Hyppää pääsisältöön

YleX

Spotifysta tuli Suomessa synonyymi musiikille – "En halua, että yksi firma määrittää koko musabisneksen", sanoo tuottaja-muusikko Väinö Karjalainen

Spotfyn logo, seteleitä ja Monopoli-lautapelin pelinappuloita.
Kuvateksti Spotify on maailman suosituin audiosuoratoistopalvelu.

Spotifyn valta näkyy etenkin ilmaisversiosta neuvotellessa, kertoo Teoston lisensointijohtaja Markus Kaarto.

Täp täp. Vuosi 2021 oli lopussa. Täp. Tuottaja-muusikko Väinö Karjalainen selasi sosiaalisessa mediassa tuttuun tapaan ihmisten Spotifyn vuosikuuntelutilastoja. Osa artisteista ja kappaleista oli uusia, osa teoksia, joita hän oli itse ollut tekemässä. Tunne kuitenkin vaivasi.

– Niin hauskaa kuin olikin nähdä mitä ihmiset kuuntelevat, se vain vahvisti sitä fiilistä, että täälläkö tämä kaikki nykyään on.

“Tällä” Karjalainen tarkoittaa musiikkia. Hän toimii tuottajana, miksaajana ja äänittäjänä artistien ja yhtyeiden, kuten Arpan, Ursus Factoryn ja Pekka Nisun parissa. Lisäksi hän soittaa Tiisu-yhtyeessä bassoa.

Karjalainen näpytteli Instagram-tilillensä julkaisun. Sen kanta oli selkeä: Spotify tuntuu Suomessa kuin musiikin synonyymilta.

Suomalaiset kuuntelevat musiikkinsa yhä useammin puhelimesta. Alle 40-vuotiailla puhelin on syrjäyttänyt jopa autoradion, joka on pysynyt pitkään suomalaisten suosituimpana musiikinkuuntelulaitteena.

Suomessa Spotifyn kanssa kilpailee eritoten Youtube: molemmat tavoittavat musiikinkuunteluvälineinä noin puolet suomalaisista joka viikko. Reilusti alempana listalla ovat Soundcloud, Deezer, Apple Music ja Tidal 2–4 prosentin viikkotavoittavuuksillaan.

Karjalainen pelkää suoratoistomonopolia.

– En halua, että yksi iso firma määrittää tavallaan koko musabisneksen ja sen kautta vähän taidettakin. Se tuntuu minusta oudolta.

Täydellistä musiikin suoratoistopalvelua ei ole.

Muualla striimausjättien valtasuhteet eroavat hieman: Apple Musicin arvellaan ohittaneen Spotifyn maksulliset tilaukset Yhdysvalloissa vuonna 2019. Globaalisti Apple Music jää yhä kakkoseksi – sen markkinaosuus on vain puolet Spotifyn osuudesta.

Maailmalla Spotify on selkeästi audiosuoratoistopalveluiden ykkönen. Käyttäjiä on 381 miljoonaa 184 eri markkina-alueella.

Toisaalta on kysytty, onko musiikin striimauspalveluita jo liikaa.

Vähintä mitä Karjalainen mielestään saattoi tehdä, oli käyttää altavastaajien palveluita. Loppuvuodesta hän vaihtoi yhdysvaltalaiseen Tidaliin, joka panostaa äänenlaatuun ja korostaa tekijöitä.

Tidal kertoo teosten tarkemmat tekijätiedot, kuten soittajat, taustalaulajat, sovittajat ja masteroijat. Monitekijöiden tuotanto on myös luokiteltu roolien mukaan. James Blaken sivulta löytyy niin Beyoncén biisissä soitettu basso kuin Kendrick Lamarille tehdyt sanoituksetkin.

Karjalaisen päätöstä helpotti myös marraskuinen uutinen, joka kertoi Spotifyn toimitusjohtaja Daniel Ekin sijoittaneen tekoälylliseen puolustusteknologiaan.

Hän on vaihtoon tyytyväinen. Täydellistä musiikin suoratoistopalvelua ei kuitenkaan vielä ole.

Tuottaja-muusikko Väinö Karjalainen studiossaan kurkottamassa hyllylle.
Kuvateksti Väinö Karjalainen kaipaa suoratoistoon tekijätietoja, jotka ovat useimmissa palveluissa puutteellisia.

