Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

Lähisuhdeväkivallan sovittelusta on vuosikausien kokemus, mutta vieläkään se ei ole täysin ongelmatonta – asiantuntija Jaana Koivukangas: “Jotkut uhrit kokevat sovittelun velvollisuudeksi”

Päivitetty 02.12.2021 10:17.
Naishenkilö pitää käsiä kasvojen edessä.
Kuvateksti "Väkivallan kokeminen laskee ihmisten toimintakykyä, mikä viranomaisten ja sovittelijoiden pitäisi ottaa huomioon", sanoo ETKL:n kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen.

Lähisuhdeväkivallan sovittelua lisätään koko ajan, vaikka väkivallan uhreja ei monien järjestöjen mielestä huomioida riittävästi. Poliisin mukaan sovittelu ei lähtökohtaisesti sovellu lähisuhdeväkivaltatapauksiin.

Asunnosta kantautuu äänekästä huutoa ja riitelyä, ja naapurit soittavat poliisit paikalle. Heille selviää, että Matti on riidan yhteydessä töninyt Maijaa ja ravistellut tätä voimakkaasti hartioista. Partio keskustelee pariskunnan kanssa ja rauhoittelee heitä sekä kirjaa lievän pahoinpitelyn epäilyn, jossa Matti on epäiltynä ja Maija asianomistajana. Osapuolten suostumuksella poliisi lähettää tapauksen sovittelutoimistoon.

Monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet lähisuhdeväkivallan sovittelua, vaikka tapauksia on soviteltu jo vuosikymmeniä. Osa on jopa vaatinut sen lopettamista kokonaan. Järjestöjen mukaan sovitteluun etenee edelleen pitkään jatkunutta ja toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan dynamiikkaa ja epätasapainoisia valtasuhteita ei myöskään järjestöjen mielestä ymmärretä sovittelussa riittävän hyvin. 

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) asiakkailla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia sovittelusta, kertoo kehitysjohtaja Jaana Koivukangas.

– Joskus uhrit kertovat, että juuri kun he ovat uskaltautuneet tekemään rikosilmoituksen ja sitä kautta osoittamaan rajat sille, miten heitä saa kohdella, he ovat kokeneet, että ovat joutuneet puolustamaan vetämiään rajoja uudelleen ja menettäneensä tilanteen hallinnan, Koivukangas kertoo.

Noin kolmannes kaikista sovitteluun tulevista väkivaltarikoksista on lähisuhdeväkivaltaa. Kun tilastointi aloitettiin 15 vuotta sitten, tapauksia oli puolen vuoden aikana 305. Ensimmäisen kerran yli tuhannen vuosittaisen tapauksen mentiin vuonna 2009, ja kolme vuotta myöhemmin jo yli kahdentuhannen.

  • Vuonna 2020 lähisuhdeväkivaltarikoksia ohjattiin sovitteluun 2 669 eli noin 36 prosenttia kaikista sovitteluun ohjatuista väkivaltarikoksista

  • Lähisuhdeväkivaltarikosten sovitteluista hieman yli 11 prosenttia keskeytetään

  • Sovitteluja tekevät pääasiassa vapaaehtoiset, joiden on käytävä rikos- ja riita-asioiden sovittelun peruskoulutus

  • Lähisuhdeväkivaltapauksia sovittelevien on suoritettava 135 tunnin laajuinen erityiskoulutus, johon pääsemiseksi heillä täytyy olla vähintään vuosi käytännön kokemusta taustalla

Lähisuhdeväkivaltarikosten sovittelua Suomessa selvitettiin vuoden 2019 alussa sosiaali- ja terveysministeriön alaisen neuvottelukunnan työryhmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on siitä lähtien mietitty, miten lähisuhdeväkivallan sovittelun käytäntöjä pitäisi päivittää ja yhtenäistää. Nyt suunnitellaan koko sovittelupalvelun siirtoa oikeusministeriön hallinnon alle.

– Emme ole saaneet työtä vielä päätökseen, koska odotamme siirtoa. Olemme keskittyneet luomaan työkalua, jonka avulla olisi helpompi arvioida, sopiiko jokin lähisuhdeväkivaltatapaus sovitteluun vai ei, THL:n kehittämispäällikkö Henrik Elonheimo kertoo.

