Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

Mielipide

Hyvin sanottu: Some-ryhmissä tehdään muutakin kuin riidellään ja raivotaan – ystävystymme, autamme ja pelastamme henkiä

Päivitetty 07.03.2022 15:14.
Tina Hilck.
Kuvateksti Tina Hilck perusti ja ylläpitää lähes 12 000 äidin vertaistukiryhmää Turun seudun mameja.
Kuva: Sarita Blomqvist / Yle

Sosiaaliseen mediaan mahtuu ääntä. Samalla voimalla, jolla keskustelut eskaloituvat, some-yhteisöt myös auttavat ja tukevat jäseniään, kirjoittaa moderaattori Tina Hilck Hyvin sanotussa.

Tekstejä kirjoittaa laaja joukko Hyvin sanottu -hankkeessa mukana olevia tekijöitä

Kaikki kumppanikirjoitukset löydät täältä.

Hyvin sanottu on viisivuotinen hanke, jota koordinoivat Yle ja Erätauko-säätiö. Lisää hankkeesta voit lukea täältä.

Sosiaalisen median ryhmän ylläpitäjäksi ajautuu helposti yhdellä klikkauksella. Minulle kävi juuri näin. Perustin Turun seudun mamit -yhteisön marraskuussa 2014. Yksi netin lukuisista odottajaryhmistä oli tullut minulle samana vuonna tutuksi, kun odotin kuopustamme. Eräs ryhmämme jäsen sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja koki jääneensä paikkakunnallaan täysin yksin. Tarina päätyi lopulta äidin itsemurhaan.

Perustin Turun seudun mamit, ettei yhdenkään äidin tarvitse jäädä yksin. Sain lopullisen inspiraation luettuani Ylen jutun hätäkahveista. Tuntui, että ryhmä antiasi mahdollisuuden tuoda alueen äidit yhteen toistensa avuksi. Nykyään Turun seudun Mamit on aktiivinen, tuhansien äitien yhteisö, joka toimii osana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiriä. Somen voima on uskomaton. Ymmärtääkseen miten paljon someyhteisö yhdistää ja auttaa, pitää se itse kokea ja nähdä.

Somen voima tulee näkyväksi etenkin, kun on kysymys äidistä, joka etsii vertaistukea, perheestä, joka on menettänyt omaisuutensa tulipalossa tai rehellisestä avautumisesta arjen rankkuudesta. Vain vähän aikaa sitten erityislapsiperheen äiti kirjoitti avunkarjaisun ryhmäämme. Eikö kukaan tosiaan kuule eikä näe perheen voimien hiipumista? Eikö kukaan voi auttaa? Onko arki pelkkää selviytymistä? Aloituksessa yksityiskohtaisesti kuvailtu arki, äidin epätoivo, huoli muista lapsista, omasta jaksamisesta ja erityislapsen pärjäämisestä toi kyyneleet lukijan silmiin. Avunkarjaisu ei yksin tuonut perheelle tarvittavia tukitoimia, mutta yhdisti vertaistuen tarpeessa olevia perheitä. Äiti tuli julkaisun ansiosta kuulluksi ja sai lopulta tarvitsemaansa apua.

Ryhmien jäsenet kokevat toisinaan tuntevansa aktiivisen ylläpitäjän henkilökohtaisesti. Etenkin paikallisten ryhmien ylläpitäjät tottuvat nopeasti kadulla morjestaviin jäseniin, kotiovelle tuleviin avunpyyntöihin ja kotimatkalla bussissa keskustelemaan tuleviin jäseniin. Jäseniin tutustuminen ja heidän kuulumistensa kuuleminen on mukavaa niin kauan, kun oma yksityisyydensuoja säilyy. Ylläpitäjän koti on myös muun perheen koti. Toisaalta ruuhkabussissa tai hiekkalaatikon reunalla puistossa on kiva kuulla, miten ryhmä on ollut avuksi tai tuonut lisäarvoa jonkun elämään. Yhtäkkiä tuntuu kuin olisin vanhoilla kotikonnuillani Etelä-Saksassa, missä pysähdytään juttelemaan joka toisen vastaantulijan kanssa.

Ylläpitäjillä on ryhmissä suuri vastuu, ei vain pitää yhteisö turvallisena, vaan myös mielekkäänä paikkana jäsenille. Ylläpitäjät joutuvat usein tiukkoihin tilanteisiin etenkin silloin, kun keskustelussa viriää erimielisyyksiä: keskustelun molemmat puolet kokevat olevansa täysin oikeassa oman näkemyksensä kanssa. Tiimellyksessä unohtuu helposti, että myös vastapuolella on oikeus omaan mielipiteeseensä.

Äänensävyt, ilmeet ja eleet ovat somessa piilotettuna kirjoitettuun tekstiin. Ihmiset tulkitsevat saman tekstin usein hyvinkin eri tavoin. Yhdelle kirjoittajalle hymyilevä emoji on osoitus ystävällisyydestä, toiselle se on passiivisaggressiivinen. Näihinkin joutuu ylläpitäjänä puuttumaan. Siksi ylläpitäjiä syytetään herkästi sananvapauden rajoittamisesta, sensuroinnista ja itsevaltaisuudesta. “Minulla on oikeus sanoa näin, koska ajattelen näin”, tulee toistuvasti vastaan. Kaikissa sosiaalisen median ryhmissä myös kieriskellään negatiivisuudessa. Onhan siinä hiukan samanlaista nautinnollisuutta kuin kutiavan arven raapimisessa. Ylläpitäjän rooli on kuin nuorallatanssijan, joka tasapainottelee keskusteluissa.

Ylläpitäjien puuttuminen keskusteluihin herättää ihmisissä usein suuria tunteita. Some-ryhmän ylläpitäjä voi saada jäseniltään uhkauksia, tunnekuohussa kirjoitettua vuodatusta ja nälvimistä. Valitettavan paljon on myös yhteisöjä, joissa ylläpitäjät ovat jättäytyneet taustalle. Näissä yhteisöissä riidat eskaloituvat usein melkoisiksi sotkuiksi – joissain tapauksissa selvittelyyn on pyydetty apua jopa poliisilta.

Toivon sydämestäni, ihmiset pysähtyvät verenpaineen kohotessa miettimään, voiko asiaa muuttaa kommentoimalla. Useimmiten ei voi. Vääryydet toki saavat ärsyttää, mutta muuttuuko meno maapallolla merkittävästi vain, koska minulla nousee savu korvista ja sain huudettua sen seurauksena toiselle jauhot suuhun? Somehan on kuitenkin luotu yhdistämään ihmisiä, ei jakamaan meitä eri leireihin.

Tina Hilck

Moderaattori

Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Varsinais-Suomen piiri

Tämä juttu on osa Hyvin sanottu -hanketta.