Hyppää pääsisältöön

Elämä

Kirkkoherra Harri Henttinen rakastaa kauneutta, halaa puita ja aistii henkistä todellisuutta: “Tunnen, että puilla ja eläimillä on sielunelämää”

Henkilö makaa silmät kiinni antiikkisohvalla.

Papit ovat uskon ja armon ammattilaisia. He tekevät työtään omien persooniensa, intohimojensa, kokemustensa ja henkisten voimavarojensa kautta. Papisto-sarja muuttaa mielikuvaamme pappeudesta.

Vesilahden 150-vuotiaan pappilan ikkunoihin syttyy valot yksi kerrallaan. Lankkulattia narisee. Kirkkoherra Harri Henttinen palaa työpaikalleen myöhään illalla.

“Mä rakastan yötä. Silloin mun luovuus herää ja saan tehtyä asioita.”

Pappilassa on nykyään myös kirkkoherranvirasto. Salin seiniltä menneen ajan ihmiset tuijottavat tiukasti. Tummien antiikkihuonekalujen täyttämä tila huokuu historiaa.

Ensivaikutelma on hiljainen, mutta Henttisen mukaan pappilassa on öisin vilkasta.

“Täällä on voimakas henkimaailma, pyhyyden läsnäolo.”

Joskus Henttinen huilaa yötyön lomassa salin sohvalla ja havahtuu siihen, että vieressä on joku. Tai jokin. Kirkas olemus täynnä hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja myötätuntoa. Ei ilkeä eikä paha.

Henttinen myöntää olevansa äärimmäisen herkkä ihminen ja hyvin kiinnostunut mystiikasta ja yliluonnollisuudesta.

“Ihmisten maailmassa pitäisi olla enemmän mystistä näkökulmaa. Kaikkea ei voi selittää järjellä ja loogisuudella.”

"Hengen maailma on mulle todellisuutta"

Yliluonnollisuus oli läsnä jo Henttisen ammatinvalinnassa. Voimakas valaistumiskokemus ohjasi hänet kirkon työhön. Näyssä hänelle osoitettiin monia teitä, joista yhtä hän lähtisi kulkemaan elämänkokemuskouluttajana.

Henttinen uskoo, että myötätuntoisesta ihmisestä jää jälki siihen paikkaan missä hän on vaikuttanut. Hänellä on myös teoria siitä, kuka pappilan henkiolento on.

Johan Saladin Ticklén toimi Vesilahden kirkkoherrana vuosina 1895–1921. Ticklén oli poikamies ja poikkeuksellisen myötätuntoinen ja hyväsydäminen kirkon palvelija, jolle inhimillisyys oli viranhoidossa rutiineja tärkeämpää. Hänen myös kerrotaan ”tunteneen vetoa liikkua itsekseen korkeammissa hengen maailmoissa”.
Myös nykyinen kirkkoherra löytää itsestään samoja ominaisuuksia.

Mies istuu sotkuisen pöydän takana.

Tavaroista on vaikea luopua

Henttinenkään ei erityisemmin pidä työnsä byrokraattisesta puolesta eikä hänen työhuoneensakaan muistuta tyypillistä virkamiehen huonetta.

Pimeää ikkunaa kehystävät rypytetyt, roosanväriset samettiverhot. Kirjat eivät enää mahdu hyllyille, vaan niitä lojuu kasoissa ympäriinsä. Värikkäät esineet vievät katsojan huomion. Huonetta koristavat kymmenet kivet, pehmoeläimet, tontut, korut ja tekokukat. Osan tavaroista Henttinen eli KirkkoHarri on saanut lahjaksi seurakuntalaisilta ja niillä kaikilla on oma tärkeä tarinansa.
Raskaat enkelihahmot estävät puolimetrisiä paperipinoja putoamasta työpöydältä.

Henttinen puhuu mielellään arkipäivän enkeleistä.
“Ihmissuhteet on se näyttämö, missä enkeleitä oikeasti koetaan. Tai ollaan kokematta.”

Myös kivien kauneus, värit ja kulmikkuus ilmentävät Henttiselle ihmisen persoonan eri puolia. Aivan kuten elämä hioo ihmisen terävimpiä särmiä, myös jalokivien hionta saa kiven heijastamaan valoa. Kivissä myös aineellisuus ja yliluonnollisuus kohtaavat. Henttinen käyttää esimerkkinä läpikuultavaa selestiittiä, enkelten kiveä.

