"En ole koskaan tavannut naisvankia, joka olisi tehnyt väkivaltaa joutumatta itse ensin sen kohteeksi" – naisen rikoksen juuret löytyvät usein lapsuudesta

Naisvangeille tuomio voi olla ensimmäinen mahdollisuus toipua kokemastaan väkivallasta ja traumoista sekä päästä eroon päihdekierteestä. Ylen Linna-sarja rikkoo mielikuvia naisvangeista.

Vankilaan joutuva nainen on usein kokenut väkivaltaa jo varhaislapsuudessa. Viimeistään nuoruudessa on alkanut ikävien tapahtumien sarja, joka johtaa vakaviin rikoksiin.

Noin puolet naisvangeista on kokenut seksuaalista väkivaltaa ja useampi kuin joka neljäs seksuaalista hyväksikäyttöä. Naisvankien asiat eivät ole vain vankien vaan naisten asioita.

– Vaikka haluaisimme ajatella elävämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, meillä on eri standardit niin mies- ja naispääministereille kuin mies- ja naisvangeillekin, kertoo Kaisa Tammi, Vanajan vankilan ja Hämeen yhdyskuntaseuraamustoimiston johtaja.

Tammi myös kouluttaa vankiloiden henkilökuntaa huomioimaan naisvankien erityispiirteitä.

– Mies on niin isosti normi, että usein sen perusteella päätellään, miten vanki käyttäytyy. Naisvanki tuntee häpeää ja ajattelee, että naisen ei kuuluisi olla vankilassa.

Kaikista ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomituista vain kahdeksan prosenttia on naisia.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa

Naiset joutuvat vankilaan usein vakavista syistä kuten väkivaltarikoksen takia tai syyllistyttyään henkirikokseen. Aina nainen ei hyökkää väkivallan tekijää kohtaan, vaan väkivalta voi kohdistua ulkopuoliseen uhriin.

– En ole koskaan tavannut naisvankia, joka olisi tehnyt väkivaltaa joutumatta itse ensin sen kohteeksi. Kaikki naiset joita pahoinpidellään, eivät toki joudu vankilaan, Tammi sanoo.

Nappasin semmosen ison leipäveitten ja sit kävelin meiän ukon eteen. Nostin sen sen naamalle ja sanoin että jos sää tapat sen ni mää tapan sut. Mä olin kaheksan.

Vanki, 36 v, Linna-sarja

Kun läheinen ihminen vahingoittaa lapsen tai nuoren perusturvallisuutta jo varhain, tämän mielenterveys voi järkkyä ja helpotusta haetaan usein päihteistä. Nämä ongelmat näkyvät väkivaltaisten naisten taustoissa.

Noin 70 prosenttia naisvangeista on ollut psykiatrisessa hoidossa ennen vankilaa. Tammi on tavannut vankilassa vain naisia, joiden päihdeongelma liittyy traumaan ja muihin suuriin ongelmiin elämässä.

Mä aloin 14-vuotiaana käyttään kovia aineita, 15-vuotiaana alko perhekotikierre ja sit meni näin.

Vanki, 36 v, Linna-sarja

Vankilassa yritetään hoitaa päihdeongelmaa, sillä se vie usein rikosten maailmaan. Jos nainen onnistuu vankilassa lopettamaan päihteiden käytön, hän saattaa kuitenkin voida entistä huonommin. Tammi kertoo, että päihteitä käytetään tunteiden turruttamiseen, ja kun niiden tuoma turva otetaan pois, ahdistusoireet kasvavat ja naisesta tulee henkilökunnan silmissä “hankala vanki”.

Särkylääkkeitä sielunvaivoihin

Noin 60 prosenttia naisvangeista käyttää lääkitystä mielenterveys- tai uniongelmiin. Buranaa ja parasetamolia otetaan kipuun ja ahdistukseen päivittäin. Vankilassa ei jaeta riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, ja sitä vankien on usein vaikea hyväksyä. Esimerkiksi adhd-lääkitystä joudutaan usein muuttamaan vankilaan tultaessa.

– “Hyvää yötä, vankilassa hiljaisuus!’ ei riitä. Pitäisi kertoa, mikä muu kuin lääke auttaisi käsittelemään vaikeita asioita. Onhan se selvää, ettei nukuta, jos on tullut reväistyksi vankilaan, joutunut äkillisesti eroon lapsista ja huumeista tai vaikka tappanut jonkun, Tammi havainnollistaa.

Tammen mielestä ihanteellista olisi, että sellin oven saisi yölläkin auki ja voisi hetken jutella vartijan kanssa, mutta siihen ei Suomessa vielä pystytä.

