Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Iida Rauhalammin kolumni: Parisuhdekäsitykseni on niin pölyttynyt, että nolottaa

Toimittaja Iida Rauhalammi
Kuva: Ilmari Fabritius

Romanttisen rakkauden ihannekuva ja parisuhteen perusmalli määrittelevät arkeamme ja yhteiskuntaamme. Toimittaja Iida Rauhalammi koki kiusallisen havahtumisen omaan parisuhdekäsitykseensä.

Muistan sanatarkasti erään riidan entisen kumppanini kanssa. Riitelimme siitä, miten viettäisimme lauantaipäivän. Olisin halunnut lähteä kaupunginosafestareille pyörillä ja ottaa eväät mukaan, hän halusi olla kotona. Huusin: ”Mun pitää varmaan hankkia joku toinen poikakaveri, jonka kanssa voin tehdä asioita!”

Tämä oli todella ajatukseni. Päässäni hyvään parisuhteeseen kuului se, että olemme kiinnostuneita samanlaisista asioista. Kuten pyöräilystä tukka hulmuten kuuntelemaan punkkia. Toinen poikakaveri -ajatus oli uhkauksen ja vitsin sekoitus, ja ajatus kahdesta kumppanista tietenkin täysin absurdi.

Jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä, mikä minuun meni. Festareille oli tulossa läheisimmät ystäväni, joiden kanssa viihdyn aina loistavasti.

Tajusin, että olen elänyt täysin oppikirjamaisesti niin, että nuoruuden suhteiden jälkeen löytyy kumppani, jonka kanssa vakiinnutaan ja muutetaan Kalliosta Käpylään odottamaan ovulaatiota.

Tänä jouluna riita tuli mieleen, kun luin tietokirjailija Mirja Hämäläisen kirjaa Avoimet suhteet. Siinä Hämäläinen haastaa monogamiaihannetta ja ajatusta yhdestä kaiken muun ylittävästä suhteesta.

Havahduin omaan keskiluokkaiseen parisuhde- ja ydinperheihanteeseeni. Se tuntui kiusalliselta. Tajusin, että olen elänyt täysin oppikirjamaisesti niin, että nuoruuden suhteiden jälkeen löytyy kumppani, jonka kanssa vakiinnutaan ja muutetaan Kalliosta Käpylään odottamaan ovulaatiota.

Hämäläinen esittelee kirjassa ihmissuhdeliukuportaiden käsitteen. Sen tarkoitus on visuaalistaa, miten parisuhdenormia toteutetaan etenemällä liukuportaissa askelmalta toiselle. Flirttailun jälkeen mennään treffeille, treffien jälkeen sänkyyn, seksin jälkeen seurustellaan, muutetaan yhteen ja niin edespäin.

Nykyisen normin mukaan nuoruuteen kuuluu muutama merkityksellinen suhde, pientä itsensä etsiskelyä ja lopulta vakiintuminen. Ensirakkauden kanssa ei ole hyväksyttyä jäädä yhteen. Puhutaan sarjamonogamiasta.

Kaikkia muita ratkaisuja tai liian pitkää yksinoloa pidetään poikkeavana. Jopa niin poikkeavana, että ystäväni joka eli pitkään yksin, koki parisuhteen olevan helpotus lähinnä hänen läheisilleen. Heidän ei tarvinnut enää huolehtia hänestä. Hän itse oli yhtä tyytyväinen ystäviensä kanssa vietetystä ajasta kuin kumppanistaan.

Yhteiskunnan palvelut on rakennettu ydinperheessä tai parisuhteessa oleville.

Hämäläinen vahvistaa puhelimessa kummeksuvansa kulttuurissa olevaa käsitystä parisuhteen ylivoimaisuudesta. Hän haluaa kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että romanttisen rakkaussuhteen tulisi olla ihmisen elämässä kaikkia muita suhteita merkityksellisempi. Tällä hetkellä Hämäläinen kirjoittaa kirjaa ystävyydestä.

Vaikka ihmissuhdeasioita pidetään yksityisen piiriin kuuluvina, ja tästä syystä ne saavat usein esimerkiksi mediassa hömppämaineen, ne ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä. Hämäläinen sanoo huomanneensa, että monogamisessa suhteessa oleva nähdään hyvänä ja luotettavana ihmisenä.

Yhteiskunnan palvelut on rakennettu ydinperheessä tai parisuhteessa oleville, vaikka esimerkiksi yksineläviä on koko ajan entistä enemmän.

