Moni vanhempi kasvattaa lastaan ehdollisella rakkaudella – näin oman kasvatusmenetelmän luonut Tiia Trogen ratkoisi arjen 5 pulmatilannetta

Kannustaminen ja tunteiden sanoittaminen ovat keskeisiä asioita positiivisesta psykologiasta ammentavassa kasvatusmenetelmässä. Tiia Trogen uskoo, että kun vuorovaikutus ja tunnetaidot ovat kunnossa, arki on helpompaa.

Trogenilla on 3- ja 9-vuotiaat lapset. Hän on huomannut, että jatkuva melu aiheuttaa hänelle stressiä. Myös yhtäkkiset kovat äänet vievät kaiken huomion.

– Saatan ärsyyntyä, kun lapseni huutaa kovaa “jihuu!” onnistuessaan pelissä.

Hyvinkääläinen kouluttaja, perhetyöntekijä ja tietokirjailija Tiia Trogen tietää, että lapsen käytöksessä saattavat ärsyttää yleensä juuri sellaiset asiat, joita on vaikea hyväksyä omassa toiminnassaan. Asiat, jotka ovat ehkä olleet “kiellettyjä” omassa lapsuudessa tai niistä ei ole puhuttu lainkaan.

– Oivalsin, että ärsyynnyn melusta, koska lapsuudenkotini oli rauhallinen. Kun lapsen käytös tai teot ärsyttävät, kannattaa ensin yrittää miettiä, mistä oma reaktio johtuu.

Rakkaudella kiukkua vastaan

Trogenin mielestä monen vanhemman olisi hyvä tiedostaa, että oma reagointitapa liittyy usein enemmän siihen, millaisia tunteita itse tuntee, kuin siihen, miten lapsi käyttäytyy. Jokainen kasvattaja kantaa mukanaan omaa lapsuuttaan ja sieltä opittuja kasvatusmalleja ja -asenteita, jopa traumoja, olipa siitä tietoinen tai ei.

Sekä omien että lapsen tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen kuuluvat positiiviseen kasvatukseen, jota Trogen harjoittaa sekä kotona että työssään.

Menetelmä haastaa tarkastelemaan monia arjen kasvatustilanteita uudesta, myönteisestä ja uteliaasta näkökulmasta: Miksi tunnen tai toimin näin? Ja mitä viestitän sillä lapselle?

Rakkaus ja hyväksyntä eivät ole riippuvaisia lapsen teoista.

Kun lapsi ja aikuinen ymmärtävät toisiaan, on vuorovaikutus lapsen kanssa helpompaa, uskoo Trogen. Parhaimmillaan se voi kantaa hedelmää jopa pitkälle teini-ikään asti, sillä haasteita on opittu ratkomaan yhdessä jo varhain.

– Tärkeimpiä lapsen hyvinvoinnin rakennuspalikoita ovat kokemus turvasta ja rakkaudesta. Jos lapsi kokee olevansa turvassa ja rakastettu, ollaan kasvatuksessa jo hyvin pitkällä.

Positiivisessa kasvatuksessa lapselle opetetaan, että vaikka hänen käytöksensä tai tekonsa vaatisivat muutosta, lasta rakastetaan silti. Rakkaus ja hyväksyntä eivät ole riippuvaisia lapsen teoista.

– Moni vanhempi kasvattaa lastaan ehdollisella rakkaudella. Se tarkoittaa, että lasta kohtaan osoitetaan huomiota ja rakkautta vasta sitten, kun hän on toiminut vanhemman toivomalla tavalla. Vaikeita tunteita ei auteta sanoittamaan tai ymmärtämään ja lapsi on niiden kanssa yksin. Se voi johtaa siihen, että lapsi ajattelee olevansa arvokas vain onnistuessaan.

Trogenin mielestä lasta ei tulisi kasvattaa rakkauden vastakohdalla, pelolla.

– Vielä kymmenen vuotta sitten jäähylle laittaminen oli ihan yleinen ja suositeltava kasvatuskeino. Positiivisen kasvatuksen näkökulma on, että lapsi ei voi oppia jäähystä mitään uutta.

Ymmärrys on avain yhteistyöhön

Muutama vuosi sitten Trogen matkusti junassa poikansa ja tyttärensä kanssa. Hän luki kouluikäiselle pojalle kirjaa, tyttö nukkui vaunuissa. Yhtäkkiä poika alkoi hytkyttää vaunuja jalallaan. Jos niin jatkuisi, lukuhetki keskeytyisi pian, tiesi Trogen.

Hän mietti, miten tilanteessa pitäisi toimia. Jos hän kieltäisi poikaa jatkamasta, poika todennäköisesti osoittaisi mieltään. Mutta jos hän kysyisi pojalta johdatellen, miten lukuhetkelle tapahtuisi, jos vauva heräisi, poika ymmärtäisi itse, miksi vaunuihin ei kannata enää koskea.

– Jatkuvan kieltämisen sijaan lapsi kannattaa saada ymmärtämään, miksi pitäisi toimia toisin.

Trogen sanoo, että moni positiiviseen kasvatukseen hänen avullaan tutustunut vanhempi on kertonut ilmapiirin kotona muuttuneen myönteisemmäksi ja keveämmäksi. Riitatilanteita ei ole enää niin paljon.

– Kasvatus ja koko arki on helpompaa, kun asiat tehdään yhteistyössä lapsen kanssa.

Epäonnistuminen on inhimillistä

Positiivisen kasvatuksen menetelmästä kertoessaan Trogen haluaa painottaa vanhemmille myös armollisuutta. Epäonnistuminen ja se, että aina ei jaksa toimia omien periaatteidensa mukaisesti, on inhimillistä.