Musiikkikulttuurin voimavara

Äänitetyllä musiikilla on vaikea elää. On artisteja, jotka saavat ison striimihitin ja kattavat kustannukset sillä. He edustavat alan jäävuoren huippua.

Karjalainen tai hänen tuottamansa artistit ja yhtyeet eivät ole jäävuoren huipulla.

Muusikot turvautuvat mahdollisuuksien mukaan muihin tulonlähteisiin, kuten radiosoittoon, keikkoihin ja apurahoihin. Karjalainen kärjistää ja sanoo, että keikat tuntuvat välillä lähinnä paikoilta, joissa myydä levyä.

– Tykkään itsekin käydä keikoilla. Mutta on harmi, ettei äänitetty musiikki voi seistä nyt omilla jaloillaan, ainakaan laajassa mittakaavassa.

Vuonna 2020 musiikin striimaus tuotti 11,8 miljardia euroa, eli 62 prosenttia maailman äänitetyn musiikin tuloista. Pelkästään Spotify muodosti alan tuloista yli 20 prosenttia. Suomen äänitetyn musiikin tuloista 88 prosenttia oli peräisin suoratoistosta.

Isot levy-yhtiöt ovat striimauspalveluissa vahvoilla eritoten laajan back-kataloginsa, eli vanhemman tuotantonsa ansiosta. Viime vuosina labelit ovat lisäksi ostaneet suurimpien poptähtien, kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin tuotantoja itselleen. Sony Music ja Universal Music myös omistavat 10 prosenttia Spotifysta.

Nyt kun Pandoran lipas on avattu, miten siitä saisi järkevän?

― Väinö Karjalainen

Suoratoistopalvelut ovat Karjalaisesta ehdoton voimavara musiikkikulttuurille. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa alan kestävyyttä, jotta uutta näkemyksellistä musiikkia syntyisi.

– On selvää, ettei kukaan voi mennä takaisin maailmaan, jossa striimauspalveluja ei ole. Mutta nyt kun tuommoinen Pandoran lipas on avattu, miten siitä saisi järkevän?

Tilanteen muutos vaatii kollektiivisen ison teon, Karjalainen uskoo.

Vuonna 2014 Taylor Swift poisti musiikkinsa Spotifysta ja muista ilmaiskäytön sallivista palveluista vedoten siihen, ettei musiikki saisi olla maksutonta. Vuonna 2015 Swift sai Apple Musicin maksamaan rojalteja myös palvelun tarjoamien ilmaiskuukausien ajalta.

Adele, Björk ja Coldplay ovat pantanneet levyjään suoratoistopalveluista, jotta fyysisten levyjen myynti kohentuisi, Frank Ocean ja Drake netonneet Apple Musicin yksinoikeussopimuksella.

Kun Spotify uusi sopimuksiaan Universalin, Sonyn, Warnerin ja indielevy-yhtiöitä edustavan Merlinin kanssa vuonna 2017, Spotify neuvotteli itselleen isomman rahaosuuden, mutta antoi samalla uuden option. Artistit saivat julkaista uudet albuminsa ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi vain palvelun maksaville käyttäjille.

Saksalaisen levy-yhtiö Ilian Tapen perustaja Marco Zenker kritisoi Spotifyta muun muassa siitä, kuinka se painottaa määrää, ei laatua. Spotifyn toimitusjohtaja sanoi vuonna 2020, ettei artisti voi julkaista musiikkia enää 3–4 vuoden välein, vaan yhteyttä kuuntelijoihin täytyy pitää jatkuvasti yllä. Levymerkki päätti vuodenvaihteessa vetää koko kataloginsa Spotifysta.

Karjalainen uskoo, että ihmiset kokeilevat jatkossa vaihtoehtoisia striimauspalveluita.

– Jossain vaiheessa tämä muuttuu. En tiedä miten, mutta merkit ovat jo ilmassa.

Tuottaja-muusikko Väinö Karjalainen istumassa studiossaan.
Kuvateksti Keikat tuntuvat välillä lähinnä paikoilta, joissa myydä levyä, Väinö Karjalainen sanoo studiollaan.

