Hyppää pääsisältöön

Teemat

Kun työ yhdistää, mutta lopulta myös erottaa – ex-aviopari Sini Pesonen ja Jussi Moila tyhjensivät parisuhteensa taiteeseen

Päivitetty 12.02.2022 18:45.
Nainen ja mies selät vastakkain.
Kuva: Anne Hämäläinen / Yle

Pariskunnalle yhteinen työ on usein voimavara, mutta se voi johtaa myös eroon. Niin kävi teatterintekijöille Sini Pesoselle ja Jussi Moilalle, joiden tarina kerrotaan Luovia suhteita -videosarjassa.

Helsinkiläiset Jussi Moila ja Sini Pesonen ovat entinen aviopari, joilla on kaksi lasta. Jussi työskentelee näytelmäkirjailijana, dramaturgina ja käsikirjoittajana, Sini teatteriohjaajana.

Rakkaus heidän välilleen syttyi jo opiskeluaikoina teatterikorkeakoulussa yhteisen ajanvieton ja työskentelyn lomassa 2000-luvun puolivälissä. Intohimoinen yhteistyö johti heidät Suomen merkittävimmille teatteriareenoille.

Jossain vaiheessa pariskunta kuitenkin havahtui siihen, etteivät he enää osanneetkaan kohdata työnteon ulkopuolella. Siitä alkoi pitkä ja kivuliaskin kasvuprosessi, joka johti lopulta eroon ja uudenlaisiin minäkuviin.

Psykoterapeutti Emilia Kujala katsoi Sinistä ja Jussista kertovan Luovia suhteita -sarjan jakson ja kommentoi sen teemoja yleisemmällä tasolla.

Me tyhjennettiin meidän parisuhde taiteeseen - Toista Yle Areenassa

Ihmisen innostuessa sympaattinen stressihermosto käynnistyy samalla tavoin, kuin ahdistuessakin - tunteet muistuttavat fysiologisesti toisiaan. Innostuksesta täytyy siis myös palautua.

”Me tutustuttiin toisiimme tekemällä taidetta koko ajan. Rajat taiteen tekemisen ja seurustelun välillä haihtuu. Et me koko ajan puhutaan niistä samoista asioista ja ne menee sekaisin, fiktio ja todellisuus autuaasti, jatkuvasti.” -Jussi

Emilia aloittaa analyysinsa toteamalla, että yleensä innostus ja työn imu mielletään myönteiseksi ja voimavaroja suojelevaksi asiaksi. Mutta on myös käänteinen puoli. Jos molemmat kokevat jatkuvasti voimakasta intohimoa työhönsä, alkaako palautuminen ja sitä kautta myös parisuhde kärsiä?

Kutsumustyössä omien rajojen asettaminen on vielä vaikeampaa, kuin kahdeksasta neljään-ammatissa.

-Ihmisen innostuessa sympaattinen stressihermosto käynnistyy samalla tavoin, kuin ahdistuessakin - tunteet muistuttavat fysiologisesti toisiaan. Innostuksesta täytyy siis myös palautua etenkin, jos rajat työn ja vapaa-ajan välillä ovat häilyviä, Emilia sanoo.

Erilaiset tarpeet oman tilan rajaamiselle

”Parisuhteesta ja perheestä tulee sellainen kello, jonka rattaat pyörii. Ja kaikki osapuolet siinä omaksuu sen oman roolinsa. Sit se pyörii samalla tavalla ja samalla energialla. Sä löydät itsesi aina siitä samasta roolista.” -Jussi

”Meillä oli hirveän vaikea ehkä muuttaa sitä perusdynamiikkaa toiseksi. Kyl mä yritin, kyl mä yritin sanoa, et mä tarviin näitä asioita ja mäkin haluan tätä ja tätä, mut mulle tuli sellainen olo, et se on tosi vaikea muuttaa. Se on niin luotu, suhteen alussa luodaan ne säännöt miten siinä ollaan.” -Sini

Emilia pohtii, että parisuhteissa kumppaneilla on erilaiset tarpeet omalle tilalle, kuten seksuaalisuudellekin. Jos lapsiperheessä toinen tarvitsee paljon omaa tilaa ja yksinoloa, toinen joutuu helposti joustamaan.

Sini kuvaa ohjelmassa sitä, että on ollut varovainen ja suojellut toista, eikä ole ilmaissut omia tunteita ja tarpeitaan, niin kuin on halunnut tai aidosti kokenut.

Jussi Moila ja Sini Pesonen
Kuva: Anne Hämäläinen / Yle

Ero tuntui kasvojen menettämiseltä

Kun ero alkoi näyttämään vääjäämättömältä, Jussi ja Sini päätyivät pohtimaan myös avioliittoa instituutiona sen merkitystä lähiyhteisölle. Kyseessä olikin heidän suhdettaan laajempi verkosto.

“Mekin mentiin naimisiin seurakunnan ja suvun edessä isoissa häissä. Vannottiin kaikki valat ikään kuin julkisesti…-...Mä koin eron julkistamisen tosi isona asiana emotionaalisesti, kun kerrottiin sille samalle seurakunnalle, et näin on todella päässyt käymään. Siitä tuli sellainen hetkellinen henkinen romahdus tietyllä tavalla. Tai kasvojen menettämisen tunne. -Jussi

Ero sai pohtimaan myös epäonnistumista siitä näkökulmasta, että kenen silmissä oltiin lopulta epäonnistuttu ja miksi.

