Hyppää pääsisältöön

Valetilin jättämä jälki

Jonna tutustui Eliakseen Instagramissa. Alkoi kuukausia kestänyt viestittely. Jonna kertoi arkaluontoisia asioita itsestään.

Todellisuudessa Eliasta ei ollut olemassa. Profiilin takaa paljastui muutama Jonnan luokkatoveri. He olivat kertoneet Jonnan asioita eteenpäin muille.

Jonna kertoi tapauksesta äidilleen, ja he tekivät rikosilmoituksen. Poliisi tutki asiaa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Asia eteni lopulta sovitteluun.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvan kiusaamisen sovittelut ovat lisääntyneet viime vuosina, kerrotaan Pohjois-Karjalan, Pirkanmaan ja Vantaan sovittelutoimistoista.

Vantaan sovittelutoimiston esimiehen Tiina Snellmanin mukaan sosiaalisen median tapahtumat ovat monesti vain osa kiusaamista.

Kiusaaminen tapahtuu usein sekä koulun käytävillä että somessa.

― Tiina Snellman

Jonnan tapauksessa kaikki lähti liikkeelle kaverisuhteiden muutoksista. Yksi valeprofiilin tekijöistä kertoi, että hän oli aiemmin Jonnan hyvä ystävä. Myöhemmin hän koki jäävänsä ulkopuoliseksi.

Sen vuoksi hän oli yhdessä muiden kavereidensa kanssa laatinut Instagramiin valeprofiilin. Jonna ja profiilin tekijät tapasivat sovittelussa, missä he keskustelivat tapahtuneesta.

Sovittelussa ei etsitä syyllistä, vaan pohditaan ratkaisua ja sitä, miten vastaava estetään jatkossa.

Snellmanin mukaan sovittelu aloitetaan usein kysymällä mitä tapahtui? Sitten sovittelija kysyy, miltä tapaus on tuntunut ja keihin kaikkiin se on vaikuttanut.

Se on usein etenkin nuorille silmiä avaavaa. He eivät välttämättä ole ymmärtäneet, miten laajasti tiettyyn ihmiseen tai julkiseen omaisuuteen kohdistuva teko vaikuttaa.

― Tiina Snellman

Ratkaisua kohti edetessä pohditaan, miten kukin voisi elää asian kanssa. Usein sovitaan anteeksipyynnöstä tai tehdään käyttäytymissopimuksia, joiden mukaan toista ei enää esimerkiksi seurata somessa.

Pirkanmaan sovittelutoimistossa käsiteltiin tänä vuonna tapaus, jossa sovittiin rahallisesta korvauksesta. Tämä on harvinaista.

Tapauksessa kaksi alaikäistä nuorta teki valeprofiilin kolmannesta nuoresta, jonka tunsivat. Tilillä he julkaisivat alatyylisiä tekstejä kyseisestä nuoresta. He eivät osanneet sanoa, miksi valitsivat hänet uhriksi.

Sovittelussa tekijät olivat häpeissään. Ajatus rahallisesta korvauksesta oli uhrin oma, ja tekijät olivat siitä samaa mieltä. Korvaussummaksi tuli “muutama satanen”, mikä tuntui kaikista kohtuulliselta.

Pirkanmaan sovittelutoimiston sovitteluohjaajan Johanna Pirttikosken mukaan kyseisessä tapauksessa nuorilla oli hyvät keskustelutaidot ja he saivat tukea vanhemmiltaan.

Aina sovittelun osapuolet eivät ole keskenään tasavertaisia. Toinen voi osata sanoittaa ajatuksiaan paremmin, kun taas toinen on hiljaa.

Silloin sovittelijan täytyy tasapainottaa valta-asemaa ja varmistaa, että kaikki tulevat kuulluksi, sanoo Vantaan sovittelutoimiston Snellman.

Kysymällä saadaan toinen puhumaan. Joskus voi olla pattitilanteita, jos nuori kieltäytyy puhumasta. Silloin täytyy todeta, ettei sovittelu etene.

― Tiina Snellman

Vaikka sopimukseen ei päästäisi, se ei Snellmanin mukaan aina tarkoita sitä, että sovittelu olisi epäonnistunut. Tapaamisissa on käyty rakentavia keskusteluja, ja monissa ne herättävät syvällistä pohdintaa.

Saatiinpa sovittelussa ratkaisu aikaan tai ei, menee tieto lopputuloksesta poliisille. Poliisi voi harkita sovittelun jälkeen, onko asiaa vielä tarpeen käsitellä ja virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjällä säilyy syyteharkintaoikeus.

Entä miten Jonnan tapauksessa lopulta kävi? Jonnan sovittelutapaamisessa valeprofiilin tekijät ymmärsivät tehneensä väärin. Kaikki olivat pahoillaan ja sitoutuivat siihen, ettei vastaava toistu.

Jonna hyväksyi anteeksipyynnöt, vaikka asia oli hänelle vaikea. Hän halusi luottaa toisten lupaukseen tulevasta.

Jonnan tapaus on Vantaan sovittelutoimiston kokoama. Tapauksen yksityiskohdat on muutettu siten, ettei osapuolia voi tunnistaa.

Juttu on osa Hyvin sanottu -hanketta. Oletko ollut osapuolena sovittelussa? Jos haluat kertoa tarinasi, ota yhteyttä hyvinsanottu@yle.fi.

Jutun kuvituksessa auttoivat Vuoniityn peruskoulun medialuokkalaiset.