Ohuet kakkupalat

Rap-artisti Cheekinä tunnettu Jare Tiihonen otti joulukuussa Helsingin Sanomissa kantaa musiikin suoratoistokorvauksiin. Joka ei tienaa Spotifyssa, ei olisi tehnyt niin levymyynnilläkään, Tiihonen väitti, eikä tilitysmalli ole siten artisteille epäreilu, sanoivat muut mitä tahansa.

Epäreilua se on vain musiikintekijöille, Tiihonen jatkoi.

Spotify ottaa striimituloista noin 30 prosenttia ja maksaa loput levy-yhtiöille, kustantajille, esittäjille ja musiikintekijöille. Suurimman kakkupalan kokonaistuloista, eli keskimäärin 55 prosenttia, ottaa ääniteoikeudet omistava levy-yhtiö. Tekijöille tuloista jää noin 15 prosenttia.

Levy-yhtiön ison osuuden takana on vanha bisnesmalli, sanoo Teoston lisensointijohtaja Markus Kaarto. Fyysisiä levyjä täytyi aiemmin valmistaa runsaasti, mikä oli levy-yhtiöille huomattavan kallista. Nyttemmin sen tarpeellisuudesta on esitetty kritiikkiä.

Biisileirien ja co-write-sessioiden nykykulttuurissa kappaleessa voi helposti olla 5–10 musiikintekijää. 15 prosenttia pirstaloituu nopeasti.

Jos striimikorvaukset eivät nouse, olisi kokonaispotin prosentteja pyrittävä jakamaan uudelleen, Kaarto sanoo. Teosto on osa Polaris Music Hubia, joka neuvottelee striimitulojen tekijäosuudet Suomessa, Norjassa ja Tanskassa.

Artistien olisi sen sijaan syytä neuvotella levy-yhtiönsä kanssa. Brittipoliitikot vaativat syyskuussa, että puolet levy-yhtiön osuudesta annettaisiin artistille. Suomessa artistit saavat levy-yhtiöltä sopimuksesta riippuen tyypillisesti 25 prosenttia tai vähemmän.

Yksittäisen palvelun merkittävyys luo omat haasteensa neuvotteluihin, Kaarto toteaa. Spotifyn valta näkyy varsinkin silloin, kun on kyse palvelun ilmaisversiosta ja sen ominaisuuksista.

Maksulliselta tililtä kuunneltu biisi kerryttää kymmenkertaisesti korvauksia ilmaistiliin verrattuna. Kaarton mukaan se on tekijänoikeuksien isoin ongelma.

– Korvaus, joka [ilmaisversiosta] tulee, on lähes mitätöntä. Siinä näkyy vastapuolen suuruus, kun [Spotify] haluaa pitää ilmaispalvelun. Siihen puuttuminen on haastavaa.

Suomalaiset ovat olleet haluttomia maksamaan musiikin suoratoistosta jo pitkään. Vaikka tilanne on kohentunut, Suomi pitää yhä Pohjoismaiden häntäpäätä.

Entistä huomattavampi hinnankorotus olisi keskeistä, mutta epätodennäköistä.

Ala on vääntänyt vuosia striimitulojen vaihtoehtoisesta tilitysmallista, jonka hyödyt ovat osoittautuneet arveltua vähäisimmiksi. Uusi malli vaatisi laajan yksimielisyyden ja tulisi lisäksi kalliiksi.

Korvauksissa olisi hyvä ottaa huomioon striimien sijaan kuuntelun kesto, osa on mieltä. Nyt pidempikestoisten äänitteiden, kuten jazz- tai ambient-musiikin tekijät ovat häviäjien puolella.

Jotta tappiota tekevä Spotify olisi halukas maksamaan striimeistä paremmin, on sen saatava uusia maksavia käyttäjiä tai veloitettava nykyisiltä lisää.

Entistä huomattavampi (suhteellinen) hinnankorotus olisi keskeistä, mutta epätodennäköistä. Palveluista kukaan ei halua nostaa hintoja yksin, ja siksi menettää asiakkaita kilpailijoille. Spotify keskittyykin ilmaiskäyttäjäkuntansa kasvattamiseen uusilla markkinoilla, kuten Bangladeshissa ja Nigeriassa, ja testaa uusia, yhä halvempia tilausmalleja.

Juttua varten on haastateltu myös Muusikkojen liiton juristia Ilona Vartiaista. Spotifyn edustaja ei kommentoinut asiaa.