Hyppää pääsisältöön

Podcastit

Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa jää usein huomaamatta – nuorisotutkimuksen professori: "Siitä ei yhteiskunnassa juurikaan puhuta"

Vuodelta 2022
Miehen jalkojen välistä näkyy lattialla istuva pelkäävä nainen.
Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Parisuhdeväkivallasta puhutaan paljon, mutta nuorten suhteissa se on vielä varsin vaiettu ilmiö. Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia peräänkuuluttaa asiasta laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

- Kumppanin kontrollointia tai rajoittamista. Fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Parisuhdeväkivallan koko kirjo on mukana myös nuorten suhteissa, mutta siitä ei yhteiskunnassa juurikaan puhuta, toteaa Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

Nuorten seurustelusuhteiden väkivalta jää helposti piiloon. Ei tulla edes ajatelleeksi, että se voisi olla vakavaa. Eiväthän nuoret välttämättä edes asu yhdessä.

- Nuoren voi olla vaikea vetää rajoja, kun seurustellaan ensimmäisiä kertoja elämässä ja vasta harjoitellaan parisuhteessa olemista. Heiltä puuttuu elämänkokemus, joka auttaa omien rajojen määrittelyssä.

- Nuorella on usein myös tarve tehdä eroa lapsuuden perheeseen, itsenäistyä, rakentaa omaa identiteettiään ja osoittaa, että pärjää ja osaa toimia sosiaalisissa suhteissaan.

- Lisäksi meillä on vahva kulttuurinen kuvasto, millaista seurustelun ikäänkuin pitäisi olla. Nämä seikat johtavat helposti häpeän ja epäonnistumisen tunteeseen. Väkivaltaa kokeneen voi olla vaikea kertoa kokemastaan muille, pohtii Honkatukia.

Kaikki tapahtuu silmiemme alla

Seurustelusuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa on tutkittu Ruotsissa ja muuallakin Euroopassa. Nuoret ovat itse kertoneet kokemastaan ja sen myötä on kyetty toteamaan, että väkivallan muotojen kokeminen seurustelusuhteissa on yleistä.

Honkatukia lainaa ruotsalaiskollegansa toteamusta: kaikki tapahtuu meidän silmiemme alla mutta huomaammeko me? Emme läheskään aina.

#MeToo-kampanja ja sen myötä virinnyt keskustelu sukupuolisesta häirinnästä on nostanut myös nuorten tietoisuutta omista oikeuksistaan. Nuoret ovat selvillä niistä yleisellä tasolla, mutta esimerkiksi digitaalisessa ympäristössä häirintää esiintyy todella paljon.

- Myös pojat tiedostavat asian. Mutta ajatus seksuaalisesti aktiivisesta, kykenevästä ja kompetentista pojasta saattaa joutua törmäyskurssille häiritsijäksi leimatuksi tulemisen kanssa. Tasapainoilu sen kanssa, mikä on oikein, ei ole aina ihan yksinkertaista, Honkatukia pohtii.

Päivi Honkatukia potretissa, katsoo suoraan kameraan.
Kuvateksti Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Kiistelty suostumus -tutkimushanke

Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia on keskustellut intiimisuhteista viime aikoina nuorten kanssa paljon. Hän johtaa meneillään olevaa Kiistelty suostumus -tutkimushanketta.

Sen tiimoilla tutkimusryhmä on kiertänyt kouluissa tekemässä kyselyitä 15 - 19-vuotiaiden kokemasta seurustelusuhdeväkivallasta. Vastaajia on kertynyt yli tuhat.

Lisäksi tutkimusryhmän jäsenet ovat haastatelleet useita kymmeniä nuoria siitä, mitä seksuaalinen suostumus tarkoittaa heidän arkielämäänsä liittyvänä kysymyksenä.

Paraikaa tutkimusryhmä hakee haastateltaviksi nuoria tai nuoria aikuisia, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai kaltoinkohtelua seurustelusuhteissaan. Ensimmäisiä tuloksia hankkeesta on odotettavissa tämän vuoden aikana, sitten on syvällisemmän analyysin vuoro.

- Nuoret ovat valmiita keskustelemaan ja puhuvat avoimesti ja suoraan, kunhan aikuinen on oikeasti kiinnostunut, haluaa ja osaa kuunnella, Päivi Honkatukia painottaa.

- Omalle vanhemmalle saattaa olla hankala puhua esimerkiksi seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Keskustelukumppani voi olla joku ulkopuolinen aikuinen, kuten esimerkiksi koulussa kuraattori, terveydenhoitaja tai opettaja - kuka tahansa, johon nuori voi luottaa.

- Toisaalta nuoret ovat myös herkkiä vaistoamaan, kestääkö aikuinen kuulla ja ottaa vastaan kertomukset vaikeista tilanteista. Kauhistelua he eivät kaipaa, Honkatukia toteaa.

Nuorille taattava kasvurauha

Professori näkee tarvetta laajemmalle keskustelulle yhteiskunnassa. Kavereille puhutaan vaikeistakin asioista ja se on nuorisotutkijan mielestä ehdottoman hyvä. Mutta se ei yksin riitä muuttamaan tilanteita ja rakenteita.

- Meidän on olennaista kiinnittää huomiota siihen, miten näistä asioista puhutaan yhteiskunnassa. Se vaikuttaa suoraan siihen, miten nuoret kokevat ja toimivat.

- 20 vuotta sitten tytöt suhtautuivat kohtaamaansa häirintään ja väkivaltaan lannistuneesti: tämmöistä tämä on, ei sille voi mitään. Tämän päivän nuorilla on jo sanastoa ja tapoja tuoda esiin, että tämä ei ole oikein, Päivi Honkatukia tähdentää.

- Nuorilla on asiantuntemusta ja he voivat osallistua miettimään, miten kaltoinkohtelua voidaan ennaltaehkäistä, miten siitä voidaan puhua, millaisia kohtaamisia, palveluja ja tukea he tarvitsevat.

- On tärkeä osoittaa, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Nuorten omia näkökulmia ei pidä unohtaa ja heille on taattava kasvurauha, Honkatukia päättää.

Podcastissa Annin surman jäljillä

Parisuhdeväkivalta voi pahimmillaan johtaa henkirikokseen. Esimerkiksi eron jälkeiset tilanteet voivat olla vaarallisia etenkin naisille. Nuorten seurusteluun liittyvät henkirikokset ovat tosin harvinaisia.

Yhtä tällaista tapausta selvitetään Päivi Leinon ohjaamassa Annin surman jäljillä -podcast-sarjassa.

1930-luvulla tapahtuneen traagisen tapahtumaketjun päätteeksi erään nuoren naisen kohtaloksi koitui mustasukkaisuus. Oliko syynä heidän seurusteluaan koskevat erimielisyydet, kuten paikallislehti tapahtumasta uutisoi lokakuussa vuonna 1936? Ja kuka lopulta olikaan Annin surmaaja?

Annin surman jäljillä

Toista