Hyppää pääsisältöön

Elävä arkisto

Aira Samulinin elämäntanssi -ohjelmassa Aira Samulin.

Aira Samulin opetti suomalaiset tanssimaan ilman paria, jotta kenenkään ei tarvitsisi odottaa hakijaa

Muistatko, milloin ensimmäisen kerran kuulit Aira Samulinista? Mistä hän puhui, miten hän tanssi? Todennäköisesti et muista tarkkaa ajankohtaa, sillä ainahan hän on ollut täällä, tanssinut ja puhunut tärkeistä asioista. Miten se on mahdollista?

Mä en unelmoi, mä nappaan (tilaisuuksista) kiinni!

― Aira Samulin (2019)

Kun Aira Suvio helmikuussa 1927 syntyi, oli Yleisradio viikon vaille puolivuotias. Hän syntyi rajavartijapäällikön perheeseen Raja-Karjalan itäisimpään kylään Ignoilaan, kahden kilometrin päähän Neuvostoliiton rajasta. Suviot muuttivat isän työn vuoksi usein, mutta suku pysyi Viipurissa, joka tuolloin oli Suomen kansainvälisin kaupunki.

Aira kulki lapsena äitinsä kanssa ja aloitti pikkulottana jo varhain. Käytännön töiden lisäksi äiti opetti hänelle tanssia ja laulua, joille oli käyttöä lottatilaisuuksissa. Talvisodan sytyttyä perhe onnistui pakenemaan Helsinkiin.

Isä kuoli jatkosodan kolmantena päivänä ja perhe jäi pääkaupunkiin. Se ei vetänyt vertoja Viipurille ja monet muutot olivat jättäneet jälkeensä juurettomuutta. Olennaista oli kuitenkin tunne kaupunkilaisuudesta, sillä sellaiseksi hän itsensä koki.

Aira Samulin esittelee valokuvaa vuodelta 1927.
Kuvateksti Aira Samulin esittelee vuonna 1927 otettua valokuvaa perheestään. Hän on kuvassa äitinsä sylissä.
Kuva: Minna Rosvall (2019)

Sodan jälkeen Aira tanssi jo kilpaa ja kouluttautui myös kilpatanssituomariksi. Myös hänen kolme vuotta nuorempi sisarensa Inkeri tanssi työkseen, ensin balettia ja sitten kabareeta. Vuonna 1952 Inkeri muutti Brysselin kautta New Yorkiin – ja jäi sille tielleen.

Vuonna 1970 valmistuneessa Paavo Noposen runollisessa reportaasissa tanssistudion johtajana työskentelevä Inkeri Suvio-Baren tavataan hänen kotikulmillaan USA:ssa.

Karjalan tyttö Niagaran niskalla - Toista Yle Areenassa

Aira solmi nuorena avioliiton, joka osoittautui vaikeaksi. Perheväkivallan lisäksi tilanne vaikeni entisestään, kun Pirjo-tytär teini-iässä sairastui vakavaan skitsofreniaan. Oli kuitenkin yksi asia, joka auttoi heitä molempia: tanssi. "Se oli parasta aivolääkettä", Aira totesi vuonna 2017 Marko Gustafssonin haastattelussa. "Mä huomasin, että tanssitreeneissä, kun mä vaihdoin kenkiä, mä en muistanutkaan mitään ikäviä asioita. Mä tunsin, että mä olin saanut lepoa mun aivoille ja sille vaikealle elämälle."

Pirjolle ei ollut tarjolla muuta hoitomuotoa kuin suljettu osasto ja ankarat lääkkeet. Kannustaakseen tytärtään tanssimaan Aira perusti vuonna 1964 tanssivan mannekiiniryhmän, sananmukaisesti Rytmikkäät mannekiinit. Pirjo oli yksi tanssijoista, ja hän ehti saada tanssista paljon apua sairauden alkuvaiheessa.

Kun äiti ja tytär tanssivat yhdessä, heitä saatettiin luulla sisaruksiksi.

Rytmikkäiden muotinäytökset olivat aivan uudenlaisia kahdella tavalla. Ensinnäkin elettiin valmisvaateteollisuuden alkuaikoja: aiemmasta poiketen kaikilla mannekiineilla saattoi siis olla sama asu. Toiseksi jokaiselle vaatteelle tehtiin oma koreografiansa, mikä oli ennennäkemätöntä. Tiettävästi vastaavia mannekiiniryhmiä ei ole edelleenkään nähty muualla.

Aira Samulin - Toista Yle Areenassa

Elämänasenne, elämänilo, ajan hengen vaistoaminen jo etukäteen, mulla on ollut se ominaisuus. Tulevaisuuteen katsominen.

― Aira Samulin (2017)
Aira Samulin opettaa lappilaisille Nipalle ja Niilalle tanssia (1979).
Kuvateksti Aira Samulin opetti kullankaivajille Nipalle ja Niilalle Travolta-tanssia vuonna 1979.
Kuva: Leif Öster

1960-luvun puolivälissä Aira alkoi tuoda muotitansseja Suomeen. Sisarensa ansiosta hän tiesi, miten rapakon takana tanssittiin: "Siellä mentiin silloin kymmenen vuotta edellä."

Uusissa tansseissa mullistavaa oli se, että niitä saattoi tanssia yksin. Enää ei tarvinnut odottaa, että joku hakee tanssimaan. Juuri yksintanssin koko idea on erityisen lähellä Samulinin sydäntä.

Kun ihminen tanssii itse, yksin, silloin kun siltä tuntuu, silloin jokainen on tanssiessaan kaunis. Kukaan ei voi tanssia väärin.

― Aira Samulin (2021)

Yksi esimerkki hänen Suomen tuomistaan tansseista on aerobic dance. Astronauttien valmennuksesta alkunsa saanut aerobic nimittäin muuntui 1980-luvun alussa myös tanssiksi.

Tässä vuonna 1983 nähdyssä viitotussa opetusohjelmassa näemme aerobisen tanssin lisäksi jazzercisea ja flashdancea. Sirpa Heinonen viittoo ja Aira Samulin, Nina Bärlund, Karen Cramer ja Elina Vikman tanssivat.

Kädet kertovat: Aira Samulin ja Rytmikkäät - Toista Yle Areenassa

Näissä tansseissa pyritään menemään lapsen tasolle, unohdetaan ne ärtymykset ja jännitteet ja sillä tavoin saadaan myös psyykelle hyvää hoitoa.

― Aira Samulin kertoo muotitanssien tavoitteista (1983)

Rytmikkäät-ryhmä laajeni pian kokonaiseksi tanssikouluksi. Muotitanssit kiinnostivat suomalaisia, ja kuumimpina vuosina 1970–1980-lukujen taitteessa Vanhan polin tanssisaliin Helsingin Lönnrotinkadulla oli todellista tunkua.

Peter von Bagh tallensi Airan karisman filmille vuonna 1979. Dokumentissa joukko lappilaisia kullankaivajia saapuu Helsinkiin Airan tanssioppilaiksi.

Aira Samulin opettaa Travolta-tanssia - Toista Yle Areenassa

Tanssi kuuluu kaikille. Ei vain nuorille ja kauniille vaan kaikenikäisille, kaikenkokoisille, terveille ja sairaille. Kaikille.

― Aira Samulin (1983)

1980-luvun puolivälissä tanssikoulun oli löydettävä uusi paikka, sillä Lönnrotinkadun kiinteistö meni remonttiin. Paikka löytyi Lepakosta. Vuonna 1999 Aira Samulin kertoi Axa Sorjaselle, miten tanssikoulu sujui pahamaisessa rokkiluolassa. Yhdistelmä toimi hienosti, ja koulu jäi sinne pysyvästi.

Aira Samulinin tanssikoulu löysi Lepakosta uuden kodin - Toista Yle Areenassa

Samoihin aikoihin komediasarja Fakta homman Pirre ja Hansu (Eija Vilpas ja Riitta Havukainen) vierailivat Airan luona hänen kakkoskodissaan Hyrsylän mutkassa Lohjan Saukkolassa. "Te ette ruikuta, se on hianoo", Pirre aloitti keskustelun kahvipöydässä.

Fakta homma: Aira Samulinilla kylässä (ote) - Toista Yle Areenassa

Musta on lystiä tehdä asioita ennen kuin muut. Sitä pidetään hirveän rohkeana, mutta ei se sitä ole. Mä oon vain aavistanut, tiennyt ja mietiskellyt.

― Aira Samulin (2019)
Aira Samulin opettaa lapsille tanssia (1998).
Kuvateksti Aira Samulin ja Tanssimaan-ohjelman oppilaita vuonna 1998.
Kuva: Jyrki Valkama

Riikka Heino ohjasi Samulinista kaksi kohteensa näköistä henkilökuvaa vuosina 2007 ja 2009. Niistä ensimmäisessä matkustetaan Hyrsylän mutkaan, missä aivan ensimmäiseksi tavataan 22-vuotias Hyrsy-kissa. Talon emännän arkeen kuuluu vierailijoiden kestitsemistä sekä paikallisjuhliin osallistumista. Juhlissa hän istuu alas psykologi Pirkko Lahden kanssa ja he keskustelevat tanssin vaikutuksesta psyykeen.

Tanssi sydämessä - Aira Samulin - Toista Yle Areenassa

Aira Samulinin elämäntanssi -dokumentissa puolestaan näemme, miten kiireistä tuolloin 82-vuotiaan yrittäjän arki oli. Heino muistelee, ettei dokumenttiryhmä todella meinannut pysyä hänen perässään. Ohjelma alkaakin lähikuvilla Samulinin täyteen kirjoitetusta kalenterista.

Kamera on tallentanut Airan tapaamisen molempien lastensa kanssa. Lämpimässä kohtaamisessa Pirjon kanssa he tanssivat ja laulavat yhdessä. Poikansa Jarin kanssa Aira puolestaan muistelee tanssikoulun vilkkaimpia vuosia. Myös Jari opetti tanssia, hänet tunnettiin "Suomen John Travoltana".

Jari Samulinia huvittaa, että hänet edelleen muistetaan sillä nimellä, hänen mukaansa se oli vain pieni "pyrähdys" hänen elämässään.

Aira Samulinin elämäntanssi - Toista Yle Areenassa

Kyllä mä oon pystynyt ohjaamaan mun elämän just sellaseksi kun mä oon halunnut. Ei tarvii olla huolissaan!

― Aira Samulin (2009)
Aira Samulin hymyilee hattu päässään.
Kuvateksti Aira Samulin Hyrsylän mutkassa vuonna 2020.
Kuva: Silja Viitala / Yle

Vuonna 2015 Aira Samulin juhlisti syntymäpäiväänsä pitämällä naistenpäivänä Helsingin rautatieasemalla diskon. Hän korosti tekevänsä asioita, joista nauttii, eikä laittavansa rimaa liian korkealle. "Työ on asia, joka on minulle rakas."

Aira Samulinin 88-vuotisdisko - Toista Yle Areenassa

Kannattaa olla kiitollinen siitä, mitä on, eikä valittaa sellaisesta, mitä ei ole.

― Aira Samulin (2015)

Monen aikalaisensa tavoin myös Aira söi lapsena paljon kalakeittoa. Tuolloin syötiin paljon haukea ja ahventa, mutta vuonna 2016 hän teki keiton lohesta. "Nyt ei oo moittimisen varaa! Ylämummo sais pisteitä lapsenlapsenlapsiltakin tästä!"

Aira Samulin - Toista Yle Areenassa

Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2017 tv:ssä esitettiin ohjelma, joka oli Airan aloitteesta tehty jo kolme vuotta aiemmin. Hän oli tuolloin vieraillut Kaunialan sairaalassa, haastatellut sotaveteraaneja ja itse maksanut haastattelujen kuvauksen.

Yksi ohjelmassa esiintyneistä haastateltavista oli Airalle tuttu jo lapsuudesta: hän on Soja Hakala, vanha koulukaveri Hyrsylän mutkasta. Soja kertoo joutumisestaan sotavangiksi. Nyt jo edesmenneet Tauno Nikki ja Toivo Virkki kertoivat omista sotakokemuksistaan.

Ohjelmassa tavataan lisäksi viisi muuta Kaunialan asukasta – Kalervo Kukka, Heikki Klemola, Sulo Aalto, Yrjö Granlund ja Erkki Jokinen. Ohjelman tv-esityksen hetkellä kahdeksasta haastateltavasta enää kaksi oli elossa.

Aira ja viimeiset veteraanit - Toista Yle Areenassa

Toimittaja Olli-Pekka Kursi tapasi Aira Samulinin hänen kotonaan vuonna 2019. Tuttu nauru kaikui jo rappukäytävässä, kun hän avasi oven.

Kursia kiinnosti tietää, miltä 92-vuotiaasta Samulinista on tuntunut olla julkisuuden henkilö. Samulin kertoo miettineensä sitä paljon itsekin, olihan hän esiintynyt 2,5-vuotiaasta asti ja ollut yrittäjä kahdeksalla vuosikymmenellä. "Se ei tuhoa mua, vaikka niillä on kummallakin sellanen vaikutus. Mä oon niin tottunut siihen, mä oon ollut julkkis aina."

92-vuotias Aira Samulin nauttii yksin elämisestä: En halua ketään kanssani asumaan! - Toista Yle Areenassa

No en varmasti. Tää on parasta aikaa, mitä on. Ne on olleet silloin hyviä aikoja, mutta tämä on nyt. Tämä on nyt.

― Aira Samulin vastaa kysymykseen, haluaisiko hän palata johonkin muuhun aikaan (2019)

Marraskuussa 2021 Aira osallistui Elämäni biisi -ohjelmaan yhdessä Nina Tapion, Matti Puron, Dannyn ja Anni Kytömäen kanssa.

Tanssimusiikin juhlaa - Toista Yle Areenassa

Airan valitsema kappale liittyy maitoon. Se vie suoraan hänen toimintansa ytimeen: se on yksi etappi sillä matkalla, jonka hän on tehnyt omistaessaan elämänsä ennaltaehkäisevälle mielenterveystyölle. "Ajatelkaa, että tällaista työtä saattoi tehdä maidon avulla", hän ihmettelee kanssakilpailijoilleen.

Ohjelma ei ole enää saatavilla

Vuonna 2022 oli aika viettää hänen 95-vuotisjuhliaan. Kannat kattoon!

Aira samulin tanssii kukkien keskellä vuonna 1996.
Kuvateksti Aira Samulin tanssii Tampereella vuonna 1996.
Kuva: Arja Lento

Mitä vanhemmaksi tulee, kyllähän sitä miettii, millaisen jäljen tälle maapallolle jättää. Mä toivoisin jättäväni sellaisia jälkiä, että ne loistaa kuin tähdet!

― Aira Samulin muistelee runoa, jossa verrattiin jälkiä tähtiin (2019)

Keskustelu