Hyppää pääsisältöön

Yle Radio 1

Suomalaisten ympäristösuhteet syntyvät metsissä ja vesistöjen äärellä

Ihmisessä on monta eläintä - Toista Yle Areenassa

Suomalaisilla on useita metsäsuhteita, joihin vaikuttavat asuinpaikka, elinkeino, perhe ja ystävät.

Ihmisen erottamista luonnosta on perusteltu niin kristinuskolla kuin taloudellakin. Kuitenkin ihmisyys kapeutuu, jos sitä tarkastellaan ilman laajempaa suhdetta toisiin lajeihin ja monimuotoiseen luontoon.

– Me emme ole ainoastaan muiden lajien ympäröimiä, vaan meissä myös asuu muita lajeja ja mikrobeja. Homo sapiensin kehitys ei ole kulkenut irrallaan muista lajeista vaan pikemminkin päinvastoin. Vuorovaikutus on ollut läsnä myös elottoman luonnon ja luonnonvoimien kanssa, kertoo yliopistotutkija Esa Ruuskanen Oulun yliopistosta.

Ympäristöhistoriassa ajatellaan, että ihminen ja luonto ovat suhteessa toisiinsa. Yliopistotutkija Esa Ruuskasen mukaan ajatus, että luonto olisi ihmisestä ja kulttuurista erillinen kokonaisuus, pakenee jo arkiajattelua.

Me emme ole ainoastaan muiden lajien ympäröimiä, vaan meissä myös asuu muita lajeja kuten mikrobeja.

― Yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Lapin luonnonvarojen hallintaan on liittynyt kolonialistisia piirteitä. Tiukat valtioiden väliset rajat olivat hyvin kolonalistisia saamelaisten elinkeinojen kannalta.

– Saamelaisia ei myöskään otettu mukaan heitä koskevien päätösten tekemiseen ennen 1960-lukua. Sen jälkeenkin on aika lailla kiistanalaista, kuinka hyvin tämä on toteutunut. Saamenmaa nähtiin 1900-luvulla resurssiperiferiana, mahdollisuuksien maana, joka valjastettiin keskuksen päätöksellä energiantuotantoon tai kaivannaisten louhimiseen, toteaa Esa Ruuskanen.

Pohjoisessa on hyvin vahva ylisukupolvinen kokemus sille luonnon hyödyntämiselle, jonka merkit asetetaan keskuksissa.

– Tätä historiaa vasten ymmärtää laajan vastuksen käsivarren kaivossuunnitelmille tai jäämerenradalle, pohtii Ruuskanen.

Ristiriitaisuus värittää nykyisiäkin metsäsuhteita.

― Yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Suomalaisten ympäristösuhteet ovat syntyneet ja edelleen syntyvät metsissä ja vesistöjen äärellä. Ruuskanen puhuu tietoisesti metsäsuhteista monikossa, koska suomalaisilla on useita metsäsuhteita.

– Ristiriitaisuus värittää nykyisiäkin metsäsuhteita. Suomalaisilla on useita metsäsuhteita, joihin vaikuttavat muun muassa asuinpaikka, elinkeino, perheet ja ystävät.

Metsäsuhdehan voi myös muuttua. Nykyään tieteellinen tieto ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta muokkaa myös metsäsuhteita, kertoo Ruuskanen.

Kautta aikojen metsään on liittynyt hyvin ristiriitaisia tunteita. Metsään on liitetty vapaus, mutta siellä oli myös omat vaaransa. Vanhastaan ajateltiin Ruuskasen mukaan, että esimerkiksi metsänväessä on hyväntahtoista ja pahantahtoista eläjää.

”Leppä oli metsänväen puu, jossa oli taikavoimaa.”

― Yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Puut nähtiin joko feminiinisenä tai maskuliinisena. Esimerkiksi koivua pidettiin feminiinisenä ja tammea maskuliinisena. Suomen yleisimmällä lehtipuulla eli koivulla on ollut vanhastaan erityinen asema.

– Koivua pidettiin onnen ja terveyden tuojana. Heleälehtinen koivu merkitsi talven taittumista ja mahla virkisti. Kun suomalainen vihtoo tai vastoo, hän toteuttaa siinä vanhaa perinnettä, pohtii Esa Ruuskanen.

Kaikilla puilla oli vahvoja uskomuksellisia juuria ja ominaisuuksia.

– Leppä oli metsänväen puu, jossa oli taikavoimaa. Pihlajaa pidettiin pyhänä puuna, joka suojeli taikuudelta ja torjui pahaa, sanoo Ruuskanen.

”Kun menee metsään, ei koskaan kadu menneensä sinne.”

― Yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Yliopistotutkija Ruuskanen kertoo, että hänen tieteenalallaan on vaikea pysyä optimistina, mutta hänellä elää kuitenkin vahva radikaali toivo. Ruuskanen on havainnut, että metsien olemassaoloon liittyvä arvostus on selkeästi kasvanut parina viime vuosikymmenenä.

– Jotenkin sitä odottaa, että se kasvaa edelleen. Jos yhä usempi ihminen karistaa yltään ajatuksen omasta erillisyydestään ja ainutlaatuisuudestaan ja ymmärtää, että ihmisen olemassaolo on riippuvainen hyvinvoivista metsistä ja luonnosta. Ehkä se loisi kannustusta kehittää metsätaloutta kestävämmäksi, pohtii yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Metsäsuhteet voivat muuttua. Esa Ruuskanen kertoo, että hänen metsäsuhteensa on nykyään samankaltainen kuin lapsena.

– Kun menee metsään, ei koskaan kadu menneensä sinne. Pysähdyn herkästi seuraamaan muiden lajien, kuten vaikkapa muurahaisten ja heinäsirkkojen elämää. Kysyn itseltäni, mitähän ne ajattelevat tai minne ovat menossa, sanoo Esa Ruuskanen.