Tunnistamaton naishenkilö suojaa kasvoja käsillään.
Kuvateksti "Väkivallan kokeminen laskee ihmisten toimintakykyä, mikä viranomaisten ja sovittelijoiden pitäisi ottaa huomioon", Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen sanoo.

Työryhmän raporttiin tulleissa lausunnoissa oltiin yhtä mieltä siitä, että lähisuhdeväkivallan torjuminen edellyttää nykyistä enemmän hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä. Lisäksi tarvitaan lisäkoulutusta niin sovitteluohjaajille, sovittelijoille, syyttäjille kuin poliisille.

Lähisuhdeväkivaltarikos on yleisen syytteen alainen rikos, ja aloitteen sovittelusta voi tehdä vain poliisi tai syyttäjä. Lähes 90 prosentissa tapauksista aloitteen tekee poliisi. Törkeitä rikoksia ja toistuvaa väkivaltaa voidaan sovitella vain, jos samalla voidaan turvata uhrin, perheen, muun läheisen ja etenkin lapsen etu.

Uhrin voi olla vaikea kieltäytyä sovittelusta

Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) 22 jäsenyhteisöstä löytyy monenlaisia kokemuksia ja kantoja siihen, sopiiko sovittelu lähisuhdeväkivaltatapauksiin lainkaan. Liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikön Tiina Muukkosen mukaan uhrin osallistuminen sovitteluun ei todellisuudessa ole aina vapaaehtoista.

– Jos poliisi tulee arvovallallaan selvittämään asiaa ja ehdottaa sovittelua hyvänä ja toimivana käytäntönä, totta kai siihen luottaa. Toimivuudesta ei kuitenkaan ole käytännössä varmoja takeita, Muukkonen kertoo.

Koivukankaan mukaan kaikille uhreille ei ole aina tullut selväksi oikeusturvaan liittyvät kysymykset, kuten esimerkiksi oikeus vahingonkorvaukseen tai se, että sovittelusopimus voi johtaa syyttämättäjättämispäätökseen. Tärkeintä uhreille on silti väkivallan ja pelon ilmapiirin loppuminen.

Suomen vuonna 2015 allekirjoittama Istanbulin sopimus edellyttää naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumista. On tärkeä tunnistaa, että naiset ja tytöt ovat alttiimpia sukupuoleen pohjautuvalle väkivallalle.

– Tekijälle asia usein näyttäytyy niin, että nyt on yksi väkivallanteko, ja sitten ei välttämättä mitään kuukausiin, ja sitten taas toinen väkivallanteko. Uhri taas pelkää heti ensimmäisen teon jälkeen, että näin tapahtuu uudestaan. Väkivallan kokeminen laskee ihmisten toimintakykyä, mikä viranomaisten ja sovittelijoiden pitäisi ottaa huomioon, Tiina Muukkonen kertoo.

Lasten leikkikaluja pöydällä ja taustalla istuu nainen lattialla.
Kuvateksti Ensi- ja turvakotien liiton mukaan lapsille pitäisi tarjota tukea aina, jos kotona on tapahtunut väkivaltaa.

RIKUn Jaana Koivukankaan mielestä jo poliisin pitäisi tarjota sekä uhrille että epäillylle tukipalveluja. Käytännössä näin ei aina tapahdu.

Poliisihallituksen poliisitarkastajan Pekka Heikkisen mukaan sovittelu ei lähtökohtaisesti sovellu lähisuhdeväkivaltatapauksiin, mutta voi toimia osana muita palveluita.

– Sovittelu voi edistää lasten etua ja asemaa sekä ehkäistä uusintarikollisuutta ja ylisukupolvista väkivaltaa. Törmäämme jatkuvasti siihen, että taustalla on ongelmia esimerkiksi päihteiden, mielenterveyden tai toimeentulon kanssa. Eri toimijoiden olisikin tärkeää toimia yhdessä, ja siihen tarvitaan pysyviä rakenteita, Heikkinen sanoo.

Jos tapaukseen liittyy lapsia, hekin tarvitsevat tukea. Koivukangas muistuttaa, että väkivaltainen ilmapiiri on lapselle vahingollista, vaikka hän ei kokisi tai todistaisi suoraa väkivaltaa.

– Lapset aistivat pelon ja jännityksen ilmapiirin. He voivat elää arvaamattomassa tilanteessa varoen hermostuttamasta vanhempiaan, ettei riita-ja väkivaltatilanteita aiheutuisi.

