, millaisen maton haluan. Olen loputon vatvoja, ja haluan säästyä hutiostoksilta.

Forsbomin perheeseen syntyi toinen ja kolmaskin lapsi, ja lopulta he muuttivat 63 neliön asunnosta 102 neliöön. On kuitenkin kuvaavaa, että uutta tavaraa ei juuri hankittu.

– Tähän mennessä yhteisiin tiloihin lisäkalusteita on tullut vain yksi lehtiteline, pieni ritiläpenkki ja parvekkeen tuoli. Liinavaatekaapista sen sijaan luovuttiin.

Noora Forsbom hymyilee sylissään olevalle lapselleen.
Kuvateksti "Lapsiperheessä on tärkeä vahtia kotiin tulevan tavaran määrää."

4. Tavara lisää tavaratyötä

Forsbom fanittaa kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aaltoa, joka on kirjoittanut tavarasuhteesta kertovat Paikka kaikelle -kirjan (Atena 2019). Forsbom on oivaltanut, että tavaraan liittyy tavaratyötä, josta ajallisesti suurempi osa lankeaa heteroperheessä naiselle. 

Esimerkiksi nyt, kun Forsbom on äitiyslomalla, hän vastaa pääasiassa perheen pyykkihuollosta. Mitä enemmän vaatteita, sitä enemmän työtä.

– Niinpä olen ollut hirveän tarkkana kuopuksen kanssa, etten osta mitään tarpeetonta.

5. Tavara on aina sitoumus

Forsbomin tavarasuhteen kantava ajatus on, että tavara on aina sitoumus käyttämisestä, säilyttämisestä, huoltamisesta ja kierrättämisestä. Tätä asennetta hän pyrkii opettamaan lapsilleenkin.

Kuluttamisen vähentämisen motivaatio voi olla luonnon tai rahan säästäminen tai arjen sujuvoittaminen.

– Minulla voimakkain motivaattori on tuo viimeinen ja kaksi muuta tulee siinä sivussa.

Forsbom on lääkäri, jolla on ihan hyvä palkka, joskin nyt äitiysvapaalla menoja on pitänyt laskeskella hieman tavallista tarkemmin. Raha ei kuitenkaan määrittele ostoksia samalla tavalla kuin se, että arki sujuisi.

– Tavoitteena on että meillä on vain meille oleellisia esineitä, ei muuta. Lapsiperheessä erityisesti tämä tarkoittaa lähes jatkuvaa tavaran läpikäymistä ja tavaran sisääntulon vahtimista ja vähentämistä! Kerralla ei saa valmista eikä ole tarviskaan.

Kuluttamisen vähentäminen tuo tunteen kontrollista

Väitöskirjatutkija Roosa Luukkonen Tampereen yliopistosta on tutkinut ihmisten kestävää kuluttamista. Kun aiemmin puhuttiin enemmän siitä, että valitaan vastuullisia tuotteita ei-vastuullisten sijaan, nyt on alettu puhua kuluttamisen vähentämisestä. Syyt yksittäisten ihmisten kuluttamisen vähentämiselle Luukkonen jakaa yhteiskunnallisiin ja yksilöllisiin. Yhteiskunnalliset syyt ovat tuttuja: halutaan pienentää hiilijalanjälkeä, ollaan kiinnostuttu työntekijöiden työoloista sekä eläinten oikeuksista ja halutaan vaikkapa boikotoida pikamuotia.

Yksilöllisistä syistä ykkönen on rahan säästäminen. Minimalismi tuo myös mielihyvää, lisää onnellisuuden tunnetta ja kontrollin tunnetta.

– Nykyaikana kun markkinointiviestintää tulee kaikkialta ja shoppailu on niin helppoa vaikka puhelimella verkkokaupassa, kuluttamisesta pidättäytyminen tuo kontrollin tunnetta elämään.

Zero waste ja konmaritus -trendit antavat ihmisille viitekehyksen, joka auttaa ihmisiä jäsentämään tapaansa kuluttaa.

Kieltäytyminen, rajoittaminen ja vaihtoehtoinen kuluttaminen

Kuluttamisen vähentämisen Luukkonen jaottelee kolmeen kategoriaan: kieltäytyminen, rajoittaminen ja vaihtoehtoinen kuluttaminen.

– Kulutuksen vähentäminen ei liity vain ostamiseen, eli ostanko vai en. Se liittyy myös käyttämisen pidentämiseen ja käytöstä poistamiseen.