“Ikuinen ja yliluonnollinen on läsnä kaikessa aineellisessa maailmassa. On asenteesta kiinni näkeekö sen ulottuvuuden, syvyyden.”

Henttiselle kauneus ja Jumala ovat saman kolikon kaksi puolta. Taiteellinen ja esteettinen kokemus on hänelle usein myös uskonnollinen kokemus.

Mies pinkissä takissa nojaa suureen tammeen.

"Puilla on tiettyä sielunelämää"

Vaikka Henttinen työssään edustaa luterilaista uskontulkintaa, häntä kiinnostaa aidosti myös erilaiset opilliset ajatukset.

“Mä en voisi kuvitella itseäni koskaan tuomitsemaan toista helvettiin enkä sanomaan, että sä uskot väärin. Jos ihminen on vilpitön uskossaan niin mä arvostan sitä ihan valtavasti.”

Ennen kristinuskoa muinaiset suomalaiset löysivät pyhyyttä ympäröivästä luonnosta. He suhtautuivat metsään nöyrästi ja arvostavasti.

Henttinen itse kokee voimakasta sielujen sympatiaa vanhojen puiden kanssa. Hän rohkaisee halaamaan puita. Iäkkään puun rinnalla hän tuntee itsensä hyvällä tavalla pieneksi. Kun Vesilahden kirkkomaalta piti kaataa vanha puu, Ticklénin monihaarainen koivu, se oli Henttiselle kova paikka. Hän olisi halunnut estää puunkaadon keinolla millä hyvänsä.

“Persoonallisen puun kaataminen tuntui ikään kuin sille olisi tehty murha.”

Henttinen toivoo, että voisimme kuluttamisen ja hyödyn tavoittelun sijaan oppia jotain muinaissuomalaisten kunnioittavasta luontosuhteesta ja löytää nykyäänkin metsästä rauhaa ja pyhyyttä. Yhteenkuuluvuutta kaiken elävän kanssa.

Onko olemassa oikeanlaista pappia?

Papisto-sarjassa neljä erilaista pappia harjoittaa kutsumusammattiaan suurten muutosten keskellä. Sarjan päähenkilöt Harri Henttinen, Mari Valjakka, Elina Koivisto ja Tarvo Laakso päästävät katsojan avoimesti mukaan siviilielämäänsä ja työnsä näkymättömiin puoliin.

Nuori nainen pukeutuneena papin asuun ja koristeelliseen saamelaispäähineeseen ottaa selfietä.
Kuvateksti Saamelaisten pappi Mari Valjakan intohimoinen aktiivisuus saamelaisasioiden parissa ja kiinnostus alkuperäiskansoihin ovat tuoneet hänelle eri puolille maailmaa vieviä edustustehtäviä; tällä hetkellä Mari toimii mm. Kirkkojen Maailmanneuvoston alkuperäiskansojen referenssiryhmän puheenjohtajana.
Keski-ikäinen pariskunta Ilves-joukkueen takit päällä.
Kuvateksti Rokkipappina tunnettu Tarvo Laakso lähestyy eläkemaaliviivaa pohtien omia muutosprosessejaan ja vaikutuksia, joita hänen työllänsä on ollut ihmisiin. Intohimo musiikin tekemiseen ei ole laantunut, vaikka Tarvosta ei rokkistaraa tullutkaan. Yli neljäkymmentävuotinen pappisura alkoi Kälviältä, josta hän sai vaimon ja puoli seurakuntaa.
Nainen, pappi, istuu kirkon penkissä ja katsoo kohti valoa.
Kuvateksti Pappi Elina Koivisto kokee kauneuden Jumalan antamana lahjana, joten hän pitää ulkonäöstään huolta kaikilla mahdollisilla keinoilla. Elinan aviomies on pappi, kuten myös isä ja appiukkokin. Naispappeudessa Elina näkee pelkästään hyvää. Muita naisia Elina Koivisto auttaa löytämään sisäisen kauneutensa Puhkea kukkaan -seminaareissa, koska on huomannut varsinkin ruuhkavuosiaan elävissä naisissa riittämättömyyttä ja häpeää, jotka estävät heitä olemaan paras versio itsestään.

Papisto Yle TV1:ssä alkaen ma 20.12.2021 klo 18.30 ja Yle Areenassa koko sarja 20.12.2021 klo 00.01.