Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

Valheenpaljastaja: Otollisissa olosuhteissa kenestä tahansa voi kuoriutua salaliittoteoreetikko

Päivitetty 16.12.2021 10:01.
Silmälasipäinen henkilö kuiskuttelee toisen korvaan näyttöpäätteiden edessä.

Salaliittoteorioista ja niihin uskovista ihmisistä puhutaan usein kummastelevaan ja vähätteleväänkin sävyyn. Miksi he uskovat näin villeihin juttuihin? Ovatko ne ihan sekaisin?

Tutkimuksissa ei ole löydetty yhtä piirrettä tai ominaisuutta, joka selittäisi, miksi jotkut uppoavat syvälle salaliittoteorioiden pauloihin, kun taas valtaosa väestöstä ei sitä tee. Todellisuudessa meillä kaikilla on jonkin verran alttiutta uskoa salaliittoteorioihin, ja itse asiassa arkisesta ajattelustamme voi tunnistaa salaliittoteoriamaisia piirteitä.

Psykologi Jukka Häkkinen selittää asiaa kognitiivisen ekonomian käsitteen avulla.

– Kun tarkastelemme maailmaa, emme pyri siihen, että saisimme tarkimman mahdollisen kuvan maailmasta, vaan siihen, että saamme riittävän hyvän kuvan maailmasta mahdollisimman nopeasti. Ihminen haluaa säästää aikaa ja kognitiivisia resursseja.

Meillä on jatkuva teorianmuodostus käynnissä muista ihmisistä, sekä yksilöistä että ryhmistä.

― Jukka Häkkinen

Jos pohtisimme jokaista päätöstämme loputtoman kauan, meille kävisi kehnosti. Klassikkoesimerkissä ihminen kävelee suojatiellä ja alkaa kesken kaiken tehdä laskutoimituksia siitä, kuinka nopeasti autot lähestyvät ja miten kävisi, jos pysähtyisin tai kiihdyttäisin vauhtia. Selviytyäksemme hengissä arkipäivän tilanteista käytämme monenlaisia peukalosääntöjä eli niin kutsuttuja heuristiikkoja.

Yleensä näiden oikoteiden käyttäminen tekee elämästä verrattain kitkatonta.

– Tämä pätee kaikkiin kognitioihin mitä meillä on, kuten päätöksentekoon ja havaitsemiseen, oikeastaan koko elämään. Pyrimme optimoimaan näitä toimintoja.

Ennakoimme tapahtumia aikaisempien kokemustemme perusteella

Häkkinen ottaa toisen esimerkin. Vauva tai taapero pudottaa nokkamukin pöydältä lattialle, aikuinen nostaa sen, lapsi pudottaa sen uudelleen. Tässä lapsi oppii paljon paitsi siitä, miten painovoima toimii, myös siitä, miten aikuinen reagoi lapsen tekoihin.

– Mehän tarkastelemme maailmaa teorioiden näkökulmasta, Häkkinen sanoo.

– Kognitiivinen ekonomia perustuu aikaisempaan kokemukseen maailmasta. Sen perusteella päätellään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aikuisena muodostamme sosiaalisia teorioita ihmisen käyttäytymisestä, jotta pystymme ennustamaan tapahtumia.

Yksinkertainen sosiaalinen teoria on vaikkapa metron liukuportaista tehty havainto alhaalla juoksuaskelia ottavista ihmisistä. Ahaa, metro on tulossa!

Monimutkaisempi esimerkki sosiaalisesta teoriasta on vaikkapa pohdinta siitä, millaisia motivaatioita ihmisillä on tai ketkä muodostavat liittolaisuussuhteita keskenään.

– Tämähän on työpaikkojen peruskauraa, juorutaan siitä, keillä on suhde tai kuka tukee ketäkin hankalissa tilanteissa. Kuka tykkää kenestäkin, tai ei tykkää. Meillä on jatkuva teorianmuodostus käynnissä muista ihmisistä, sekä yksilöistä että ryhmistä.

Epävarmuus ruokkii salaliittoteorioita

Työpaikoilla tällainen juoruilu on arvokasta sosiaalista valuuttaa, jota voidaan jakaa ja sännöstellä. Tämä voi muuttua salaliittoteorioita muistuttavaksi esimerkiksi yt-neuvotteluiden aikana.

– Olin itse Nokialla vajaat kymmenen vuotta töissä, tiedän aika paljon yt-neuvotteluista, Häkkinen mainitsee.

– Eri ihmiset reagoivat niihin eri tavoin, jotkut eivät näytä ulospäin mitään. Toiset alkavat spekuloida. Kun oma työpaikka on uhattuna, se voi saada aikaan hypervigilanssin, eli yliherkkyyden tilan, jossa alkaa hirveästi miettiä kaikenlaisia piilotettuja viestejä ja motiiveja.

Salaliittoteorioille syntyy kasvualusta tilanteissa, joissa on paljon epätietoisuutta ja epävarmuutta, ahdistustakin.

Tilanne tuntuu pelottavalta ja hallitsemattomalta. Tieto on kiven takana. Epätietoisuutta on todella vaikea sietää.

– Silloin ruvetaan lukemaan heikkoja signaaleja. Siellä se senior vice president ja joku toinen juttelivat seitsemännen kerroksen käytävällä, niillä oli semmoiset ilmeet… Aletaan yhdistelemään pisteitä ja nähdä kuvioita siellä, missä niitä ei ole.

Salaliittoteorioille syntyy kasvualusta tilanteissa, joissa on paljon epätietoisuutta ja epävarmuutta, ahdistustakin. Globaali pandemia on tietenkin tällainen, ja siksi koko koronapandemian ajan salaliittoteoriat ovat kukoistaneet. Ne antavat joillekin hallinnan tunnetta ja keinoja selvitä ahdistavasta tilanteesta.

Mutta palataan arjen salaliittoajatteluun, joka ei kuitenkaan ole vielä ihan salaliittoteorioihin uskomisen tasolla. Miten olisi syytä toimia, jos haluaa välttää myös arkiseen paranoiaan lankeamisen vaikkapa juuri työpaikalla?

– Ehkä selkein tapa on se, että pidättäytyy levittämistä niitä juoruja ja spekulointeja muille. Se on vaikeaa, koska ne ovat houkuttelevia ja ne ovat myös sosiaalista valuuttaa. Niitä on maukasta kertoa eteenpäin. Mutta voisi ehkä kysyä, että onkohan asia nyt ihan noin ja millä perusteella.

Yliopistotutkija, psykologi Jukka Häkkinen Valheenpaljastaja-podcastin jaksossa, jossa pohditaan salaliittoteorioihin uskomisen syitä. Toisena vieraana tutkija Elina Tolonen. Kuuntele Valheenpaljastaja-podcastia Yle Areenassa.