Kieltäytyminen on simppelein ja ehdottomin tapa. Ihminen voi kieltäytyä tietystä kulutuskohteesta, vaikkapa halpamuodista tai eläinperäisistä tuotteista.

Täyskieltoa yleisempää on kuitenkin rajoittaminen, joka tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

– Yksi haastateltava oli aiemmin lentänyt kolmesti vuodessa, nyt vain kerran. Toinen taas ajatteli, että kaukomatka kerran seitsemässä vuodessa on ok.

Kun päätökset ovat vapaaehtoisia, ne tuovat elämään kontrollin tunnetta.

Vaihtoehtoisesta kuluttamisesta Luukkonen kertoo esimerkin haastateltavasta, joka asui kämppiksen kanssa ja tarvittaessa lainasi tältä vaatteita.

Ylipäänsä kuluttamisen vähentämiseen liittyy usein se, että ennakoi.

– Vaikkapa että miettii värikkäiden kenkien ostamista mutta päätyykin mustiin, koska ne sopivat useamman asun kanssa. Tai korjaa puhelimen, ettei tarvitse ostaa uutta puhelinta.

Kuluttamisen vähentämisellä on väliä, sillä 72 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä liittyy suorasti tai epäsuorasti kuluttamiseen. Suomen ympäristökeskuksen raportin mukaan suomalaisten kuluttaminen on kuitenkin ollut viime vuosina nousussa.

Vinkkejä kulutuksen vähentämiseksi

Vastaukset on kerätty Julia Thurénin Instagram-seuraajilta.

"Koita myydä vanhoja vaatteita eteenpäin. Kun huomaa, kuinka tuskaisen vaikeaa se on, ei tee mieli ostaa enää yhtäkään hutiostosta tai huonolaatuista rytkyä."

"Kaikkein tehokkain keino: hankkii vain sen verran rahaa, että tulee toimeen juuri ja juuri. Ei tule ostettua turhaa paskaa."

"Kun tekee mieli ostaa jotain ei välttämätöntä, mietin että missä sekin tavara tai vaate on tehty. Mietin niitä miljoonia tuotteita, joita se saastuttava tehdas Kiinassa syöksee maailmalle ja mihin ne kaikki päätyvät. Ei tee yleensä mieli ostaa enää sen jälkeen. Tai ostan käytettynä."

"Nykyään tuntuu hullulta, että aiemmin mukava tapa viettää oli aikaa käydä huvikseen vaatekaupoissa. Vielä senkin jälkeen kun oon lähes lopettanut uusien vaatteiden shoppailun itselleni, niin vanhempainvapailla tuli pyörittyä lastenvaatekaupoissa ajanvietteeksi. Nykyään ostan kaikki käytettynä netistä. Yksi selkeä rajaus itselle on ollut lopettaa esim lastenvaatemerkkien seuraaminen Instagramissa."

"Laskin että kuuden kuukauden aikana kulutin enemmän rahaa kuin keskivertosuomalaisella. Keskimäärin suomalainen käyttää Googlen mukaan 900 euroa vuodessa vaatteisiin. Laskin, että minä käytän enemmän kuin tuon 75 euroa kuussa. Niinpä tein siitä itselleni uuden kuukausibudjetin. Toistaiseksi takana on pari kuukautta ja se on tuntunut vähän vaikealta, kai nämä ovat kasvukipuja."

"Kun on pakannut pari kertaa kamansa häkkivarastoon, ei tee mieli ostaa enää tavaraa."

"Ilmoitin kaikille, että jatkossa käytän samoja vaatteita koko ajan ja matkustusrahat menevätkin mökin kunnostukseen."

"Kävin värianalyysissä, jossa selvitetttiin omaan ihonväriin parhaat sävyt. Sen jälkeen ei ole tullut vaatteissa hutiostoksia, vaikka analyysi olikin aika hintava."

Kerro kommenttikentässä, miten sinä olet vähentänyt kuluttamistasi. Kommentointi on auki 25.11 - 2.12.

Kuuntele jakso tavarasuhteen muutoksesta

Toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurénin Melkein kaikki rahasta -podcastin kolmas kausi alkaa. Tällä kertaa se keskittyy 20 jakson verran kuluttamiseen.

Ensimmäisessä jaksossa toimittaja ja ohjaaja Susani Mahadura kertoo, miten hänen suhteensa ostamiseen muuttui pikkuhiljaa – ja kertarysäyksellä sen jälkeen, kun hän oli kuvaamassa Verta, hikeä ja t-paitoja -ohjelmaa Ylelle.

Kuuntele Älä osta mitään turhaa paskaa -podcastjakso täällä.

Keskustelu