Hyppää pääsisältöön

YleX

Litku Klemetin biisien naishahmot ovat esikuvia, joita yhtyeen keulakuva kaipasi: “Nuorena fanitin tajuamattani miesten tekemää musiikkia”

Litku Klemetti videopuhelussa.

Sanna “Litku” Klemetti haluaa tehdä joulumusiikkia. YleX Työhaastattelussa selvitetään vaikeilla ja yllättävillä kysymyksillä, millaisia kotimaiset artistit oikeasti ovat.

Työhaastattelun ruutukuva heiluu, kun Sanna Klemetti pyörii kotonaan etsien paikkaa, johon asettua. 34-vuotias muusikko on keskellä tupansa maalausprojektia. Katon maalaaminen on osoittautunut haasteelliseksi.

Kuvaile itseäsi kolmella biisillä.

Tuomari Nurmion Kurjuuden kuningas, joka kertoo ihmisestä, joka ajelehtii kurjassa elämäntilanteessa ja on ikään kuin turha. Sellainen olo mulla usein on. Sitten Wigwamin Fairyport, koska se on elämäni biisi. Se kertoo käsitykseni mukaan elämän tuskasta ja monimutkaisuudesta, että olemme isojen kysymysten äärellä, niin kuin olen usein itsekin. Ja Jukka Nousiaisen Roskalavojen Rocktähti, koska Jukka on tärkeä esikuva minulle. Biisissä on hyvää haistattelua sliipatulle radiomusiikille.

– Kaikki vähän samanhenkistä tällä kertaa. Sellainen oodi mitättömyydelle tässä maailmassa.

Laulat tuoreissa kappaleissasi kuudenkympin hujakoilla olevista Mona Caritasta ja Belinda Carlislesta. Mikä fiksaatio sinulla on (baby) boomereihin?

– Hyvä kysymys. Varmaan he ovat esikuvia, joita olen jossain vaiheessa kaivannut. Kun nuorena tajuamattani fanitin hirveästi miesten tekemää musiikkia. Toki nuorena tyttönä sain paljon voimaa vahvoista suomalaisista naislaulajista, kuten Virve Rostista, Mona Caritasta ja Taiskasta. Litkuna olen palannut heidän pariinsa. Olen tutkinut Litkuna paljon sitä naiseutta itsessäni, ja mulle on luontevaa tutkia sellaista aikaa, mitä en ole itse elänyt.

Mikä on viimeisin huono päätöksesi artistina?

– Huonoina päivinä koko artistiura tuntuu huonolta päätökseltä. Ehkä ne ovat sellaisia, että kirjoitan emotionaalisen postauksen Instagramiin, häpeän sitä ja poistan sen.

Sait hiljattain diskolevylläsi Emma-ehdokkuuden rock-kategoriassa. Miksi johdat kuulijoita ja Emma-raatia harhaan?

– Mitäs laittoivat meidät sinne kategoriaan! Luulen, että se rock-kategoria on vähän semmoinen uusi roskalaari, johon laitetaan indieartistit.

Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi?

– Kuhmoossa on hieno systeemi nimeltä kesämuusikot eli kunta palkkaa kesämuusikoita, ja he esiintyvät erilaisissa tilaisuuksissa kesäkuun ajan. Olin tosi onnellinen, että sain sen työpaikan ja ylpeä, että pääsin johonkin töihin.

Viihdyt nostalgiahöyryissäsi kirppisvillasukissa ja c-kasettipinojen keskellä. Kuinka isoksi ongelmaksi uskot taantumuksesi muodostuvan tässä työssä, jossa pyrimme edistyksellisyyteen ja suuntaamaan kohti tulevaisuutta?

– Voi se olla ongelma jossain vaiheessa, mutta sitten se on. Mutta olen kyllä aika perillä siitä, mitä maailmalla tehdään. Mikä on ikään kuin trendikästä ja mikä ei.

– Haluan ajatella vähän David Bowien tapaan, että sitä luovii mukana ja ehkä sitä jotenkin muuttuu, kun maailma muuttuu. Olen aina ollut tällaisia nostalgiatrippailijoita ja niitä tulee varmasti aina olemaankin. Se on pysyvä laji.

Haluaisin päättää kaikesta ja tuntuu pahalta, jos asiat eivät mene niin kuin ne kuulen.

Kuinka huonosti reagoit saamaasi kritiikkiin?

– Huonosti. Olen aika herkkä sille, olen loppujen lopuksi miellyttämisenhaluinen jossain sisimmässäni. Helposti kyseenalaistan sen. Olemme saaneet aika vähän kritiikkiä ja päästy siten aika helpolla.

Muutit vuosi sitten maalle. Kuinka paljon vihaat kaupunkilaisia asteikolla 1-5?

– En mä vihaa kaupunkilaisia. Yksi.

Mitä pidät suurena onnistumisenasi? Miksi?

– Pidän Juna Kainuuseen -levyä onnistuneena. Sellaista minun ei olisi enää mahdollista ehkä tehdä, koska se oli niin viatonta. Sen tekeminen oli äärimmäisen helppoa, hauskaa ja paineetonta. Määräsin siinä tosi paljon, soitin itse paljon instrumentteja. Mulla on vaikeus sovittaa ihmisten kanssa musaa. Haluaisin päättää kaikesta ja tuntuu pahalta, jos asiat eivät mene niin kuin minä ne kuulen. Juna Kainuuseen on semmoinen mitä halusinkin. Saattaa myös olla, että vähän romantisoin sitä, koska se oli myös se läpimurtolevy.

Kuinka usein mokailet työpaikallasi?

– Keikoilla varmaan vähän väliä mokailen jotain. Sähellän, unohdan sanoja ja välillä kun roudataan, niin unohtuu joku olennainen asia kyydistä. Välillä olen huono johtaja, kun hermostun tai olen äkäinen ja kommunikaatio ei aina toimi, mutta näitä juttuja on kehitetty tässä vuosien aikana. Niistä on puhuttu ja menty eteenpäin.

Malliesimerkki työhaastatteluvastauksesta, jossa kaiken pystyy kääntämään niin, että kehitystä on tapahtunut.

– (Nauraa) Mä alan päästä jyvälle tästä.

Julkaisit maaliskuussa tyylillisesti aiemmasta poikkeavan levyn Kukkia muovipussissa. Vieläkö Litkun joululevy ehtii markkinoille?

– Nyt ei ole joululevyä tulossa, mutta just eilen sanoin miehelleni Pekalle, että ensi vuonna teen joulubiisin. Että sitä odotellessa.

Mitä olet oppinut viimeksi työsi kautta?

– Kommunikaatiota. Viime levyä tehdessä riitelimme Pekan kanssa kauheasti. Se oli välillä hirveää, mutta nyt olemme tehneet uutta levyä tosi hyvässä hengessä. Huomattiin, että ollaan opittu kommunikoimaan paremmin.

Miksi meidän pitäisi kuunnella sinua?

– Yleensäkin ihmisten kannattaa kuunnella musaa, joka on toteutettu eri tavalla, että saa vähän näkemystä siitä, että tuoltakin musa voi kuulostaa. Suhtautua avoimesti kaikkeen eri kuuloiseen musiikkiin. Se voi tehdä hyvää ja laajentaa omaa maailmaa.

– Musta on esimerkiksi hienoa, että Maustetytöt on niin suosittuja, koska niiden soundi on tosi poikkeava kuin valtavirran poptuotanto. Se on tosi ilahduttavaa. Tänä vuonna olen kuunnellut muun muassa Guggenheim-projektzin musiikkia, joka on niin viatonta. Tykkään lähtökohtaisesti kotikutoisesta musasta, sellaisesta, jossa kuulee sen, että tässä ei yritetä tehdä jotain maailman menestyneitä musiikkia vaan tehdään sitä omista lähtökohdista.

Haluatko loppuun kysyä meiltä jotain?

– En mä halua kysyä mitään. Haluan vaan sanoa, että maalatkaa talojanne, tapetoikaa niitä ja tehkää olonne mukavaksi kotona. Vaikeat ajat ovat edessä.

Kiitos ajastasi. Olemme sinuun yhteydessä.