“Mitä se epäonnistuminen tarkoittaa? Se voi olla vaan mun oma sisäistys asiasta. En mä ajattele, että sukulaiset tai ystävät ajattelisivat, että me epäonnistuimme. Miten tiukkoja ja ahtaita avioliitto ja parisuhde ja kaikki mallit mitä meille on annettu, ovat vieläkin tietyllä tavalla. Tai velvoittavia. Miten löytäisi itse sellaista tilaa, että rakkaus on jotain, missä ei voi epäonnistua. Tai armoa ja armeliaisuutta itselleen.” -Jussi

Ennen kuin päästään varsinaiseen suruvaiheeseen, voi olla häpeän, syyllisyyden - ja vihan tunteita.

Emilia huomauttaa, että syyllisyys ja häpeä ovat erityyppisiä tunteita. Syyllisyys motivoi ihmistä pyytämään anteeksi ja menemään itseensä, korjaamaan omaa käyttäytymistään. Häpeä taas voi johtaa siihen, että ihminen pakenee vastuuta omasta toiminnastaan ja lähtee syyttelyn tielle.

Syyllisyys on tärkeä tunne surutyön ohessa, kun eroa käydään läpi: löydetään yhteinen sovinto, eikä olla toiselle ihmiselle katkeria. Ennen kuin päästään varsinaiseen suruvaiheeseen, voi olla häpeän, syyllisyyden - ja vihantunteita.

”Mä ajattelen että rakkaus ei siis katoa välttämättä kokonaan, et se voi muuttua. Ja meidän ja mun kohdalla se on muuttunut toisenlaiseksi.” -Sini

Suru ei tule koskaan valmiiksi

”Se idealisoitu kuva avioliitosta on niin ahdas, että voiko se jopa eron sattuessa kääntyä vihaksi, katkeruudeksi ja pettymykseksi sitä ex-kumppania kohtaan. Ja sit täytyy mennä täysin eri teitä ja kieltää kaikki mitä on ollut. Mä koen tän jotenkin hirveän ankarana ja rankaisevana ajatuksena. Se liittyy varmaan myös tuohon epäonnistumisen ajatukseen ..Sellainen kauhistuttaa minua, että ero johtaisi vihanpitoon.” - Jussi

Emilia toteaa vielä, että dokumentista välittyy Jussin ja Sinin arvostus toisiaan kohtaan ja se, että he ovat osanneet käsitellä vaikeitakin asioita rakentavasti. Tietyllä tavalla suru ei tulekaan koskaan valmiiksi. Ja toisaalta, voiko oman tilan tarve toteutua nyt paremmin, kun lapset ovatkin vanhemmillaan vuoroviikoin?

"Mä huomaan et mä alan rajaamaan mun aikaa ja tilaa enemmän. Aikaisemmin me ollaan tehty tosi paljon vähän rajattomasti sitä, että aina on valmis lukemaan toisen juttuja, heti kommentoimaan. Apu on ollut lähellä ja se työ on ollut keskeistä ja ensisijaista. Mä opettelen koko ajan sitä, et miten, että voisi vetää niitä rajoja jotenkin siihen.” -Sini

Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala
Kuvateksti Psykoterapeutti Emilia Kujala.
Kuva: Markku Pitkänen / Yle

Tarvitaan paljon luottamusta, kun entinen kumppani on enemmän tai vähemmän läsnä.

Mikään ihmissuhde, tai tilanne ei ole staattinen. Toimiva ystävyyskin vaatii työtä. Uudelle kumppanille voi olla haastavaa, että on yhteisten lapsien lisäksi myös yhteinen työhistoria.

Emilia pohtii, että tarvitaan paljon luottamusta, kun entinen kumppani on enemmän tai vähemmän läsnä. Kun ihminen menee uuteen ihmissuhteeseen, niin myös aiemmat tapahtumat vaikuttavat, mitä siinä tapahtuu.

Miten uusi kumppani katsoo tilannetta, minkälainen tausta hänellä on? Onko hän tullut esimerkiksi petetyksi, tai jätetyksi? Tuntuuko hänestä siltä, että joutuu samalla kilpailemaan toisen ihmisen kanssa ajasta, tai huomiosta? Tällainen tilanne edellyttäää todella läpinäkyvää kommunikaatiota.

Pariterapiaan tullaan liian myöhään

On myös haaste, että ihmiset pelkäävät hankalia tunteita. Pelätään, että toinen pahoittaa mielensä siitä, miten toinen ajattelee ja tuntee. Parasta olisi keskustella näistä asioista rakentavasti silloin, kun ihminen ei ole pahiten kiihdyksissä.

Lopuksi Emilia huomauttaa, että pariterapeuttiin saa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Voi olla myös fiksua, että saadaan kaikki saman pöydän ääreen, ehkä ulkopuolisenkin kanssa. Miten voitaisiin sovittaa palapeli yhteen niin, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla?

“On myös järjestelmän ongelma, että ihmiset hakeutuvat aika myöhään pariterapiaan - vasta sitten, kun on hirveä kriisi päällä. Pariterapiaan voi mennä hyvissä ajoin miettimään, että mitä halutaan.”

13:34 Emilia Kujalan titteli korjattu psykoterapeutiksi.