“Hän ei ymmärtänyt, että 20 euroa on minulle iso raha” – erituloisten ihmisten todellisuudet eivät aina kohtaa
Yhteisten kustannusten jakaminen tasan ystäväpiirissä ei ole aina oikeudenmukaista. Sekä kavereitaan varakkaammat että kavereitaan pienituloisemmat kokevat, että heidän tilannettaan ei aina ymmärretä.
Muiden tilanteeseen on vaikea samastua
Suurin osa ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä pienituloinen, esimerkiksi silloin kun muuttaa pois kotoa opiskelemaan. Senttien laskemisen todellisuuden unohtaa kuitenkin melko nopeasti, kun alkaa tienata. Mistä se johtuu?
– Meidät on viritetty ihmisinä elämään hetkessä ja siinä todellisuudessa, missä olemme. Aivoilla on tietty kapasiteetti muistaa asioita, ja aivoissa on hierarkia siitä, minkälaisia kokemusmaailmoja kannattaa säilöä, sanoo ihmissuhde- ja vuorovaikutusasiantuntija sekä seksuaaliterapeutti Mippi Vuorikoski.
Toimittaja Julia Thurén kysyi Instagram-seuraajiltaan, millaisia kokemuksia heillä on tuloeroista kaveripiirissä. Tämän artikkelin kursivoidut sitaatit ovat poimintoja näistä vastauksista.
Kavereitaan rikkaammat kertovat, mitä he toivovat ihmisten ymmärtävän
1. Brutto- ja nettopalkka ovat eri summat
"Pienituloiset ystävät tykkäävät puhua bruttopalkasta, kun itse tykkäisin puhua nettopalkasta. Progressiivisen verotuksen kaikki varmasti tietävät, mutta sen vaikutukset jäävät ystäviltä usein hämärän peittoon."
2. Iso palkka tarkoittaa isoa kuormitusta
"Välillä harmittaa, että ystävät eivät aina ymmärrä työn kuormittavuutta. Lääkärin työ on henkisesti todella paljon raskaampaa kuin vaikka elintarviketeollisuuden liukuhihnalla tai siivousalalla työskentely, joista minulla on molemmista kokemusta. Aihe on arka, ja minua harmittaa itseänikin hoiva-alalla työskentelevien ystävien puolesta. Heidän puolestaan tuntuu epäreilulta, että on käyty korkeakoulututkinto ja käteen jää silti vain 1700 euroa kuussa. Itse tienaan nettona tuplat, enkä ole omalla alallani vielä edes kovin hyvin tienaava. Tämä saa pohtimaan, miksi toisen tunti on muka niin paljon arvokkaampi kuin toisen."
3. Isompituloinen voi tarjota
"Toivoisin, että kaverit ymmärtäisivät, että minulta ihan oikeasti on ok pyytää taloudellista apua. Maksan myös mielelläni yhdessä ollessamme ystävienikin kuluja esimerkiksi hotellissa tai ravintolassa. En oleta, että kukaan jäisi siitä minulle mitään velkaa euroissa tai palveluissa. Tiedostan toki tähän liittyvän valta-asetelman ongelmat ja lähtökohtaisesti tietysti tehdään sellaisia asioita, jotka sopivat kaikkien tuloille."
4. Tarjoamista ei kuitenkaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä
"Se, että tarjoan joskus ei tarkoita sitä että tarjoan aina. Jos sovitaan, että toinen laittaa kahvilakäynnin jälkeen MobilePayllä maksun, on rasittavaa pyytää sitä monta kertaa. Haluan pitää kiinni ihan jo periaatteen vuoksi sovituista jaetuista kustannuksista."
5. Parisuhteessa menoja jaetaan tulojen mukaan, niin voidaan tehdä myös kaverisuhteessa
"Toivoisin välillä, että ystävät tajuaisivat, että otan ihan mielelläni joskus isomman siivun jostain yhteislahjasta että saadaan ostettua jotain lahjansaajalle oikeasti mieluista tai mökkireissun ruoka- ja viiniostoksista. Näitä keskusteluja on välillä vaikea ottaa esille, kun ystäväpiirissä on vahva kulujen tasan jakamisen perinne. Tulojen mukaan maksamisen kulttuuria pidetään usein oikeudenmukaisena parisuhteessa, mutta almuina ystävyyssuhteissa."
6. Ihmisen arvo ei ole yhtä kuin hänen palkkansa ja rahasta voi puhua ääneen
"En arvota itseäni tai muita ihmisten palkan perusteella, enkä ainakaan tarkoituksella ikinä kerskaile korkealla tulotasollani. Toisaalta jos jostakusta tuntuu, etten tajua hänen taloudellista tilannettaan, niin siitä on ihan ok sanoa ääneen."
Lähipiiriään köyhemmät toivoisivat, että ihmiset ymmärtäisivät…
7. Kaksikymmentä euroa voi olla iso raha
"Kun olin pienituloinen yksinhuoltaja, ihmisten oli välillä hyvin vaikea ymmärtää, miksen lähde noin vain syömään tai reissuun. Poikani päiväkodissa kerättiin kahdesti vuodessa 20 euroa reissuihin, ja alueella asui melko hyvätuloista väkeä. Kun valitin ystävälleni, hän ei yhtään ymmärtänyt, että 40 euroa on iso raha vuodessa. Ei kyse ollut siitä ettenkö olisi halunnut vaan siitä, etten pystynyt. Hän ei edes tiennyt, että päiväkotimaksut määräytyvät tulojen mukaan eikä pienituloiset maksa niistä mitään."
