Hyppää pääsisältöön

YleX

YleX valitsi vuoden 2021 tärkeimmät levyt – mukana indielupauksia ja koko kansan räppiä

Päivitetty 15.12.2021 14:05.
YleX:n vuoden 2021 tärkeimpien levyjen kansikuvat pinkkiä taustaa vasten.

Maailmalla kuultiin räjähtäviä debyyttejä, Suomessa kevyttä purkkaa. YleX:n musiikkitiimi listasi vuoden tärkeimmät kotimaiset ja ulkomaiset albumit.

Arpan Kinovalon alla -albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Arppa – Kinovalon alla

Jo viimevuotisella esikoislevyllään kuhinaa synnyttänyt Arppa lunastaa toisella kokopitkällään odotukset. Suomi-indielupauksen entistä suuremmaksi kasvanut hyggefolk ja blues-vivahteinen poprock lämmittävät niin monimuotoisilla soundeillaan kuin lempeillä lyriikoillaankin.

Ajoittain unenomaisesti soljuva levy saa sopivasti säröä muutamista vauhdikkaammista kappaleista. Iskelmätähti Laila Kinnusen kanssa vietetystä kuvitteellisesta viikosta kertova Laila, tanssittava poprockveto Oulu (theme) ja zencafemaisesti rokkaava öykkäriraita Väistä tuovat kontrastia makuuhuonemaiseen seesteyteen.

Kinovalon alla vahvistaa Arpan asemaa kotimaisten vaihtoehtoartistien alati kasvavassa joukossa. Myös livenä Arppa onnistuu viemään mukanaan karismallaan sekä bändin kanssa villeiksikin paisuvilla sovituksilla.

Raine Laaksonen, @ylex-Instagramin kuvaaja ja toimittaja

Ellinooran Viimeinen romantikko -albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Ellinoora – Viimeinen romantikko

Ellinooran syyskuussa julkaistu kolmas albumi Viimeinen romantikko poukkoilee yksinäisyyden, romantiikan, ulkopuolisuuden ja Disneyn inspiroimissa tunnelmissa. Levy päättää albumitrilogian, jonka edelliset osat olivat Villi lapsi ja Vaaleanpunainen vallankumous.

Ellinoora ja tuottaja-säveltäjä Samuli Sirviö ovat onnistuneet tekemään levystä elokuvallisen kokemuksen. Popmelodiat ovat isoja, hienoja ja melankolisia. Biiseistä kuulee, että ne toimisivat mainiosti myös akustisina versioina.

Ellinoora toivoo ihmisten kuuntelevan levyä alusta loppuun kokonaisuutena, ja niin kuunneltuna se onkin parhaimmillaan.

Sallamaari Niittymäki, monimediaharjoittelija

Erika Vikmanin albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Erika Vikman – Erika Vikman

Erika Vikman hurmasi Suomen jo vuoden 2020 UMK:ssa, mutta loppukesästä julkaistun omaa nimeä kantavan debyyttialbuminsa myötä artisti valoi perustukset pitkälle artistiuralle.

Ohjat ovat nyt – ja ehkä aina olleet – Vikmanin käsissä. Keltainen lehdistö kuolaa artistista tiedonmuruja pää lattian ja artistin jykevien korkojen välissä ja Kallion baarit kuiskivat Erika Vikmania kuin salaperäisen vapahtajan nimeä. Koko perheen kotisohvilla punastellaan ja ihastellaan Vikmanin itsevarman pikkutuhmaa olemusta.

Mökkitie Recordsin kynäsepän Janne Rintalan kädenjälki albumilla on sitä tuttua, turvallista, kevyen raikasta purkkaa, jota leuat jauhavat mieluusti mukana. Ja vaikka levyllä raikaavat kasarisaundit ovat olleet jo tovin pinnalla The Weekndistä Dua Lipaan, Vikmanin kohdalla soundivalinnat eivät tunnu trendien määräämiltä. Kasarisyntikoissa on neonvalon loisteista voimaa, jota Erika myös itse säteilee tukka hulmuten.

Erika Vikman on kutsu armollisempaan ja seksuaalisesti vapautuneempaan maailmaan. Pyhän Erikan kainalossa on lupa luoda nahkansa: repiä haavat auki, antaa paranemiselle aikaa ja bailata lopulta otsa märäksi aina uudelleen ja uudelleen.

Mico Pellikka, YleX:n audiotoimittaja / tuuraava musiikkikoordinaattori

Etan Tyttö-albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Etta – Tyttö

Mitä Alma ja Kalevala Koru yritti tehdä äärioikeiston omimalle Suomen leijonariipukselle, sitä Etta tekee debyytillään usein naisiin kohdistetulle haukkumasanalle. Hän ottaa kappaleellaan Ämmä samaisen termin käyttöön ja kääntää sen tarkoittamaan luonnehdintaa, josta olla ylpeä.