– Vanhemmilla on paljon paineita. Kutsun omaa sukupolveani suorittajasukupolveksi. Meidät on opetettu tekemään kovasti töitä ja saamaan huomiota ja rakkautta suorittamisella. Ajattelen, että meidän tehtävämme on kertoa omille lapsillemme, että he ovat rakastettuja ja hyviä sellaisina kuin he ovat. Että ei tarvitse suorittaa ollakseen rakastettu ja arvostettu.

Trogen muistuttaa, että vanhemmuus on maraton. On tärkeämpää keskittyä siihen, miten jatkossa toimii kuin siihen, miten on aiemmin toiminut.

– Pieniä muutoksia voi tehdä jo tänään; päättää, että luopuu rankaisemisesta tai vaikkapa kehuu lapsen hyvää käytöstä ääneen.

Miten toimia, kun…

...pitäisi selviytyä lapsen kanssa aamukiireen läpi?

“Usein neuvotaan, että kiire helpottaa laittamalla herätyksen aikaisemmaksi. Se ei välttämättä toimi kaikille. Aamusta voi myös tehdä oman näköisen ja pohtia, mitkä ovat ne asiat, joilla säästäisi aikaa. Voisiko esimerkiksi aamupalan syödä vasta päiväkodissa tai työpaikalla? Sujuisiko lähtö paremmin, jos sen toteuttaisi leikin muodossa lapsen kanssa? Vältä luomasta aamuun suuria paineita. Olisi hyvä, että päivässä on hetkiä, jolloin tilanteet voi selvittää ja ratkaista.”

...tuli raivottua lapselle?

“Vanhempi on lapselle tärkeä roolimalli ja esikuva. Lapsi ottaa aina mallia vanhemmasta. Tilanteita voi onneksi kuitenkin aina kelata taaksepäin. Tee ensin itsellesi selväksi, miksi pinna kiristyi. Olitko väsynyt tai nälkäinen vai suutuitko lapselle asiasta, jota sinun on vaikea hyväksyä omassa toiminnassasi? Kun syy löytyy, omaa toimintaa on helpompi tarkastella ja käsitellä tunteita. Kun huomaamme omassa toiminnassamme korjattavaa, voimme kertoa lapselle, että nyt tuli toimittua väärin ja olisi pitänyt olla esimerkiksi huutamatta. Siten myös lapsi oppii, että virheitä ei tarvitse hävetä ja omaa toimintaa voi aina muuttaa.”

...lapsi osoittaa voimakkaita tunteita?

“Kun lapsi raivoaa ja näyttää tunteitaan, kannattaa vanhemman pitää malttinsa ja toimia päinvastaisesti: olla hiljaa ja pysytellä itse rauhallisena. Laske mielessäsi esimerkiksi kymmeneen ja puhu itsellesi rauhoittavasti.

Tunnekuohuissaan lapsi ei ole yhteistyökykyinen ja hän kuormittuu vanhemman vaatimuksista entistä enemmän. Sen sijaan auta lasta: salli muutama raivokas huuto ja laita lapsi vaikkapa työntämään seinää tai ota syliin. Agressiota voi helpottaa myös antamalla lapsen esimerkiksi potkia jaloillaan jumppapalloa. Tämän jälkeen lapsen aivot alkavat usein automaattisesti palautumaan ja rauhoittumaan. Kun lapsi on rauhoittunut, käydään läpi, miten tilanteessa olisi pitänyt toimia.

Tunteet voivat silti jäädä mietityttämään. Niitä voi käsitellä esimerkiksi leikin, liikkeen tai piirtämisen avulla.”

...lapsi pitäisi saada toimimaan toisin?

“Ristiriitaisessa tilanteessa olisi tärkeintä saada lapsi ajattelemaan, ei tottelemaan. Ota lapsi mukaan ajattelutyöhön. Tarvitaan avointa vuorovaikutusta uhkailun sijaan, jotta lapsi todella ymmärtää, miksi kannattaa päästä yhteiseen lopputulokseen vanhemman kanssa. Kysy lapselta johdattelevia kysymyksiä, jotta hän voi itse aktiivisesti pohtia, miksi kannattaisi toimia juuri toisin. Valitse hetki, jolloin yhdessä pohdiskelulle on aikaa.”

...teinin kanssa on erimielisyyksiä?

“Teini-ikäisen vanhempana tärkeintä on muistaa, että nuoruudessa aivot käyvät läpi suuria myllerryksiä. Mielialojen vaihtelu kuuluu teini-ikään. Olisi tärkeää, että teini ymmärtää, että haasteista ja erimielisyyksistä huolimatta hän voi kääntyä vanhemman puoleen missä tahansa asiassa. Erimielisyyksiä kohdattaessa sekä teini että vanhempi voivat yrittää miettiä tilannetta kaikista näkökulmista. Jos teini pyytää lupaa lähteä esimerkiksi mökille kavereiden kanssa ja epäröit asiaa, sano teinille, että pohdit asiaa hetken. Hanki lisää tietoa asiasta, jos sitä on saatavilla ja tee päätös vasta sitten. Perustele päätös huolellisesti ja muistuta, että tulevaisuudessa päätös voi olla myös erilainen.

Muistuta teinille säännöllisesti, että olet häntä varten, kotiin voi aina tulla ja yhdessä voidaan keskustella erilaisista asioista. Sillä tavalla teinille syntyy tunne positiivisesta ja turvallisesta ilmapiiristä, jonka avulla erimielisyyksiä on helpompi ratkoa eikä kapinoida päätöksiä vastaan.”