Hyppää pääsisältöön

Yle Radio 1

Synnytyskertomukset muuttavat käytäntöjä – Kerro kokemuksistasi Havaintoja ihmisestä -sarjaan

Toimittaja Satu Kivelä, Havaintoja ihmisestä -ohjelmasta.
Kuvateksti Toimittaja Satu Kivelä selvittää audiosarjassaan ihmisyyden mysteerejä. Voit kertoa omista kokemuksistasi tämän jutun lomakkeella.
Kuva: Jukka Lintinen/Tuuli Laukkanen

Synnytysväkivallan eri muotoja yhdistää itsemääräämisoikeuden kyseenalaistuminen synnytyshoidossa maailmanlaajuisesti. WHO ja YK ovat tunnistaneet synnytysväkivallan globaaliksi ongelmaksi.

Suomalaiset synnyttäjät aloittivat vuoden 2019 keväällä kampanjan, Minä myös synnyttäjänä -, joka nosti esille synnyttäjien synnytysväkivaltakokemuksia suomalaisessa hoitojärjestelmässä.

Aktivistit keräsivät yhteensä yli 150 synnytysväkivaltatarinaa, joista liikkeen sivuilla julkaistiin 30. Synnyttäjät kertoivat kokemuksistaan synnytyssaleissa, raskausajan äitiyshuollosta ja synnytyksen jälkeisestä ajasta.

”Olin pakotettuna epäluonnolliseen asentoon heiluvalle sairaalasängylle kaikkien tuijotettavaksi kuin näyttelyesine. Ponnistamassa ilman ponnistamisen tarvetta ja peläten kuollakseni että tulen repeämään ellen tee juuri kuten kätilö käskee.”

― Lähde: Minä myös synnyttäjänä -nettisivut.

Synnytysväkivallan eri muotoja yhdistää itsemääräämisoikeuden kyseenalaistuminen synnytyshoidossa maailmanlaajuisesti. WHO ja YK ovat tunnistaneet synnytysväkivallan globaaliksi ongelmaksi.

– Se on huomioitu niiden toimenpideohjelmissa, ja siihen ajetaan muutosta. Se on ylittää niin luokka-,- ja kuin toimeentulorajat, rodut ja etnisiteetit. Sitä tavataan kaikkialla ja kaikentyyppisten synnyttäjien kohdalla. Mikään kulttuuri ei ole sen ulkopuolella, sanoo tutkija Keiju Vihreäsalo.

Me Too -liike antoi äänen ahdistelua ja häirintää kokeneille, ja nosti esille kokemusten merkityksen. Tutkija Keiju Vihreäsalon mukaan synnytysväkivaltaliikkeen aktivistit sitoivat oman toimintansa Me Too -liikkeeseen.

– Oli synnyttäjien vuoro sanoa Me Too. Omien synnytyskokemusten kertomisessa on ollut iso häpeäriski, että sitä ei oteta tosissaan tai omat tunteet ja ajatukset tehdään naurunalaiseksi, sanoo tutkija Keiju Vihreäsalo.

Synnyttäjät ovat aiemmin vaienneet kokemuksistaan, koska niiden kertomiselle ei ole ollut lupaa tai paikkaa, jossa se otettaisiin vakavasti. Vuoden 2020 taitteessa tapahtui käänne, ja synnyttäjien kokemukset oli pakko ottaa huomioon.

– Äitimyyttiin liittyy ajatus, että synnyttäjä vaikenee kokemuksistaan, jos palkkiona on terve vauva. Länsimaisessa synnytyskulttuurin tutkimuksessa asetetaan usein vastakkain lääketieteellinen lähestymistapa ja naisten henkilökohtaiset kokemukset synnytyksistä, kertoo tutkija Keiju Vihreäsalo.