ETKL:n mukaan lapsille pitäisi tarjota tukea aina, jos kotona on tapahtunut väkivaltaa.

Sovittelu on aina vapaaehtoista

Poliisin tai syyttäjän tekemän aloitteen jälkeen sovittelutoimiston ammattilaiset arvioivat, onko asiassa edellytyksiä sovitteluun. Sovittelutoimiston ammattihenkilöstö keskustelee osapuolten kanssa erikseen: selvittää elämäntilanteita, voimavaroja ja toiveita tulevasta. He arvioivat myös väkivallan toistuvuutta.

Jaana Koivukankaan mukaan toistuvuuden arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon henkinen ja fyysinen väkivalta sekä väkivallan vakavuus. Lisäksi jo ennen sovitteluun ohjaamista pitäisi selvittää, onko tekijä ottanut vastuun tapahtuneesta.

Koivukangas tähdentää, että uhrille on tehtävä selväksi, että sovittelu on vapaaehtoista ja sen voi keskeyttää milloin tahansa.

– Jotkut uhrit ovat kokeneet velvollisuudekseen osallistua sovitteluun. On tärkeää, että poliisi kysyy asiaa ja sovittelija vielä varmistaa, että pelkäätkö tai onko sinua painostettu.

Sekä uhri että tekijä tarvitsevat tukea

Jos sovittelulle ei löydy esteitä, sovittelutoimisto ohjaa asian kahdelle vapaaehtoiselle sovittelijalle, jotka kutsuvat osapuolet erillisiin tapaamisiin pohtimaan omia toiveitaan ja ratkaisuehdotuksiaan mahdollista yhteistapaamista varten.

Henkilö pitää käsiä ristissä.
Kuvateksti "Monesti on vaikea määritellä, kuka on uhri ja kuka syyllinen. Sanallista tai fyysistä väkivaltaa voi olla molemmin puolin", sanoo Miessakit ry:n Lyömättömän linjan väkivaltatyöntekijä Roope Karjalainen.

Maija kertoi sovittelijoille pariskunnan kireistä väleistä, jotka johtivat usein riitoihin. Mitään fyysistä väkivaltaa ei kuitenkaan aiemmin ollut sattunut. Maija näki suhteessa paljon hyvää eikä halunnut päästää siitä irti. Matti kertoi pelästyneensä omaa väkivaltaisuuttaan ja pelkäsi sen uusiutuvan, koska suhde oli hänen mielestään hyvin ahdistava. Matti päätti hakea eroa.

Sovittelijat toimivat aina pareittain. Vantaan sovittelutoimiston vapaaehtoinen sovittelija Paula Mattila on sovitellut rikos- ja riita-asioita vuodesta 2013 lähtien. Lähisuhdeväkivaltatapauksia hän on sovitellut kolmisenkymmentä.

– Sovittelussa pyritään aina rakentavaan vuorovaikutukseen ja siihen, että sovittelija pysyy taka-alalla ja asiakkaat saavat itse sanoittaa näkemyksensä turvallisesti, Mattila sanoo.

  • Rikos- ja riita-asioiden sovittelu perustuu restoratiiviseen eli korjaavaan oikeuteen, jossa korostetaan osapuolten aktiivista osallistumista

  • Sovittelun on todettu vähentävän uusintarikollisuutta, syrjäytymistä ja oikeudenkäyntien yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia

  • Lain mukaan saavutettu sovinto tulee huomioida syyteharkinnassa

Puolueettomien sovittelijoiden lisäksi uhri voi tarvita myös oman tukihenkilön sovitteluun. RIKUssa nähdään, että mahdollisuutta tukihenkilöön ei tarjota riittävän aktiivisesti tai se on toisinaan evätty toisen osapuolen vastustuksen vuoksi. Siihen ei myöskään ole subjektiivista oikeutta niin kuin poliisikuulustelussa ja oikeudenkäynnissä.

Tukihenkilö on hiljainen tarkkailija, mutta hänen kanssaan voi puhua tunteista ja ajatuksista taukojen aikana.

– Uhri ja väkivaltaa käyttänyt ihminen eivät ole tasavertaisia. Lähtökohtana on, että toinen on vahingoittanut toista ja uhri pelkää. Sovittelijoiden puolueettomuus voi tuntua uhrista siltä, että sovittelijat ovat tekijän puolella. Uhri tarvitsee tuekseen ihmisen, joka katsoo tilannetta juuri hänen näkökulmastaan, Koivukangas sanoo.

