Orjatyöläisiä on tänä päivänä enemmän kuin kahleorjuuden synkimpinä vuosina – viisi tekijää, joiden avulla ihminen saadaan orjuutettua
Kahleorjuuden aika oli ihmiskunnan synkimpiä ajanjaksoja. Kahleorjia oli 12 miljoonaa, mutta tämän päivän pakkotyöläisiä on 40 miljoonaa. Nämä viisi tekijää ovat tehneet orjuuttamisen mahdolliseksi kautta aikojen.
Atlantin orjakauppa perustui Afrikassa aloitettuihin orjasotiin ja sieltä saatujen sotavankien riistämiseen. Nykypäivän orjuutta yhdistää velkaantumiseen perustuva pakkotyö.
1) Ihminen on kaukana kotoaan
Omalla maaperällään asuvia on vaikea orjuuttaa. Mutta kun ihminen on irti omasta turvaverkostaan, häntä voi helpommin hyväksikäyttää. Näin on tapahtunut jo Antiikin ja Atlantin orjakaupan aikoina, mutta myös tämän päivän marjanpoimijoiden, kasvihuone- ja ravintolatyöntekijöiden kohdalla.
Yksin on vaikea vastustaa alistavaa järjestelmää.
Amerikan valloittaneet eurooppalaiset eivät onnistuneet orjuuttamaan Amerikan alkuperäisasukkaita. Atlantin orjakauppa perustui väkivalloin juuristaan irti revittyihin afrikkalaisiin.
2) Ihminen on "joku toinen"
Orjuuttamiseen liittyy myös psykologinen puoli: Kun ihminen edustaa jotakin vierasta, hänet on helpompi toiseuttaa alempiarvoiseksi, ja häntä on helpompi riistää.
Englannin orjaa tarkoittava sana "slave" pohjaa sanaan "slaavi", suomen "orja", taas sanaan "arjalainen".
Atlantin orjakauppa ei perustunut ainoastaan rasismiin, vaan orjuuttamista oikeutettiin vetoamalla orjan alempaan kasti-, sääty- tai luokka-asemaan. Orjat kuuluivat tässä hierarkisessa ajattelussa järjestelmän alimmalle tasolle, ja siellä heidän oli myös pysyttävä. Tämän katsottiin takaavan yhteiskunnallisen vakauden.
Yhdysvalloissa orjuutta puolustettiin myös liberaalina ajatuksena. Jokaisella piti olla oikeus ja vapaus omistaa orjia.
3) Tarve saada ihminen tekemään raskasta ja alempiarvoista työtä
Kulttuurien taloudellisen kukoistusten taustalla on ollut lähes aina orjatyö. Orjat ovat kautta aikojen tehneet raskaat maataloustyöt tai kaivostyöt, joita paikalliset eivät ole alentuneet tekemään.
Orjuus tuli kannattavaksi vasta maatalousyhteiskuntien synnyttyä; muinaisessa Mesopotamiassa. Metsästäjä-keräilijöille ei ollut tarvetta vangita toisia ihmisiä orjikseen.
Kun eurooppalaiset valloittivat Amerikat 1500- ja 1600-luvuilla, he tarvitsivat orjia töihin plantaaseille ja kaivoksiin.
Tämän päivän orjatyötä teetetään esimerkiksi rakennuksilla, vaateteollisuudessa sekä kaakaon, kahvin ja teen tuotannossa. Suurin osa pakkotyöläisistä on kuitenkin kotiapulaisina työskenteleviä naisia ja lapsia.
4) Ihmisen oman tahdon alistaminen häpeällä ja väkivallalla
Yhteistä orjuudelle ja pakkotyölle on myös se, että kapinointi ja järjestäytyminen estetään uhkailemalla tai väkivallalla. Pakkotyötä tekevät eivät uskalla vaatia oikeuksiaan. Tyypillistä on, että kapinointi johtaa väkivaltaisempaan alistamiseen. Esimerkiksi vuoden 1791 Haitin orjakapinoiden jälkeen orjaisännät oikeuttivat kaikkialla Amerikoissa itselleen tiukempia kurinpitomenetelmiä.
5) Ihmisen velkaannuttaminen
Nykyään köyhistä oloista tulevia ihmisiä huijataan kauas kotoa lupaamalla heille työtä ja palkkaa, jotka eivät vastaa todellisuutta. Oman kulttuurin edustaja toimii agenttina, jolle maksetaan päätähuimaavia järjestelymaksuja, joiden vuoksi jäädään velkaorjuuteen.
Jo Antiikin Roomassa tyypillinen orjuuden muoto oli velkaorjuus. Isä saattoi pantata lapsensa tai vaimonsa velan pantiksi. Jos isä ei lyhentänyt velkaa, lapsi tai vaimo joutui esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi velkaorjaksi.
Tavallista oli, että entiset orjat jäivät orjuuden lakkauttamisen jälkeen vuokraviljelijöiksi entisen orjaisännän maille. Velkasuhde isäntään piti huolen siitä, että pakkotyöhön perustuva asema ei käytännössä muuttunut, vaikka ihmisen omistaminen olikin muuttunut laittomaksi.
' /%3E%3C/svg%3E)