8. Vapaa-aikaa voisi suunnitella pienituloisimman mukaan
"Osa parempituloisista sukulaisista ei ymmärrä, että satasen säästäminen on välillä todella vaikeaa. Olimme lähdössä vuosia sitten porukalla mökille. Sukulainen halusi luksusta mökiltä, ja minä sanoin, etten pysty maksamaan mökistä yhdeksääkymppiä. Hän vain, että säästä summa. Hän ei millään ymmärtänyt, että vaatii työtä ja vaivaa säästää parin kuukauden aikana satanen. Enkä todellakaan käyttäisi sitä mökkiviikonloppuun, vaan vaikkapa lapsen vaatteisiin tai kenkiin."
9. Pienituloisella ei ole varaa olla spontaani
"En minä ole luonteeltani nipo tai paina jarrua joka asiaan ilkeyttäni. En vain voi käyttää kahden kuukauden ruokabudjettia yhteen viikonloppuun."
10. Vastuullisen ostaminen ei ole välttämättä arvovalinta
"Sote-alan palkkakuopassa välillä tuskastuttaa parempituloisten ystävien kanssa se, ettei ole resursseja kaikkiin niin tiedostaviin ja vastuullisiin valintoihin kuin heillä. Joskus pitää tehdä kompromisseja tai jättää kuluttamatta, vaikka haluaisi toimia toisin ja ostaa luomua, Suomi-designia, käyttää rahaa kulttuuriin tai ruokatrendeihin."
11. Pariskuntien ja sinkkujen rahatilanteet voivat erota paljon toisistaan
"Ystäväpiirin usein ainoana sinkkuna ja yksinhuoltajana, tuntuu vähän kummalta, jos hankitaan yhdessä lahja niin se hinta jaetaan tasan kunkin perheen kesken. Ei siis aikuisten kesken vaan mie maksan saman kuin pariskunta. Aina. Ja olen tietenkin liian nössö asiasta sanomaan."
Myötätuntoa kannattaa harjoitella ja rahasta puhua ääneen
Mippi Vuorikoski uskoo, ettei kukaan tahallaan unohda muita todellisuuksia, mutta ne vain painuvat nopeasti unholaan.
– Etenkin jos köyhyyden kokemus on ollut neutraali vaikkapa opiskeluaikana ja sitten on alkanut pikkuhiljaa tienata rahaa enemmän, muutos on hienovarainen. Jos olisi hypännyt ammottavasta köyhyydestä superrikkauteen, radikaali muutos kannattelisi muistoa koetusta paremmin.
Myös sillä on väliä, minkälaisten ihmisten kanssa viettää aikaa. Usein ihmisillä tuppaa olemaan melko samantuloisia ystäviä lähipiirissään.
Mitä lähempänä omat pienituloisuuden ajat ovat, sen helpompi niihin on mielessään palata ja suhtautua itseään pienituloisempaan ystävään empaattisesti ja muistaa tämän realiteetit.
– On hirveän inhimillistä unohtaa toisen tilanne, se ei useinkaan ole tarkoituksellista tökeryyttä.
Kaveripiirissäkin voi keskustella reilusti tuloeroista ja ottaa ne huomioon
Vuorikoski sanoo, että olisi tärkeää tajuta mennä kaveripiirissä sen ehdoilla, jolla on vähiten rahaa käytössä – tai sitten maksaa reilusti tämän osuus.
– Ei se sen kummempaa ole.
Tällöin kannattaa kuitenkin tiedostaa mahdollisuus siitä, että hyvätuloisella on valta-asema toista kohtaan.
– Jo valta-aseman tiedostaminen auttaa. Ja sitten siitä voi ihan reilusti keskustella ääneen. Että minä haluan nyt mahdollistaa tämän asian, se tekee minut iloiseksi eikä velvoita muita mihinkään.
Etenkin polttareissa, mökkiviikonlopuissa ja muissa yhteisissä vapaa-ajan hetkissä pitäisi yrittää muistaa muiden tilanteet.
Vuorikoski kertoo esimerkin omasta ystäväpiiristään. Opiskellessa yhdestä oli tulossa lääkäri ja neljäntenä opiskeluvuotena hän meni oman alan töihin ja alkoi tienata. Ravintolaillallisella hän sanoi reilusti ääneen, että minä haluan nyt ostaa meille 60 euron viinin, pidän viineistä ja haluan jakaa pullon kanssanne.
– Asioista pitäisi puhua ääneen puolin ja toisin. Ja sehän onkin kaikkein vaikeinta usein.
Keskustelu voi olla vaikea aloittaa, sillä ihmiset haluavat säilyttää sekä omat että toistensa kasvot.
Vuorikoski tunnistaa, että Suomessa ajatellaan usein, että parisuhteessa menoja tasataan tulojen mukaan, mutta kaveripiirissä taas kaikki pitää maksaa tasan tarkkaan jaetusti. Tämä tapa voisi hänenkin mielestään muuttua. Etenkin polttareissa, mökkiviikonlopuissa ja muissa yhteisissä vapaa-ajan hetkissä pitäisi yrittää muistaa muiden tilanteet. Jos kokoonnutaan yhdessä mökille tai syömään, niin voisi enemmän myös harrastaa oravannahkakauppaa: rikkaampi vaikka ostaa ruokaa isommalla euromäärällä, köyhempi vaikka sitten leipoo.
Kuuntele podcast-jakso: Kavereiden elintaso ajoi ohi
Parikymppisenä Pauliina Väliheikki tienasi enemmän kuin kaverit. Nyt hän on eduskunnan tarjoilija, joka ei kehtaa sanoa kaverille, että juuri nyt ei ole varaa syödä ulkona. Julia Thurén ja Väliheikki pohtivat, miten raha vaikuttaa ystävyyteen.
Kuuntele tästä:
' /%3E%3C/svg%3E)