Hämeenlinnan uudessa naisvankilassa oloa pyritään helpottamaan järjestämällä säännöllistä liikuntaa ja ulkoilua. Kaikki kivitalon asukkaat eivät kuitenkaan hakeudu mukaan, koska liikunta ei ole kuulunut heidän arkeensa eikä sen hyötyä ymmärretä.

Oivallus omasta voimasta

Ennen vankilaan tuloaan moni nainen on tottunut selviytymään elämässään aggression keinoin, joten henkilökunnan kanssa saattaa tulla sanaharkkaa ja kiivaitakin riitoja. Naisvangit kuitenkin käyttävät miehiä harvemmin fyysistä väkivaltaa.

Tammi pohtii, tarvitaanko nykyaikaiseen vankilaan turvallisuusalan työntekijöitä vai olisiko mielenterveysalan koulutuksesta sittenkin enemmän hyötyä kaikille osapuolille.

– Toki rikoksentekijöissä on myös asenne- ja arvomaailmaltaan täysin vääristyneitä henkilöitä. Mutta vankilaan joutuneelle naiselle on jo tapahtunut niin paljon ikävää, että vankilan täytyy olla turvallinen paikka, jossa ei traumatisoidu lisää tai tule tuomituksi henkilökunnan toimesta.

Vankilassa nainen voi ehkä ensimmäistä kertaa turvassa pysähtyä ajattelemaan, kuka hänen elämäänsä oikeasti määrää ja ohjailee.

Harva tekee rikoksia, koska haluaa niitä tehdä. Suuri osa ajautuu rikollisuuteen, vaikkei itsekään sitä hyväksyisi. Tammen mukaan naiset kohtaavat yhä paljon asenteellisuutta viranomaisilta, joilta he hakevat apua.

– Nämä naiset tulevat sellaisista lähtökohdista, että heidän puheisiinsa ei välttämättä suhtauduta vakavasti. Edes poliisi ei aina lähde tutkimaan heidän ilmoittamiaan rikoksia.

Tie vapauteen on kivinen

Tammen arvioi, että valtaosa naisista ei halua syyllistyä uusiin rikoksiin. Naisvangeista yli puolet on kuitenkin ihmissuhteessa, joka ei tue päihteettömyyttä tai elämää ilman rikoksia. Valtasuhteet naisten ihmissuhteissa ovat usein vääristyneitä. Naisella ei ehkä ole käsitystä itsemääräämisoikeudestaan rahan tai oman kehon suhteen.

– Jokaisella tulisi vapautuessaan olla enemmän voimaa ja valtaa oman elämänsä suhteen kuin vankilaan tullessaan. Valtaa päättää itse omista tekemisistään ja halutessaan päästä eroon vahingollisista ihmissuhteista, Tammi sanoo.

Vapautumisen jälkeen taito verkostoitua turvaa naisvankia, ja se myös suojelee rikoksilta. Nainen osaa turvautua muihin ihmisiin enemmän kuin mies. Myös lapset voivat toimia suurena motivaationa sille, että nainen hoitaa itseään.

Vankilassa olevan naisen on hyvä tehdä oman elämänsä inventaario ja esimerkiksi selvittää, mikä on turvallinen asuinpaikka vankilan jälkeen.

Kaisa Tammen johtama Vanajan vankila on avolaitos, johon monet Hämeenlinnan suljettuun vankilaan tuomitut siirtyvät asumaan ennen vapautumistaan.

– Asteittain vapauttaminen on viisautta. Jollei ole pakottavaa syytä, ketään ei pitäisi vapauttaa suoraan kivitalosta.

Vaihtoehtoja asteittaiseen vapauttamiseen ovat avovankila ja koevapaus. Jos ongelmia ilmenee, niihin ehditään vielä puuttua ja vapautujalle voidaan järjestää tukea ja mielekästä tekemistä.

Nyt mä tiedän mitä se tarkottaa, et tääl Vanajalla lähtee semmonen taakka pois hartioilta, mitä ei tiennyt kantavansa. Mä tunsin sen heti kun mä istuin tohon autoon.

Vanki, 32 v, Linna-sarja

Osalle myös arjen elämäntaitojen opiskelu on tarpeen: miten laskut maksetaan, tulot ja menot budjetoidaan tai asioita hoidetaan verkossa.

– Tavoitteena on, että ei vapauteta "pommeja", vaan autetaan vankia kohti vapautumista. Se on inhimillistä. Jos nainen pystyy muuttamaan elämänsä suuntaa niin, että siitä tulee hänelle itselleen parempaa, hän tuskin aiheuttaa haittaa enää muillekaan, Tammi toteaa.

Dokumentaarinen Linna-vankilasarja Yle Areenassa alkaen 7.2.2022 ja TV1:ssä torstaisin kello 20 helmikuun 10. päivästä lähtien.

Tämän jutun sitaattinostot on poimittu sarjan vankien haastatteluista.