Hyppää pääsisältöön

Mikä hävettää, Miki?

Kirjailija Miki Liukkonen katsoo lattiaa mieluummin kuin toisen ihmisen silmiin. Hän punastuu. Puhe takeltelee. Ilman näkyviä oireitakin häpeä on aina läsnä, vaikka vaikutelma ulospäin on jopa itsevarma ja häpeämätön.

Tunnen häpeää melkein koko ajan. Se on minulle luontainen olotila. Viimeksi hävetti nyt.

― Miki Liukkonen

Häpeän sitä, etten ole kauhean hyvä kumppani. Häpeän sitä, että kirjoitin viimeisimmän romaanini liian nopeasti ja helposti. Häpeän antamiani haastatteluja.

― Miki Liukkonen

Tunnen epäonnistuneeni ihmisenä todella pahasti. Se on ajanut minut pahoihin masennuskierteisiin ja jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

― Miki Liukkonen

Häpeä on muuttunut vihaksi itseäni kohtaan.

― Miki Liukkonen

Kirjailijana Liukkonen yrittää puskea kohti häpeää ja nolostumista aiheuttavia teemoja, kuten mielenterveysongelmia. Hänen mielestään juuri hävettäviin asioihin pitää uskaltaa tarttua.

Häpeässä on jokin ihmisyyden pureva ydin.

― Miki Liukkonen

Liukkosen mielestä ihmisille tekisi hyvää hävetä ainakin joskus hieman enemmän. Häpeän äärelle pitäisi pysähtyä kunnolla.

Vihaan tätä olet mahtava -kulttuuria. Sitä, että riität tuollaisena kuin olet. Et varmasti riitä.

― Miki Liukkonen

Häpeä näyttelee tärkeää roolia silloin, kun ihminen tarkastelee omaa itseään, arvojaan ja tekemisiään. Ja yrittää muuttua.

Asiat, joita häpeää, kertovat paljon ihmisestä ja hänen suhtautumisestaan muihin.

― Miki Liukkonen

Häpeä ohjaa ihmistä toimimaan ryhmässä ja kohtelemaan kanssaihmisiään oikein. Se toimii kuin kompassi.

Häpeä on tervettä, jos sitä osaa lähestyä ja käyttää itsereflektointiin. Jos olet kusipää, et varmasti ole hyvä sellaisena kun olet.

― Miki Liukkonen

Häpeä jäytää sisintä ja saa käpertymään piiloon. Häpeä on tunteista tukalin. Häpeä on myös vallankäyttöä etenkin silloin, kun käskee toisen hävetä. Siitä on vaikea pyristellä ehjänä irti olematta välinpitämätön.

Jos joku käskee minun hävetä, en ota sitä itseeni. Se ei kiinnosta minua yhtään. Henkilö ei todennäköisesti tunne minua eikä tiedä, että häpeän koko ajan muutenkin.

― Miki Liukkonen

Liukkonen uskoo oman jatkuvan häpeänsä kumpuavan ainakin osin kaukaa menneisyydestä. Hän oli jo lapsena kunnianhimoinen ja kilpaili itsensä kanssa.

Lapsena vihastuin siitä, jos en onnistunut olemaan tarpeeksi hyvä. Jos en saanut kuvaamataidosta kymppiä, tunsin itseni epäonnistuneeksi ja koin siitä häpeää. Äitini kuoli, kun olin lapsi, mutta minulla oli kuitenkin tavallinen ja turvallinen lapsuus.

― Miki Liukkonen

Miki Liukkosen mielestä häpeä ei ole hyvästä, kun se saa vertaamaan itseään muihin, miellyttämään ja välttämään konflikteja. Miki on hakenut apua häpeäänsä terapiasta.

Häpeän vuoksi alkaa pahimmillaan pienentää itseään ollakseen mieliksi muille. On hirveän rajoittavaa ajatella koko ajan sitä, mitä muut minusta ajattelevat.

― Miki Liukkonen

Sen ymmärtäminen on ollut vapauttavaa, että suurin osa ihmisistä ajattelee jotain ihan muuta: mitä ostan kaupasta ja hitto kun särkee päätä. Ihmiset ajattelevat lähinnä itseään.

― Miki Liukkonen

Miki Liukkonen puhuu häpeästä Maaret Kallion ja Jarno Limnéllin vieraana Menikö tunteisiin? -ohjelmassa.

Päivitetty 28.02.2022 15:42.