ETKL:n Muukkonen korostaa, että tukea tarvitsevat sekä epäilty tekijä että uhri.

– Molemmille on kerrottava jo paljon ennen rikosprosessia, mitä väkivallaton elämä voisi olla ja kuinka siihen pääsee, Muukkonen kertoo.

Oikeudessa tekijä ei välttämättä ota vastuuta väkivallasta

Yhteistapaamisessa Matti kertoi tehneensä lopullisen päätöksen avioerosta, ja Maijakin taipui sen kannalle. Matti pyysi vilpittömästi anteeksi väkivaltaisuuttaan. Maija pahoitteli omaa kyynistä asennettaan Mattia kohtaan. Riitoja estääkseen osapuolet pitäisivät jatkossa kirjaa hoidettavista asioista ja työnjaosta. Asunnon myynnistä sovittiin. Lisäksi he sopivat etteivät haukkuisi toisiaan sukulaisille ja tuttaville. Tapaaminen päättyi kiitoksiin. Sopimukseen kirjattiin myös kolmen kuukauden seuranta. Väkivalta ei enää toistunut. 

Miessakit ry:n Lyömättömällä linjalla työskentelevän väkivaltatyöntekijä Roope Karjalaisen mielestä sovittelu voi olla oikeusprosessia parempi keino puuttua väkivaltaan.

– Monesti on vaikea määritellä, kuka on uhri ja kuka syyllinen. Sanallista tai fyysistä väkivaltaa voi olla molemmin puolin. Oikeudessa tekijä ei myöskään välttämättä myönnä tekoa tai ota siitä vastuuta, Karjalainen sanoo.

Mies pitää naisen ranteesta kiinni.
Kuvateksti "Oikeudessa tekijä ei välttämättä myönnä tekoa tai ota siitä vastuuta", sanoo Miessakit ry:n väkivaltatyöntekijä Roope Karjalainen.

Karjalaisen mukaan olennaista on, että tekijä myöntää tekonsa ja tuntee empatiaa uhria kohtaan. Myös symbolisilla teoilla, kuten anteeksipyynnöllä ja kättelyllä, voi olla osansa sovittelussa. Ihmisellä on myös oikeus sanoa, jos hän ei voi antaa anteeksi.

– Jos kykenee miettimään, miltä minun käytökseni toisesta tuntuu, uskon, että siitä on pariskunnalle paljon enemmän hyötyä kuin oikeusprosessista, Karjalainen sanoo.

Sovittelu voi olla peruste jättää syyte nostamatta esimerkiksi siksi, että oikeudenkäynti ja rangaistus olisivat kohtuuttomia saavutettu sovinto huomioiden eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaadi.

– Sovinto voi helpottaa ja sujuvoittaa oikeudenkäyntiä sekä lyhentää oikeudenkäynnin kestoa, kertoo Etelä-Suomen syyttäjäalueen apulaispäällikkö Camilla Oksanen.

Koivukangas painottaa, että erityistukipalveluja voidaan tarvita pitkään sovittelun jälkeenkin.

Mikäli asia ei etene oikeudenkäyntiin, syyttäjä sulkee tapauksen seurantajakson jälkeen. Jos väkivalta jatkuu vielä myöhemminkin, täytyy uhrin tietää, kehen ottaa yhteyttä.

Maijan ja Matin tarina perustuu todelliseen tapaukseen, jota on soviteltu Vantaan sovittelutoimistossa. Tapauskuvauksen yksityiskohdat on muutettu siten, ettei osapuolia voi tunnistaa.

Juttua varten on haastateltu myös THL:n erityisasiantuntija Ilona Rimpilää.

Juttu on osa Ylen Hyvin sanottu -hanketta.

Lue myös:

Kun Päivi Kilpinen ei halunnut mennä kotiin, hän oksensi parkkipaikalla ja häpesi – vasta silloin hän tajusi tarvitsevansa apua vuosia kestäneeseen väkivaltaan

Joka kolmas nainen Suomessa kokee parisuhdeväkivaltaa – kriisityöntekijä kohtaa uhrin ensimmäisenä: "Kodin pitäisi olla turvallisin paikka"

Riita on osapuolten omaisuutta – sovittelija voi auttaa sen ratkaisemisessa