Tyttö-albumin kertoja on nuori nainen, joka johdattaa läpi Etan kouluvuosien ja parhaan ystävän syntymäpäiväjuhlien. Levyn räppibiisien paketti on tiivis ja kaava lajiuskovaisessa uhossaan simppeli. Etta tarkoittaa kaikkea, mitä sanoo. Herkemmissä kappaleissa luotetaan lauluun. Niistä yksi, Prinsessa, tuo mieleen Pikku G:n varhaisen tuotannon. Kuinka pahaa vertaus voi enteillä, kun debyyttialbumi Räjähdysvaara (2003) oli Suomen vuoden myydyin äänite?

Etasta on kasvamassa Tyttö-albumin myötä koko kansan räppäri. Paikka tulevaisuuden musiikkiohjelmissa Elastisen tai Pyhimyksen kruununperijänä on jo kuviteltavissa.

Pinja Porvari, YleX.fi:n toimittaja

Gasellien Zen-albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Gasellit – Zen

"Ahdistus on sukupolvikokemus." Tämä on se oivallus, jonka ympärillä Gasellien kuudes albumi pyörii. Levy tarjoilee täydellistä vertaistukea millenniaaleille, jotka kärsivät somen aiheuttamista paineista, supersuorittamisesta ja informaatioähkystä. Näistä teemoista saisi loputtomasti itkuvirsiä, mutta Gasellit onnistuvat tapansa mukaan nauramaan sukupolvensa absurdeille, mutta todellisille ongelmille.

Antti Holman skitit rytmittävät levykokonaisuutta onnistuneesti ja korostavat Gasellien huumoria. Yhtye pysyy tyylilleen uskollisena isojen yhteislaulukertsien ja oivaltavien lyriikoiden avulla ja vahvistaa asemaansa suomalaisen räppiskenen kaikkien kavereina.

Anne Lainto, Uuden musiikin X:n ja Anne Lainto <3 Rockin toimittaja

Hassan Maikalin Betonitarha-albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Hassan Maikal – Betonitarha

Hassan Maikalin odotettu debyyttialbumi Betonitarha on läpileikkaus artistin elämään lapsuudesta nykyhetkeen. En usko, että artistin ensimmäinen pitkäsoitto voisi olla tätä parempi kokonaisuus. Se käsittelee laajasti yhteiskunnallisia teemoja, kuten yksinäisyyttä ja monimuotoisuutta, ja antaa vahvan käsityksen siitä, mitä asioita artisti pitää tärkeinä. Punaisena lankana kulkee Maikalin itsevarmuus ja rakkaus niin itseä kuin muitakin kohtaan: “Mua ei tarvi suvaita, mua ei tarvi hyväksyä / Mulle riittää minä itseni ja oma sydän” (Yksinäistä feat. Ibe).

Betonitarha on vahva kokonaisuus, jonka olen kuunnellut tämän vuoden aikana kymmeniä kertoja. Kappaleet voi kuunnella saumattomasti yhtenä raitana tai nauttia yksittäin. Vierailijoina on monipuolinen kattaus nousevia artisteja: YleX Läpimurto 2021 -voittaja Ani, Yeboyah, Lukas Leon, Yrjänä ja Ibe.

Albumi ravistelee, saa tanssimaan, herättää ajattelemaan, nostaa tunteet pintaan ja saa kyyneleenkin vierähtämään.

- Aino “Aikku” Kurkinen, YleX Illan toimittaja

Jesse Markinin Noir-albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Jesse Markin – Noir

Soolodebyytistään Emma-, Femma- ja Teosto-palkinnot takanreunukselleen napannut Jesse Markin jatkaa vahvasti kesäkuussa ilmestyneellä Noir-levyllä. Kakkosalbumi laajentaa skaalaansa tavalla, joka saa genreistä puhumisen tuntumaan naurettavalta.

Markinin ja tuottaja Totte Rautiaisen sävellykset ilahduttavat yksityiskohdillaan. Kappaleella Pushing Daisies Markin päästää kuulijan kosketusetäisyydelle, Hemostasis johdattaa savuverhon läpi tamppaamaan. Sidney Poitier lainaa tarinansa näyttelijän 60-luvun elokuvalta ja saa The Black Keysin tuotannon puhki kuluttaneet tyytyväisiksi. Kokonaisuus on eheä rytmien ja melodioiden runsaudensarvi.

Noir muodostaa ikuisen kesän, kauan kateissa olleista auringonsäteistä elokuisiin iltoihin saakka. Albumi on luotu hartaasti alusta loppuun nautittavaksi, kuten harvinaiselle herkulle onkin sopivaa.

– Pinja Porvari, YleX.fi:n toimittaja

Mallan albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Malla – Malla

Näyttelijänä tunnetun Malla Malmivaaran esikoislevy Malla on poikkeuksellinen julkaisu kotimaisessa konemusiikissa. Päivän trendien sijaan se katsoo takaisin vuosituhannen alun utuisesti sykkiviin diskoihin ja tämän päivän vaihtoehtoklubeihin. Molokon, Röyksoppin ja vastaavien aikalaisten tyylistä muistuttava hienostunut house kuulostaa nostalgisista sävyistään huolimatta tämän päivän musiikilta.

Parhaimmillaan hypnoottiset bassokuviot kohoavat syntikoiden avulla tanssilattiaa suuremmiksi sävellyksiksi, kuten jousi-iskuilla tehostettu Miksi oottaisin sekä kerroksittain kasvava Samaan huoneeseen. Pikkutuntien klubisoundien vastapainoksi valonsäteitä savuverhon läpi tuovat virkistävästi raikaava Sabrina sekä Jimi Tenorin huilulla säestämä Ootko valmis.

Kokonaisuutena Malla on tyylikkään viileä ja suomenkielisenä klubialbumina luonnollisen kuuloinen levy, joka ei kalpene ulkomaisten verrokkiensa rinnalla.

– Raine Laaksonen, @ylex-Instagramin kuvaaja ja toimittaja

Sexmanen Väärinymmärretty-albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Sexmane – Väärinymmärretty

“Kelaa mun nimi Sexmane, ja eka levy oli Sextape / Selfmade levy kultaa niiku teksteis verset.”

Sexmane eli Max Sene ylsi Sextape-debyytillään melkoiseen saavutukseen: albumi striimasi kultaa ja pysytteli 79 viikkoa virallisella albumilistalla, mikä on itsenäiselle artistille jäätävän kova saavutus. Sonyn kautta julkaistu kakkoslevy Väärinymmärretty jatkaa vakuuttavaa Sexmane-linjaa ja on yksi vuoden parhaista rapkokonaisuuksista.

Levyllä on mukana kiinnostavia tekijöitä niin tuotannoissa kuin fiiteissäkin, kuten Sexmanen veli Isaac Sene. Sexmane toimii myös itse tuottajana, ja esimerkiksi Selfmade on nimensä mukaisesti täysin hänen itsensä käsialaa. 16 kappaletta maalaavat kiehtovan ja moniulotteisen kuvan artistista, joka ei kaihda vaikeitakaan teemoja, kuten rasismia. Mutta tasapainoa on: Fontanella avaa lapsuusmuistoja siilinjärveläisestä kylpylästä.

Monipuolisuuden takia Väärinymmärretyn jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen. Viimeisessä biisissä Sexmane onnittelee itseään, ja syystä.

Katri Norrlin, YleX:n Youtube-toimittaja

Yeboyahin Perhosefekti-albumin kansikuva pinkkiä taustaa vasten.

Yeboyah – Perhosefekti

“Miks jäisin tuleen makaamaan, kun voin tehä iha mitä vaan / Vaikka mua pelottaa, еn suostu lopettaa / Mus on varmaan musta tyttö -magiaa”

Yeboyah kiinnosti jo ensimmäisellä julkaisullaan, Broflake-biisillä vuonna 2017. Sen jälkeen julkaistut kappaleet ovat lupailleet monipuolisuutta, jotain uutta ja raikasta Suomen rapkentälle. Perhosefekti-debyyttialbumilla Yeboyah lunastaa odotukset.

Albumi samaan aikaan tanssittaa ja herättää ajatuksia. Samettiääninen Yeboyah on ylpeästi herkkä ja introvertti, mutta myös arvonsa tunteva ja anteeksipyytelemättömän suorapuheinen. Mukana kirjoittajana ja tuottajana läpi levyn on Alvar “Yrjänä” Escartin, yksi tämän hetken ehdottomasti kiehtovimmista tuottajista.

“Nyt on munlaisten vuoro räppää sedät suohon.” Niinpä. Yeboyah on vallankumouksellinen pölyttyneiden käsitysten ja rakenteiden ravistelija, ja tämä kuuluu läpi levyn. Perhosefekti on hieno debyytti ja albumi, jota Suomessa on odotettu ja tarvittu. Sen päättää Musta tyttö magiaa, jossa kuuluu myös lupaavan R&B-tulokkaan Rosa Costen ääni. Biisi on yksi vuoden hienoimmista.