Nyt näyttää siltä, että perinteiset mallit alkavat pikkuhiljaa hajota liitoksistaan.

Vuosi 2020 saattoi olla suomalaisessa ihmissuhdekeskustelussa käänteentekevä. Vuoden aikana ilmestyi Hämäläisen teoksen lisäksi Riikka Suomisen romaani Suhteellisen vapaata, jossa pariskunta elää avoimessa suhteessa, sekä erilaisia suhdemuotoja esittelevä Paula Tiessalon ja Aune Karhumäen kirja Parisuhdepäivitys. Myös media kiinnostui kirjoittamaan erilaisista suhdemalleista.

Parikymppiset suhtautuvat aikaisempia sukupolvia huomattavasti joustavammin erilaisiin suhdemuotoihin. Ja siinä missä 60-70-luvuilla seksuaalisuus vapautui ylipäätään, nyt kaikenlaisiin suhteisiin halutaan merkityksellisyyttä. Pelkkä satunnainen seksi ei välttämättä kiinnosta. On tutkimuksia, joiden mukaan pandemia-aika on lisännyt kiinnostusta eettiseen monisuhteisuuteen ja kaikenlaiseen kokeiluun suhteiden ja seksin alueella.

Sosiaalinen media on pullollaan erilaisia monisuhteisuutta esitteleviä tilejä.

Polyamorisilla ihmisillä voi olla samaan aikaan useampia merkityksellisiä rakkaussuhteita. Radikaaleimpia ovat ihmissuhdeanarkistit, jotka pyrkivät purkamaan erilaisten suhteiden hierarkiaa, eikä romanttinen tai seksuaalinen suhde ole heille automaattisesti tärkeämpi kuin vaikka ystävyys. Ystävien kanssa voi harrastaa seksiä ja jatkaa sitten yhteisen sarjan katsomista.

On järjetöntä, että odotamme yhden ihmisen täyttävän kaikki tarpeemme.

Normin vastaisia elämisen tapoja on lukemattomia. Jollekulle vallankumouksellista voi olla jo se, että kertoo tärkeät uutiset ensin ystävälleen ja sitten vasta kumppanilleen.

Joulunajan kiusallisuus ja häpeä ei johdu siitä, että itse elän yksiavioisessa suhteessa, vaan siitä, etten ole koskaan kyseenalaistanut parisuhdenormia ja parisuhteen ensisijaisuutta. Vaikka olen mielestäni kriittisesti ajatteleva ihminen, en ole koskaan miettinyt sitä, miten paljon monogamia- ja parisuhdenormi säätelee elämäämme ja mitä muita suhteita jää sen varjoon. Olen kulkenut parisuhdeliukuportaita katsomatta kertaakaan sivulle tai taaksepäin.

On järjetöntä, että odotamme yhden ihmisen täyttävän kaikki tarpeemme: olevan sielunkumppani, seksuaalisesti maailman vetovoimaisin ihminen, älyllinen haastaja sekä tasa-arvoinen kanssakasvattaja.

Vaihtoehtoisia malleja toivoisi näkevän enemmän. Ehkä se auttaisi myös ihmisten yksinäisyyteen ja mielenterveysongelmiin. Kaikkea ei tarvitsisi toteuttaa yhden saman ihmisen kanssa. Sitä yhtä ihmistä ei tarvitsisi myöskään etsiä koko elämää.

Omia pölyttyneitä käsityksiä voi ravistella. Voi lähteä vaikka siitä, ettei oleta kaikkien haluavan elää elämäänsä vain yhden ihmisen kanssa. Joillekin ajatus toisesta poikaystävästä, jonka kanssa tehdään asioita, ei ole ollenkaan absurdi.

Niistä festareista vielä. Oli todella kivaa. Tunsin itseni onnelliseksi ja kokonaiseksi. Parhaiden ystävieni kanssa.

Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan keskiviikkona 19. tammikuuta monisuhteisuudesta. Yle TV1 ja Yle Areena klo 20–20.30.Vieraina ovat seksuaaliterapeutti Mippi Vuorikoski ja tutkija, sosiologi Kitti Suoranta.

Yksiavioisuus ei ole ainoa tapa elää - Toista Yle Areenassa

Juttua varten on haastateltu seksuaaliterapeutti Mippi Vuorikoskea sekä tutkija Kitti Suorantaa.

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu