Hyppää pääsisältöön

Yle Tapahtumat

Kaisa Halmemies pääsi epävarmuudestaan kuorolaulun avulla – "En olisi ikinä uskonut laulavani soolona tai johtavani kuoroa"

Kipinät-kuoro katsoo iloisesti kameraan kesäisenä päivänä puistossa.
Kuvateksti Merkittävin kuoromuisto Halmemiehelle oli Kipinät-kuoron yllätysvoitto ja johtajapalkinto Tampereen Sävelessä kesällä 2019. “Tunnustukset tuntuivat aivan mielettömiltä, kun kuoro oli ollut kasassa vain vuoden. Se loi vahvaa uskoa yhteiseen tekemiseen.”

Kuorolaululla on Suomessa pitkät perinteet. Kuoronjohtaja Kaisa Halmemies kunnioittaa niitä, mutta haluaa samalla elävöittää alaa. Kulttuurigaalassa 25.11. juhlitaan suomalaisen kulttuurin kirjoa elokuvista oopperaan ja valotaiteeseen.

Kuoroissa kasvatettu itseluottamus vei Kaisa Halmemiehen Tanskaan kuoronjohtajakouluun ja oman Kipinät-kuoron perustamiseen.

Laulunopettajana ja kuoronjohtajana toimivalla Halmemiehellä on tänä päivänä kuusi erilaista kuorokokoonpanoa vastuullaan, eikä entisestä epävarmasta teinistä näy jälkeäkään.

– Kuorolaulu on ehdottomasti muuttanut minua. En olisi ikinä uskonut, että minusta tulisi kuoronjohtaja tai että laulaisin soolona.

Kuoro tarjosi yläasteikäiselle Halmemiehelle yhteisön, jossa hän uskalsi mennä omalle epämukavuusalueelleen ja sai mahdollisuuden kasvaa yhdessä kuoroporukan mukana.

Enää kuoroissa ei tehdä pelkästään sitä, mitä ollaan aina tehty.

Ajatus kuoroista laulamassa kaavut päällä kirkossa on Halmemiehen mukaan pinttynyt ja vanhanaikainen. Yleinen käsitys ei päde yhteenkään Halmemiehen omaan kuoroon.

– Olen pyrkinyt tietoisesti rikkomaan vanhoja käsityksiä.

Kipinät-kuoro poseeraa kameralle ulkona.
Kuvateksti “Kuoroyhteisöstä saatu tuki ruokki haluani tuoda sitä muidenkin elämään: antaa iloa ja yhteisöllisiä kokemuksia, joita olen itse saanut”, Kaisa Halmemies sanoo.

Nykyään konserteista halutaan tehdä elämyksellisiä ja ainutlaatuisia kokemuksia.

– Koko ajan tulee hyvin koulutettuja nuoria kuoronjohtajia, joilla on omia visioita ja ideoita. Kuorot myös säveltävät itse musiikkia, eivätkä tee sitä, mitä ollaan aina tehty.

Jo ensimmäisessä kuorossaan Voice:ssa Halmemies tunsi olonsa kotoisaksi. Voice esitti kevyempää musiikkia kuin mihin oli totuttu. Se voitti Ylellä esitetyn Suomen paras kuoro -kisan vuonna 2011.

– Silloin minulle oli tosi iso juttu päästä osaksi esiintyvää kuoroyhteisöä, se vaikutti myös omaan uravalintaani.

Samoihin aikoihin televisiossa nähtiin myös Kuorosota-ohjelma. Halmemies muistelee huomanneensa, että vanhat ennakkokäsitykset alkoivat pikku hiljaa särkyä.

Kipinät-kuoro poseeraa kameralle kadulla kesäisenä päivänä.
Kuvateksti Kaisa Halmemies (kuvassa toisena vasemmalla) rikkoo mielellään perinteitä omassa kuorotoiminnassaan, mutta kokee myös vanhat ohjelmistot tärkeäksi kulttuuriperinnöksi.

Ympärillä olevista ystävistä muodostui Kipinöiden kuoroperhe.

Kolme vuotta sitten Halmemies perusti oman kuoron, Kipinät, joka syntyi alun perin ystävistä, opiskelutovereista ja kuorokavereista.

Kipinöissä on mukana niin ammattilaisia kuin harrastajia, opiskelijasta sairaanhoitajaan ja IT-alan tyypistä muusikkoon. Ikähaarukka vaihtelee 20-vuotiaasta yli 50-vuotiaaseen.

Yksi Kipinöiden harrastajataustaisista laulajista on Jenna ter Berg. Kahden pienen lapsen äiti on markkinointifirmassa töissä ja harrastaa kuoroa, liikuntaa ja käsitöitä. Musiikillista koulutusta ei hänellä ole lainkaan.

Kuorolaulu on ter Bergille kuitenkin enemmän kuin harrastus.

– Tuntuu hassulta sanoa, että laulan kuorossa. Sanana kuoro ei anna oikeanlaista kuvaa siitä, mitä me teemme. Emme ole vain yksi massa, vaan mukana yksilöinä. Tiedän, että minua arvostetaan ja että olen siellä juuri siksi, koska olen, kuka olen. Jokaisella meistä on oma tehtävänsä.

Kipinät-kuoro poseeraa kameralle aurinkoisena päivänä rakennuksen edustalla.
Kuvateksti Jenna ter Berg kokee, että juuri jäsenten monipuolinen tausta tekee yhteistyöstä saumatonta ja toisiaan täydentävää.

Ter Berg yllättyi aluksi Halmemiehen tavasta johtaa. Kipinöissä tehdään päätöksiä yhdessä ja kaikki saavat äänensä kuuluviin.

– Kaisa ei mielellään ohjaa meitä, vaan pyrkii siihen, että löytäisimme ilmaisun porukkana ja yksilöinä. Hän on hyvä haalimaan ihmisistä ulos eläytymistä ja saa meidät ylittämään itsemme sekä poistumaan mukavuusalueelta.

Vaikka kuoro on kasvanut yli 40-henkiseksi ja uusia jäseniä on valittu koelaulujen ja haastatteluidenkin kautta, koetaan Kipinät edelleen yhtenäiseksi kuoroperheeksi.

Ykkösjuttu voi olla välillä vain hauskanpito.

Halmemies kokee olevansa vastuussa Kipinöiden ryhmähengestä ja hän teettääkin usein erilaisia ryhmäytymistehtäviä.

– Haluan, että opimme tuntemaan toisiamme ja hulluttelemme yhdessä. On tärkeää, että voin luottaa kuorolaisiin ja he minuun. Molemminpuolinen luottamus myös näkyy.

Kuorolaulussa esiintymisellä on iso merkitys sekä itse laulajille että yleisölle.

– Kun esiintyjällä on oma porukka ympärillä, haluaa ja uskaltaa tehdä jotain, mitä ei muuten ikinä tekisi. Se on yksi kuorolaulun hienouksista.

Halmemiehelle on tärkeää myös päästä toteuttamaan itseään sekä oppimaan ja onnistumaan yhdessä kuorolaisten kanssa.

– Tykkään siitä, että minulla on ohjattavana erilaisia kuoroporukoita, joilla on erilaisia tavoitteita. Ykkösjuttu voi välillä olla se, että keräännytään yhteen, lauletaan ja pidetään vain hauskaa.

Lisää aiheesta Yle Areenassa