Hyppää pääsisältöön

Yle Radio 1

Suomessa suota on pidetty joutomaana

Suota on pidetty elämän ja kuoleman välitilana - Toista Yle Areenassa

Suot nähtiin metsiin ja vesistöihin verrattuna huonompina ja hyödyttömämpinä. Aina on ollut myös heitä, jotka ovat suhtautuneet suohon neutraalisti, mutta he ovat olleet vähemmistössä.

Suomalaisten suhde suohon on ristiriitainen. Osa suomalaisista on suhtautunut soihin jopa vihamielisesti, kertoo yliopistotutkija Esa Ruuskanen. Ruuskanen on oman tutkimuksensa kautta jäljittänyt historiallisesti ja kulttuurisesti rakentunutta suhdetta.

– Ihmisen näkökulmasta soilla on eräänlaista tottelematonta dynamiikkaa. Ne voivat olla vaikeakulkuisia ja sulan aikaan jopa vaarallisia. Kesällä soilla on loputtomasti verta imeviä hyönteisiä, kertoo yliopistotutkija Esa Ruuskanen Oulun yliopistosta.

Esihistorialliselta ajalta lähtien soihin on liittynyt pelottavia uskomuksia. Ruuskanen kertoo, että esimerkiksi balttialaisessa kansanperinteessä on kertomuksia virvatulista.

– Soita pidettiin elämän ja kuoleman välitiloina. Välitilamaisuus ilmentää niihin liitettyjä käsityksiä myöhemminkin. Suot eivät olleet kunnolla vesistöjä eivätkä metsiä vaan jotain niiden väliltä, kertoo Ruuskanen.

Soita pidettiin elämän ja kuoleman välitiloina.

― Yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Keskiajalla soita pidettiin Jumalan rangaistuksena ihmisen synneistä. 1700-luvulla käsitys soista alkaa muuttua. Ne ovat jotain sivilisaation reunalla olevaa ja hyödytöntä sellaisenaan.

– Nähtiin, että suot ovat muokattavissa arvokkaimmiksi ja teknologian ansiosta. Ajateltiin, että Jumalan luomaa voitiin parantaa, sanoo Ruuskanen.

Turun akatemiassa tutkittiin 1700-luvulla, kuinka suot voisi muokata hyötykäyttöön. Mallia soiden hyödyntämiseen haettiin Hollannista ja Saksasta. Samaan aikaan suot saivat syntipukin roolin.

Suot nähtiin metsiin ja vesistöihin verrattuna huonompina ja hyödyttömämpinä. Aina on ollut myös heitä, jotka ovat suhtautuneet suohon neutraalisti, mutta he ovat olleet vähemmistössä.

– Suot leimattiin arvottomiksi ja jopa haitallisiksi. Niistä johtuivat kylmä ilmanala, hallat ja jopa ilmasto. Toki silloin ilmasto-käsite nähtiin toisenlaisena kuin nykyään. Se oli enemmän alueellinen tyypillinen sää, kertoo Ruuskanen.

Suot eivät taipuneet ihmisen tahdon alla samalla tavalla kuin metsät.

― Yliopistotutkija Esa Ruuskanen.

Soista ei koskaan tullut romanttisen kuvaston ihailtuja maisemia kuin metsistä, vaan ne nähtiin liian mitättöminä edes kuvattavaksi.

– Suot eivät taipuneet ihmisen tahdon alla samalla tavalla kuin metsät. Lapiolla ja kuokalla saadaan vedettyä soille ojia, mutta on eri asia, kuivuivatko suot sillä tavalla kuin ihminen oli toivonut, sanoo Esa Ruuskanen

Soihin liitetty arvottomuus on pääteltävissä soille annettujen nimienkin perusteella. Yleisimmät soiden nimet ovat Pahasuo ja Paskosuo. Ruuskasen oma lapsuusmuisto soilta liittyy Kuopion lähellä olevaan Pahasuohon, jossa hän poimi karpaloita tätinsä kanssa.

– Ihmettelin lapsena, miksi suolla on sellainen nimi. Se tuntui pelottavalta, vaikka suolla oli lapsen näkökulmasta miellyttävä olla. Täti kertoi, että Pahasuolle oli joskus uponnut hevonen. Ehkä tämmöisistäkin tapauksista Pahasuo saattaa kertoa, sanoo Esa Ruuskanen.