Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Tätä elokuvaa ei olisi voitu tehdä aiemmin eikä myöhemmin – Charlie Chaplin halusi puhkaista natsismin kuplan

Univormupukuinen, hitlerviiksinen mies (Charlie Chaplin) seisoo puhujanpaikalla mikrofonien edessä ja tekee eräänlaista Hitler-tervehdystä. Kuva elokuvasta Diktaattori.
Kuvateksti Diktaattori tervehtii kansaa

Maailman suurin elokuvatähti päätti puhua suunsa puhtaaksi Hitleristä juuri, kun se oli vielä mahdollista. Diktaattori Kino Klassikossa 8.1.

Harva Charles Chaplinin elokuva herätti niin suuria odotuksia kuin Diktaattori (The Great Dictator, 1940). Vihdoinkin elokuvahistorian suurin tähti puhuisi valkokankaalla. Eikä vain puhuisi, vaan peräti puhuisi suunsa puhtaaksi Eurooppaa natsivallan alle alistavasta Adolf Hitleristä.

Jo mykkäkaudella Chaplinin oli sanottu puhuttelevan koko maailmaa, joten miksipä hän ei hyödyntäisi tätä lähettämällä viestinsä koko maailmalle komedian keinoin ja erityisesti sen sittemmin ihaillun, ilmeisen vilpittömän loppupuheen muodossa. Chaplin halusi myös verbaalisesti rinnastaa selkeäsanaisen tervejärkisyyden Hitlerin käsittämättömän hulluuden siansaksaan, ja niinpä, mitä tärkeimmistä syistä, Chaplin päästi hahmonsa vihdoin puhumaan.

Vaikka Chaplin luopui itse kulkurihahmosta, hän antoi tilalle kaksi muunnelmaa: ensimmäisessä maailmansodassa tärähtäneen parturin ja Tomanian diktaattorin Adenoid Hynkelin. Heidän kauttaan Chaplin kävi Hitlerin arjalaisteatterin ja sen kulissien kimppuun, suistaen natsien teatraalisen uhon ja mahtipontisuuden jalustaltaan mutta käsitellen myös rotuopit, totalitarismin, nationalismin ja fanatismin.

Chaplin uskalsi aina rakentaa mestariteoksiaan hyvin henkilökohtaisista ja yhteiskunnallisista aiheista. Hän oli kuitenkin tuolloin lähes ainoa taiteilija, joka uskalsi käsitellä Hitleriä, natseja ja heidän yhteiskuntaansa, tai uskoi että yleisö voisi nauraa näille aiheille. Diktaattorin tekoaikana puoli maailmaa piti Hitleriä vielä kunnioitettuna valtionpäämiehenä, eikä Yhdysvallat välttämättä edes halunnut mukaan sotaan. Juutalaisvainoista tiedettiin, mutta tuhoamisleirejä ei vielä ollut, Hitlerin vision raakuutta ei ymmärretty eikä hänen kukistumisensa näyttänyt edes todennäköiseltä.

Puoli maailmaa piti Hitleriä vielä kunnioitettuna valtionpäämiehenä.

Myöhemmin Chaplin katui, että oli ollut niin naiivi Saksan todellisuuden suhteen, että oli mennyt tekemään elokuvasta komedian. Mutta komedia se on ja sellaisena mestarin työtä.

Chaplinin satiiri ei osu vain Hitleriin, vaan sen kohteina ovat myös Göring, Goebbels ja Mussolini. Kuuluisimmat kohtaukset, kuten Wagnerin musiikin höystämä leikki karttapallolla, sitä seuraava Brahmsin tahdittama parranajo. ja kaikki Hynkelin ja Napalonin (loistava Jack Oakie) tapaamiset ovat yksinkertaisesti nerokkaita.

Univormupukuinen, hitlerviiksinen mies katselee suurta karttapalloa mietteliään näköisenä ja alahuultaan nyppien. Kuva elokuvasta Diktaattori.

