Työn merkitys vaihtelee eri aikoina

Työn käsite ja merkitys vaihtelevat eri kulttuureissa ja myös eri aikoina. Palkkatyö on suhteellisen tuore ilmiö, joka syntyi teollistumisen myötä.

Kansainvälisesti tunnettu aktivisti-antropologi David Graeber on tutkinut ja kirjoittanut paljon muun muassa työstä. Hän on kehittänyt myös käsitteen hevonpaskaduunit.

– Hevonpaskaduunitermillä Graeber viittasi työhön, joka on tarpeetonta ja josta ei ole maailmalle hyötyä. Se yhdistettynä meillä voimakkaaseen eetoksen, jossa työ rinnastuu ihmisarvoon, on työtä tekevälle ihmiselle huono juttu, sanoo antropologi Ninnu Koskenalho.

Antropologiassa työtä tarkastellaan aina osana yhteiskuntaa, kulttuuria ja sosiaalisia yhteisöjä.

– Esimerkiksi Suomessa työuupumusta tutkinut antropologi Daena Funahashi keskittyi tutkimuksessaan siihen, miten työuupumukseen liittyvät poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset voimat ja vaikutteet, sanoo vapaa tiedetoimittaja ja antropologi Suvi Jaakkola.

”Hevonpaskaduuni-termillä Graeber viittasi työhön, joka on tarpeetonta ja josta ei ole maailmalle hyötyä.”

Antropologi Ninnu Koskenalho.

Historiallisesti tarkasteltuna työ ja elämä ovat aiemmin nivoutuneet yhteen, kun töitä on tehty kodin piirissä, esimerkiksi maanviljelyn ja käsityöammattien parissa.

Työn käsite ja merkitys vaihtelevat eri kulttuureissa ja myös eri aikoina. Jaakkolan mukaan esimerkiksi palkkatyö on suhteellisen tuore ilmiö, joka syntyi teollistumisen myötä.

– Teollistuminen erotti työn sellaiseksi, jota tehdään kodin ulkopuolella, erillään muusta elämän piiristä. Ehkä siksi etätyötä vielä välillä kummeksutaan, koska etätyö toi työn takaisin kodin ja perheen piiriin, sanoo Jaakkola.

”Vakituinen työpaikka yhdistetään turvallisuuteen ja myös hyvään elämään.”

Vapaa tiedetoimittaja ja antropologi Suvi Jaakkola.

Helsingin Sanomien (2022) artikkelissa kerrotaan, että 45 prosenttia alle 40-vuotiaista pohtii alan tai työpaikan vaihtoa. Harvalla suunnitelmat kuitenkaan toteutuvat. Ainakin vanhemmille sukupolville työ on määrittänyt vahvasti identiteettiä. Jaakkolan mukaan alan tai työpaikan vaihto tai sen harkinta voi liittyä myös identiteettipeliin.

– Alan ja työpaikan vaihtamista epäröidään, sillä vaihto voi tarkoittaa työttömyyttä, epävarmuutta työpaikasta ja taloudesta, ainakin hetkellisesti.

Vakituinen työpaikka yhdistetään turvallisuuteen ja myös hyvään elämään. On myös olemassa vahva ajatus, että ilman työtä ei pärjää, sanoo antropologi Suvi Jaakkola.

Etenkin vanhemmissa sukupolvissa ajatellaan Jaakkolan mukaan, että pitää olla tyytyväinen siihen, että on joku työpaikka ylipäätään. Tästä syystä ajatus työpaikan vaihtamisesta voidaan nähdä vaarallisena ja itsekkäänä.

– Pään sisällä voi kuulua kulttuurinen narratiivi: sulla on hyvä työ, palkka, miksi vaihtaisit ja riskeeraisit sen, pohtii Jaakkola.

Taiteilijat ja apurahatutkijat ovat liminaalisessa tilassa eli välitilassa.

Vapaa tiedetoimittaja ja antropologi Suvi Jaakkola.

Työhön liittyy monenlaisia myyttejä. Yksi niistä on se, että työtä tekemällä tulee taloudellisesti toimeen. Suomessa on kuitenkin noin puoli miljoonaa työssä käyvää köyhää. Suomessa ei myöskään tunnisteta kaikkea työtä työksi. Taiteilijoiden ja apurahatutkijoiden työ ei oikeuta automaattisesti esimerkiksi työttömyysturvaan.

– Suomessa työ tarkoittaa perinteistä palkkatyötä ja kaikki muut perinteistä yrittäjyyttä lukuunottamatta on omituista toimintaa. Taiteilijat ja apurahatutkijat ovat liminaalisessa tilassa eli välitilassa. He eivät ole työttömiä, he tekevät jotain, mutta ei ole niin selvää, missä ja kenelle. Ei ole pomoja, tehdään omaa projektia, ja siitä saatava raha ei ole palkkaa, sanoo vapaa tiedetoimittaja ja antropologi Suvi Jaakkola.