Ratkiriemukasta, yllättävää ja koko ajan vakavoituvaa – tällaista oli ohjata dokumentti, jonka päähenkilö oli yritysjohtaja Kirsti Paakkanen

Marimekon pitkäaikainen omistaja, toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen siunataan tänään. Tässä jutussa Paakkasesta vuonna 2004 dokumentin tehnyt ohjaaja Nina Stenros muistelee kuvauksia ja Paakkasen persoonaa.

Ylen dokumenttitoimitus syksyllä 2002. Olin juuri palannut töihin Ylelle ja tarjosin silloiseen Ykkösdokumentti-sarjaan aihetta Kirsti Paakkasesta ja Marimekosta. Ajattelin, että kotimaisen design-yrityksemme myrskyinen tarina alkuajoista Kirstin uuteen aikaan olisi hyvä saada talteen.

Aloitin ennakkotutkimustyön, luin, tutkin ja kyselin. Marimekosta, Armi Ratiasta, hänen ajattelustaan.

Ylen loistavat arkistot sekä printin että liikkuvan kuvan puolella tarjoilivat hyvän taustan menneille tapahtumille. Kirsti Paakkanen puolestaan oli minulle tuttu, kertomuksissa elävästi kuvailtu hahmo mainostoimistopiireistä.

Se karisma. Se, josta kaikki hänet tavanneet puhuvat.

Ja Marimekko – no, sehän on monille meistä vuosikymmeniä vanha tuttavuus.

Marimekon kausi-infot toimittajille olivat aina pieni, mutta intohimoinen tapahtuma. Innostunut puheensorina Marimekko-talolla Herttoniemessä hiljeni, kun Kirsti kopsutteli korkokengissään tilaisuuteen.

Se karisma. Se, josta kaikki hänet tavanneet puhuvat.

Taustatyöt tehtyäni soitin Marimekkoon ja tiedustelin mahdollisuutta päästä puheisiin Kirsti Paakkasen kanssa. Kerroin asiani – haluaisin tehdä dokumenttielokuvan – ja jätin soittopyynnön.

Näin jatkui joitakin kertoja. Kohtelias vastaus uudelleen ja uudelleen oli, että juuri nyt ei ole valitettavasti aikaa.

Useiden viikkojen jälkeen pyysin välittämään Kirstille viestin, jossa kerroin, että jollemme nyt pääse keskustelemaan aiheesta, ajatus dokumentista täytyy jättää.

Kirstiltä löytyi 15 minuuttia kahden kokouksen välistä.

Tuohon aikaan hän ei halunnut kaivella menneitä, paljastaa asioita itsestään tai ylipäänsä olla henkilökohtaisesti esillä.

Miksi tapaamisen sopiminen oli niin vaikeaa? En palannut koskaan näihin alkumetreihin Kirstin kanssa, mutta arvelen, että tuohon aikaan hän ei halunnut kaivella menneitä, paljastaa asioita itsestään tai ylipäänsä olla henkilökohtaisesti esillä.

Marimekon edustajana hän sen sijaan esiintyi itseään säästelemättä. Kirsti myös tiesi, kuinka pitkä ja suuritöinen projekti dokumenttielokuva on.

Sovittuna aikana odotin Marimekon talossa Kirstin vapautumista. Hänet tiedettiin henkilöksi, joka antaa kuulua, mitä ajattelee. Hänen myös tiedettiin heittäneen toimittajan ulos tapaamisesta.

Perhoset vatsassa hioin mielessäni, miten kerron toiveistani.

Kirsti tuli itse minua vastaan, tyylilleen uskollisesti mustissaan, korkokengissä. Hän pyysi sisään huoneeseensa, tarjosi kahvia, leivonnaisia, ja seurasi minua tuolissaan tarkkaavaisena.

Kirsti tuli itse minua vastaan, tyylilleen uskollisesti mustissaan, korkokengissä.

Armi Ratia puolestaan seurasi meitä molempia seinältä, Ilja Glazunovin maalaamassa muotokuvassa.

Kun puolitoista tuntia oli kulunut, huomautin Kirstille, että joku varmaankin jo odottaa häntä varsin kiukkuisena.

Tuon keskustelun aikana olimme sopineet dokumentista ja sen tavoitteista. Minulla oli vain kaksi ehtoa, joista toivoin meidän pääsevän yksimielisyyteen. Ensimmäinen oli se, että jos aloitamme, sitoudumme molemmat projektiin eikä sitä jätetä kesken ja toinen se, että myös hankalista asioista pitää voida puhua.

Uskon, että tuo uskaliaskin suorasukaisuus loi koko tekemisen ylle luottamuksen ilmapiirin.

Siitä se alkoi. Ratkiriemukkaat, yllättävät, kohteliaat, vakavoituvat keskustelut ja kuvaukset.

Nauroimme usein ja paljon, Kirstin terävyys oli läsnä herkeämättä.

Minulla oli onni saada kuvaajakseni äärimmäisen taitava ja vikkeläsanainen Hannu Kettunen, joka tavoitti paitsi kuvattavan sisällön yksityiskohtiaan myöten, myös Kirstin rohkean ja älykkään huumorin.

Nauroimme usein ja paljon, Kirstin terävyys oli läsnä herkeämättä.

Kirsti päästi meidät kuvaamaan myös silloin uuteen Westendin kotiinsa. Koti oli hänelle hyvin yksityinen ja tärkeä. Kirstin haastattelu tehtiin alakerrassa, hänen ihanassa mustavalkoisessa olohuoneessaan, ja sovimme, että muualle talossa emme kameran kanssa mene.

Päivän kuvaukset lopetettuamme Kirsti kysyi näennäisen loukkaantuneena.

– No, sinua ei sitten kiinnosta tämä talo?

Vastasin, että tietenkin kiinnostaa, mutta sovittu on sovittu. Sitten ihastelimme kotia kerros kerrokselta.

Talo oli rakennettu hänelle, hänen tahtomallaan tavalla.

Yksi kokonainen kerros makuuhuonetta. Valtava vaatehuone osastoineen, jossa lepäsivät mustat leningit rivissä seuranaan käsittämätön määrä toinen toistaan kauniimpia korkokenkiä.

Jokaiseen kerrokseen kulki portaiden lisäksi myös hissi – Kirsti aikoi asua talossa, vaikka liikkuminen joskus vaikeutuisi.

Talo oli rakennettu hänelle, hänen tahtomallaan tavalla.

Yläkerrasta löytyi työhuone ihanin näkymin. Kuvasimme siellä vielä pienen kohtauksen, Kirstin omasta aloitteesta.

Kirsti huolehti aina kohteliaasti ja anteliaasti vieraistaan. Olkoon seuraava pieni tarina esimerkki siitä.

Erään kuvauspäivän tiimellyksessä hän totesi, että hyvänen aika, teillähän täytyy olla nälkä, nyt tilaamme pizzat!

Ja pian pirahti pizzataksin puhelin:

– Tuokaa niitä hyviä pizzoja, joita te viimeksikin lähetitte.

Portit aukesivat, pizzakuski toimitti laatikot ja me söimme pizzaa Versacen kultasiipisiltä lautasilta.

Kuvasimme useissa tilaisuuksissa ja haastattelimme monia Marimekon historiaan ja kehitykseen liittyviä henkilöitä. Kerran Kirsti totesi meille:

– Taasko te olette siinä, ja hymyili pilke silmissään.

Kyllä Kirsti. Olimme siellä. Ja sinä olet täällä, muistoissamme. Kiitos.

Kirsti Paakkasen siunaustilaisuudesta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Mika Ihamuotila: "Kirsti näytti esimerkillään, että kaikki on mahdollista" – muodin emeritaprofessori korostaa Paakkasen roolia koko alan nostajana

Kirsti Paakkasen ystävä Mika Ihamuotila kuvailee Paakkasta suureksi suomalaiseksi, joka kosketti "ihmisten sydämiä kaikkialla". Aalto-yliopiston muodin emeritaprofessori Pirjo Hirvosen mukaan Kirsti Paakkanen nosti koko suomalaisen vaateteollisuuden merkitystä Suomessa.