Hyvin sanottu: Tuntemattoman palaute innosti minua keskustelemaan paremmin ー näillä vinkeillä kehityt loistavaksi keskustelijaksi
Keskustelukulttuurimme suunnan ratkaisee se, miten suuren arvon annamme omien vuorovaikutustaitojemme kehittämiselle. Antamalla kannustavaa palautetta voimme auttaa myös toisiamme kehittymään, kirjoittaa Yle-tyyppi Sami Koivisto.
Tekstejä kirjoittaa laaja joukko Hyvin sanottu -hankkeessa mukana olevia tekijöitä
Kaikki Hyvin sanotun kumppanikirjoitukset löydät täältä.
Hyvin sanottu on viisivuotinen hanke, jota koordinoivat Yle ja Erätauko-säätiö. Lisää hankkeesta voit lukea täältä.
Minulta pyydettiin vuoden päätteeksi kirjoitusta, joka summaisi sen, mihin suomalainen keskustelukulttuuri on menossa. Millainen tulevaisuus on edessämme?
Kysymys on valtavan monitahoinen. Pohtisinko netti- ja somehäirintää yhä akuutimpana työsuojelu-, työhyvinvointi- ja koulutuskysymyksenä?
Tärkeää olisi myös viestiä fiksun keskustelemisen helppoudesta. Jokainen pystyy siihen. Miten pitkälle jo peruskohteliaisuudella ja ihan tavallisilla, kasvokkaisista kohtaamisista tutuilla vuorovaikutustaidoilla pääsee!
Entä jos kirjoittaisinkin ihan vain perusinhimillisyyden merkityksestä? Opetammehan lapsillemme, että kiusaaminen on huono juttu. Silti me aikuiset toimimme usein itse päinvastoin.
Entäpä sananvapaus? Sitähän puolustavat kaikki, minäkin. Käytännössä vihapuheen olemassaolon oikeutuksen puolustaminen kuitenkin johtaa siihen, että yhä useampi jättäytyy keskusteluista sivuun.
Voisin avautua myös siitä, miten vihapuheen tarkoituksellinen ruokkiminen ja siihen liittyvä median poliittinen mustamaalaaminen syö ihmisten luottamusta yhteiskuntaan.
Annan kuitenkin puheenvuoron minulle entuudestaan tuntemattomalle henkilölle, joka lähetti minulle hiljattain alla olevan pysäyttävän palautteen. Hän oli seurannut erään toisen minulle tuntemattoman henkilön seinällä käytyä mediakriittistä keskustelua, johon osallistuin. Oleellista eivät sinällään ole palautteen sisältämät kiitokset vaan hänen pyrkimyksensä kannustamiseen ja se, että viesti summaa hienosti suomalaisen keskustelukulttuurin tämän hetken suurimmat haasteet ー osallistumisen kynnyksen, keskustelukumppanin todelliseen ymmärtämiseen pyrkimisen merkityksen ja omien vuorovaikutustaitojen tärkeyden:
“Moi Sami. Haluaisin kiittää sua hyvästä ja asiallisesta keskustelusta [henkilön nimi poistettu] seinällä. Valitettavasti en kirjoita kiitostani sinne seinälle, koska kuten ehkä huomasit, keskusteluilmapiiri siinä ketjussa ei ole kovin kohtelias tai toista ymmärtävä. Olisi varmasti rohkeaa kirjoittaa ketjuun, mutta en jaksa olla rohkea enkä jaksa lähteä vääntämään kokeneiden vääntäjien kanssa. Olen tänään(kin) mieluummin onnellinen ignooraaja.
Minusta sinä argumentoit keskustelussa tosi hyvin ja sait minut ajattelemaan asiaa Ylen näkökulmasta, vaikka lähtökohtaisesti ärsyttää median paisuttama kohu.
Harmittaa nykyinen keskusteluilmapiiri sosiaalisessa mediassa, kun niin moni ei halua yrittää ymmärtää, vaan pönkittää pelkästään omaa mielipidettään. Harmittaa vielä astetta enemmän, kun keskustelijoina ei ole vihaiset persut, vaan fiksut ja kouluttautuneet tyypit. Ja kun someviestintä on tikunnokkaan nostamista. Mutta kiitos sinulle kohteliaasta, selkeäsanaisesta ja asiallisesta keskustelusta!”
Kun myöhemmin kysyin häneltä lupaa hänen yksityisesti laittamansa kommentin anonyymiin käyttämiseen tässä kirjoituksessa, hän jatkoi:
“...nykyinen rähinäkeskustelukulttuuri tuntuu kyllä niin moniongelmaiselta. Keskustelu uhkaa näivettyä tosi suppeaksi, vaikka kaikilla olisi tasa-arvoinen mahis osallistua. Harva jaksaa sietää uhkailua ja vittuilua (etenkin rasismikeskustelu) tai osaa kaikki akateemiset termit ennen kuin on oikeus ilmaista mielipiteensä (etenkin sukupuoleen liittyvä keskustelu).
Harvoin näkee kunnioittavaa ja ystävällistä keskustelua somessa, mutta onneksi se ei ole täysin kuollut sukupuuttoon! Mäkin olen sun kanssa vähän eri linjoilla median roolista [keskustelun aiheena olleessa] Marin-kohussa, mutta ei se haittaa eikä kummankaan tarvitse voittaa. Kiinnostavampaa on kuulla erilaisia mielipiteitä ja peilata omaansa niihin.”
Miten tavattoman hyvin sanottu! Tärkeintä ei ole samaa mieltä oleminen, keskustelun voittaminen, oman mielipiteen tai egon pönkittäminen vaan se, että keskustelukumppania oikeasti kuuntelemalla syntyy uutta ymmärrystä kaikille. Sitä kautta dialogilla voi oikeasti parantaa maailmaa.
Sydämellinen kiitos palautteesta sinulle, uusi keskustelukumppanini! Se kannusti pyrkimystäni ymmärtävään keskusteluun ja pelasti samalla päiväni.
Näen työssäni ja vapaa-ajalla, että Suomi on täynnä ihmisiä, joita nykyinen itsekkyyteen ja negatiivisuuteen kallellaan oleva keskusteluilmapiiri tympii. Moni lähtisi mielellään mukaan yhteiseen keskusteluun, jos ilmapiiri olisi terveempi.
Vastuu keskustelun onnistumisesta on yhteinen. Se ei ole ollenkaan mahdoton tehtävä. Kaikki lähtee hyvästä tahdosta, jota kyllä meistä useimmista löytyy, ehkä hieman pintaa rapsuttamalla, oikein kaveria kannustamalla.
Yhä useampi esimerkiksi Hyvin sanottu -hankkeeseen osallistuvista jo tietää, miten virkistävää on törmätä ventovieraisiin ihmisiin, jotka oikeasti haluavat ja yrittävät ymmärtää toisiaan.
Yle-tyypin arkivinkit kannustavaan somekeskusteluun
Hyvä keskustelu lähtee hämmästyttävän usein kyvystä katsoa peiliin. Jokainen keskustelu on tilaisuus oppia paremmaksi keskustelijaksi.
Yritänkö ymmärtää keskustelukumppaniani? Pysähdyn kuuntelemaan, mitä minulle yritetään sanoa. En takerru muotoseikkoihin vaan yritän ymmärtää, enkä ainakaan tahallani ymmärrä väärin. Tarkkailen, onko minua helppo kuunnella. Olen perusteellinen, käytän kunnioittavaa kieltä ja muotoilen oman viestini mahdollisimman helposti ymmärrettäväksi.
Käyttäydynkö hyvin? Tiedostan omat tunteeni ja tunnistan tapani keskustella. Annan muille tilaa enkä vie keskustelusta kaikkea happea. Olen ystävällinen, käytän kunnioittavaa kieltä. Pysyn asiassa enkä mene henkilökohtaisuuksiin. Vedän rajat sietokyvylleni, mutten loukkaannu turhasta. En harrasta vittuilua. Kannustan avointa, rakentavaa keskustelua.
Hyväksynkö muut? Otan huomioon muut keskustelijat. Huolehdin osaltani siitä, että kaikki pääsevät osallistumaan keskusteluun mahdollisimman tasavertaisesti. En kohtele keskustelukumppaneitani itseäni ylempi- tai alempiarvoisina. Kunnioitan jokaista keskustelukumppaniani tasavertaisena keskustelijana. Annan keskustelukumppaneilleni tilaa olla kanssani eri mieltä ilman syyttelyä, kiusaamista tai leimaamista. Tarvittaessa pyydän ja annan aidosti anteeksi.
Kelpaanko sellaisena kuin olen? Olen oma itseni ja annan muillekin siihen mahdollisuuden. En luo vastakkainasettelua. Otan osaa keskusteluun, vaikka en tuntisikaan kaikkia hienoja termejä ja annan myös muille mahdollisuuden keskustella ilman täydellistä termien hallintaa. Opin virheistäni ja annan muillekin siihen mahdollisuuden.