– Katri Norrlin, YleX:n Youtube-toimittaja

Lisäksi YleX valitsi vuoden tärkeimmät ulkomaiset levyt:

Adele30: Brittilaulaja palasi. Avioerolevystä tuli kolmessa päivässä Yhdysvaltojen vuoden myydyin albumi. Viimeistään My Little Love voittaa puolelleen Adelen ja hänen lapsensa dialogilla sekä lopussa kuultavalla ystävälle jätetyllä vastaajaviestillä. (Pinja Porvari)

Billie Eilish Happier Than Ever: Billie Eilishin kakkoslevyn nimi viittaa eron jälkeiseen autuuteen, mutta toimii myös sarkastisena kuvauksena nuoren artistin asemasta yhtenä maailman seuratuimmista julkkiksista. Julkisuuden tuomat paineet kuuluvat albumilla, joka on edeltäjäänsä rauhallisempi, introvertimpi ja surumielisempi. (Anton Vanha-Majamaa)

Doja CatPlanet Her: Viraalihiteistään tunnetun Doja Catin kolmas albumi on pop-orientoitunutta, mutta huoletonta r’n’b:tä, jossa räpit osuvat kohdilleen kuin itsestään. Ei yllätä, että artisti kahmi hiljattain kahdeksan Grammy-ehdokkuutta. (PP)

Girl In RedIf I Could Make It Go Quiet: 2010-luvun makuuhuonepopin kärkeä edustava norjalainen laulaja-lauluntekijä vakuuttaa debyyttialbumillaan. Tekijäjoukko, johon lukeutuu Billie Eilishin tuottajaveli Finneas, on aiempaa laajempi ja levy lastattu helmillä, kuten kappaleilla Rue ja Serotonin. (PP)

Halsey If I Can't Have Love, I Want Power: Halseyn raskautta ja äitiyttä käsittelevä albumi on musiikillinen vastine elokuvista tutulle body horror -genrelle. Äänimaisema on ajassa kiinni: vaihtoehtorockia, konemetallia, grungea. Levyn tuottivat Nine Inch Nailsin Trent Reznor ja Atticus Ross. Vieläkään Halseysta ei tullut megastaraa, mutta yksi kiinnostavimmista 2020-luvun poppareista hän kiistatta on. (AVM)

Kanye WestDonda: Onko Donda hyvä levy? Tjaa-a. Toisaalta se on runsaudensarveudessaan maksimaalisin versio Kanye Westistä vuonna 2021. Toisaalta Kanye on pyytänyt levylleen rikoksista syytetyn Marilyn Mansonin laulamaan jumalasta, joka maksaa hänet vapaaksi putkasta. Levyn julkistuskonsertit jäävät historiaan spektaakkeleina, jollaisia kukaan muu ei olisi voinut – tai kehdannut – järjestää. (AVM)

Lil Nas XMontero: Viimeisenä parina vuotena Lil Nas X on tuntunut ylittäneen kaikki esteet, odotukset, ennätykset ja kohut. Debyyttialbumi Montero todistaa, kuinka artisti on tullut popin a-sarjaan jäädäkseen. (PP)

Little SimzSometimes I Might Be Introvert: Mercury-palkintoehdokkaanakin olleen brittiräppärin neljäs albumi on älykäs, monipuolinen ja elokuvallinen kokonaisuus. Suosio alkaa lähennellä kaupallisesti menestyneempien miespuolisten kollegoiden, kuten Stormzyn ja Daven, tasoa – ja täysin ansaitusti. (AVM)

Olivia RodrigoSour: "I got my driver's license last week", alkoi popvuosi 2021. Olivia Rodrigon läpimurtosingleä Driver's License seurasi esikoisalbumi Sour, jonka skaala ulottuu makuuhuoneballadeista pop punkiin. Lopputulos sulatti kriitikoiden ja yleisön sydämet. (AVM)

Tyler, the CreatorCall Me If You Get Lost: Edeltäjäänsä Igoria verkkaisempi albumi tuo mieleen hiphopin mixtape-kulttuurin ja sen rennomman ideoiden testailun. Yli kahdeksanminuuttinen Wilshire vetää pohdiskelullaan mukaan haaveilemaan. (PP)

Kuratoineet: Aino Kurkinen, Anne Lainto, Anton Vanha-Majamaa, Fanni Kangasvieri, Jani Kareinen, Katri Norrlin, Mico Pellikka, Pinja Porvari, Raine Laaksonen, Roberto Rodriguez, Sallamaari Niittymäki ja Tapio Hakanen.

Kotimaiset ja ulkomaiset albumit ovat aakkosjärjestyksessä esittäjän mukaan. Yeboyah juontaa YleX:n Yeboyah, Renaz ja Wekesa -ohjelmaa. Mallan levyn yhtenä tekijöistä toiminut Rodriguez jääväsi itsensä Malla-albumin valinnasta.