Chaplin oli koko 1930-luvun ajan seurannut huolestuneena fasismin leviämistä Euroopassa mutta myös Yhdysvalloissa. Jo vuonna 1935 hän suunnitteli diktaattoriaiheista elokuvaa Napoleonista mutta päätyi tekemään Nykyajan. Vuonna 1939 hän alkoi sitten tehdä satiiria Euroopan nykydiktaattoreista ja totalitarismista.

Chaplin työskenteli isojen Hollywood-studioiden ulkopuolella ja pystyi tekemään elokuvansa täysin itsenäisesti. Jo pelko Saksan markkinoiden menetyksestä pitikin natsivastaisuuden poissa studioelokuvista. Myös Chaplin kohtasi paljon kritiikkiä saksalaismielisten samoin kuin amerikkalaisen oikeiston suunnalta. Senaatin komitea alkoi tutkia, loukkaako tämä vasemmistolaismielinen englantilainen emigrantti puolueettomuuslakia ”lietsomalla sotaa” elokuvallaan.

Senaatti tutki, loukkasiko Chaplin USA:n puolueettomuutta.

Kun elokuva vuoden 1940 lopulla julkaistiin, yleisö ratkaisi kiistan jälleen kerran Chaplinin eduksi. Diktaattorista tuli Chaplinin suosituin äänielokuva ja se sai viisi Oscar-ehdokkuutta. Hitlerin sanotaan katsoneen sen kahdesti, molemmilla kerroilla yksinään. Totta tai ei, hänen reaktiotaan ei ole kirjattu.

Elokuvan päättää Chaplinin kuuluisa puhe humanismin ja demokratian puolesta. Paatoksestaan huolimatta se muodostaa elokuvalle yhä upean päätöksen. Kulkurin mustan tukan alta paljastuu muutama Chaplinin oma valkoinen haiven, ja niin siinä onkin Hynkelin tai parturin sijasta maailman kuuluisin elokuvantekijä vetoamassa ihmisyyden ja rauhan puolesta aikana, jolloin maailma on syöksymässä historiansa pahimpaan kurimukseen. Hänen sanojaan on hyvä kuunnella kaikkina aikoina.

Diktaattori Kino Klassikossa lauantaina 8.1.2022. Elokuvailta alkaa klo 21. Muista myös Chaplinin poika 25.12. ja Nykyaika 1.1.!

"Nykyelokuvantekijät eivät tähän pystyisi"

Hurjistuneen näköisenä puhuva koppalakkipäinen diktaattori (näyttelijä Reetta Honkakoski) katsoo suoraan kameraan. Kuva on mukaelma Chaplinin elokuvan Diktaattori kohtauksesta.
Kuvateksti Reetta Honkakoski
Kuva: Mojo Erämetsä/Moskito Television

Elokuvan sydämessä -keskustelussa ohjaaja Saara Saarela ihmettelee Chaplinin vuonna 1940 valmistuneen elokuvan ajoitusta. "Hän ei olisi voinut tehdä tätä aiemmin tai myöhemmin." Sota oli alkanut, mutta sen kaikkein kauheimmat tapahtumat olivat vielä edessä.

"Nykyelokuvantekijät eivät tähän pystyisi", Saarela toteaa. Chaplinilla oli käytettävissään koko studion resurssit, ja hän ohjasi ja näytteli itse. Nykyään pelkän rahoituksen järjestäminen kestää niin kauan, että ajankohtainen aihe ehtii mennä ohi.

Chaplinin diktaattori-rooliin asettuu näyttelijä Reetta Honkakoski. Fyysisen teatterin osaajana Chaplinin komiikka istuu hänelle luontevasti. Diktaattori on kuitenkin enemmän kuin leffa, jolle käydään nauramassa ja sitten mennään kotiin.

"Vuosisadan koomikko tekee sellaisen teon, joka nostaa teoksen pois tyhjännauramisesta", sanoo Reetta Honkakoski. "Elokuvan loppu nostaa sen eri tasolle, johonkin ajattomampaan."

Katso koko keskustelu!

Enemmän elokuvasta: Diktaattori - Toista Yle Areenassa