”Olin pakotettuna epäluonnolliseen asentoon heiluvalle sairaalasängylle kaikkien tuijotettavaksi kuin näyttelyesine. Ponnistamassa ilman ponnistamisen tarvetta ja peläten kuollakseni että tulen repeämään ellen tee juuri kuten kätilö käskee.” Lähde: Minä myös synnyttäjänä -nettisivut.

― Lähde: Minä myös synnyttäjänä -nettisivut.

Suomessa varsinkin vastasyntyneiden kuolleisuus on maailman vähäisintä. Synnytyksessä pyritään turvaamaan niin vauvan kuin äidinkin elämää. Tutkija Keiju Vihreäsalon mukaan suomalaiset synnytysaktivistit tuovat esille kokemuksiensa kautta, että myös suomalaisessa synnytyksen hoitamisessa on parantamisen varaa.

– Synnyttäjät itse kokevat, että elämän turvaamisen hinta on heille hyvin kova. He ovat painottaneet sitä, että voisiko synnytyksessä huomioida itsemääräämisoikeuden ja synnyttäjien omat kokemukset. Lähestymistapojen ei tarvitse olla toisensa ulossulkevia, sanoo tutkija Keiju Vihreäsalo.

Synnytysväkivaltaliike on maailmanlaajuinen. Se on alkanut Väli-Amerikasta 2000-luvun alkupuolella. Synnytysväkivallan piirissä ovat globaalisti koko maapallon naiset hyvin erilaisista olosuhteista.

– Joissakin kulttuureissa puhutaan etniseen taustaan ja rotuun perustuvasta syrjinnästä, jossain tuloluokkaan perustuvasta syrjinnästä. Joissain maissa oikeuksia pyritään ajamaan juridisen järjestelmän kautta. Synnytysväkivalta-aktivismi liittyy myös medikalisaatiokriittiseen keskusteluun, kertoo Vihreäsalo.

”Kertomuksissa kuvataan, kuinka synnyttäjät kokevat olevansa ikään kuin pöydällä makaava lihapala.”

― Lähde: Minä myös synnyttäjänä -nettisivut.

Ihminen on synnyttäessään hyvin haavoittuvassa asemassa ja muiden ihmisten varassa. Keiju Vihreäsalon mukaan täytyy pohtia, millaiset asiat ja ilmiöt saavat synnyttäjät kokemaan itsensä näkymättömiksi ja merkityksettömiksi.

– Kertomuksissa kuvataan, kuinka synnyttäjät kokevat olevansa ikään kuin pöydällä makaava lihapala, jonka yli käydään keskusteluja. Keskustelut voivat liittyä hoitoon, ne voivat olla epäasiallisia, loukkaavia ja karskeja, kertoo Vihreäsalo.

Katse tulee kohdistaa niihin konkreettisiin vuorovaikutustilanteisiin, joissa synnyttäjät kokevat, että itsemääräämisoikeus murenee.

– Se voi olla sitä, että synnyttäjän tunnetiloihin ja kipuihin suhtaudutaan välinpitämättömästi, sanoo Vihreäsalo.

”Synnytystarinoiden pohjalta on lähdetty uudistamaan sitä, mitä voitaisiin tehdä.”

― Lähde: Minä myös synnyttäjänä -nettisivut.

Suomalaisessa konteksissa ei ole kyse siitä, että hoitohenkilökunta haluaa aiheuttaa kärsimystä. Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Suomalaisen synnytyskulttuurin murros haastatellaan myös kätilöitä ja lääkäreitä.

– Synnytystarinoiden pohjalta on lähdetty uudistamaan sitä, mitä voitaisiin tehdä. Mikään sairaanhoidon yksikkö ei halua profiloitua sellaisena, jossa itsemääräämisoikeuksia rikotaan, toteaa tutkija Keiju Vihreäsalo.

Havaintoja ihmisestä -sarjassa käsitellään synnytysväkivaltaa kahdessa jaksossa lauantaina 26.3.2022 ja lauantaina 2.4.2022 kello 12.30. Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa.