Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

Tässä ovat kevään kiinnostavimmat kirjat – lukulistalla Y-sukupolven analyysiä, lähitulevaisuuden dystopiaa ja sorretun lapsen ääni

Päivitetty 17.02.2022 21:16.
Toimittajat Anna Tulusto Ja Pietari Kylmälä sekä heidän välissään kolme lukupiiriläistä Vesa Tikkanen, Matti Tuomisto ja Heli Katainen. Taustalla grafiikkaa.
Kuvateksti Lukupiiriläiset Anna Tulusto, Vesa Tikkanen, Matti Tuomela, Heli Katainen ja Pietari Kylmälä listaavat kevään kirjasuosikkinsa.
Kuva: Jukka Lintinen / Yle, Raili Tuikka / Yle, grafiikka: Sára Köteleki / Yle

Mitä tänä keväänä kannattaa ainakin lukea? Lukupiiri Tulusto & Kylmälä -podcastin lukupiiriläiset valitsivat 15 suosikkiaan vuoden 2022 uutuuksista. Poimi kiinnostavat talteen omalle listallesi!

Matti Tuomela: Elokuvantekijän esikoisromaani ja revanssi käännöksen kanssa

Lukupiiriläinen Matti Tuomisto, taustalla graafisia kuvioita.
Kuvateksti Matti Tuomela on toimittaja ja taidekriitikko, joka saa yleensä enemmän irti Salkkareista kuin Shakespearesta.
Kuva: Raili Tuikka / Yle, grafiikka: Sára Köteleki / Yle

Ossi Nyman: Häpeärauha

Ossi Nymanin esikoisteos Röyhkeys ihastutti junantuomaa helsinkiläistä hauskoilla ja lakonisilla havainnoillaan. Päähenkilön suuntautumisessa maailmaan oli jotain kauniilla tavalla vaatimatonta. Toinen teos, Patriarkaatti, taas veti inhottavuudellaan maton jalkojen alta, mutta tuli samalla osoittaneeksi omanlaistaan uhkarohkeutta – ja uhmaa. Mainostekstin perusteella Häpeärauha jatkaa esikoisromaanin tarinaa, mikä nostaa kiinnostavuutta entisestään.

Jenni Toivoniemi: Valtakausi

Elokuvan ja television puolella työskentelevä Jenni Toivoniemi muistetaan vuonna 2020 ilmestyneen Seurapeli-elokuvan kirjoittajana ja ohjaajana. Seurapeli onnistui luomaan tarkkarajaisia karikatyyrejä Y-sukupolven maailmantuskaisista kaupunkilaisista. Odotan innolla Toivoniemen 1990-luvulle sijoittuvan esikoisromaanin hahmokavalkadia. En panisi pahakseni pientä nostalgiatrippailua, mutta eniten toivon teokselta yhtä viiltävää aikalaisanalyysia kuin Seurapelissä oli.

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni (suom. Lotta Toivanen)

Lueskelin toissakesänä puolisoni olkapään yli tämän teoksen englanninkielistä versiota. Se vaikutti älykkäältä, mutta myös nopeatempoiselta ja jotenkin ilmavalta. En lukenut sitä koskaan loppuun, mutta aion ottaa revanssin juuri ilmestyneen käännöksen kanssa. Kirjailijalta aiemmin käännetyt teokset ovat notkuneet lukulistallani ilmestymisestään saakka, mutta en ole saanut aikaiseksi tarttua niihin.

Kirjojen kansia: Édouard Louis: Kuka tappoi isäni, Ossi Nyman: Häpeärauha ja Jenni Toivoniemi: Valtakausi
Kuva: Tammi, Teos, WSOY

Heli Katainen: Jokaisen intersektionaalisen feministin must read -kirja!

Lukupiiiriläinen Heli Katainen, taustalla graafisia kuvioita.
Kuvateksti Heli Katainen on viestintäkoordinaattori, johon vetoavat kirjat, joissa kapinoidaan perinteitä, normeja ja odotuksia vastaan.
Kuva: Raili Tuikka / Yle, grafiikka: Sára Köteleki

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä (suom. Einari Aaltonen)

Vuonna 2017 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Priestdaddy Patricia Lockwood kuvasi kasvamistaan ja aikuiselämäänsä hyvin epätavallisessa katolilaisessa perheessä Keskilännessä. Kirja on hauska, nokkela ja raastava, ja suomii terävästi katolista kirkkoa ja naisiin kohdistuvaa kontrollointia. Kukaan ei puhu tästä on Lockwoodin ensimmäinen romaani. Sen on sanottu kuvaavan osuvasti aikaa, jolloin netti ja some ovat osa todellista elämää ja taidetta. Ainakaan vielä tästä kirjasta ei juurikaan puhuta Suomessa. Toivottavasti kevään mittaan tilanne muuttuu, koska Lockwood on taitava kirjoittaja, jonka jokainen lause on potentiaalisesti merkityksellinen ja yllättävä.

Beilinson, Eid, Hubara & Suinner: Third Culture Kids

Usein kirjallisuudessa hienointa on päästä sellaisten kokemusten ja maailmojen äärelle, joihin oikeassa elämässä ei ole pääsyä. Third Culture Kids kuvaa elämää kulttuurien väleissä, liukuvia identiteettejä ja kipeitä kokemuksia 40 henkilökuvan kautta. Moni suomalainen elää tällaisessa todellisuudessa, mutta valtaväestöllä on heidän elämästään luultavasti aika hatara käsitys. On ihana ajatus, että moni suomalainen varmasti löytää kirjan tarinoista itsensä. Minä toivon saavani kirjasta lisää tietoa ja ymmärrystä.

Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen (suom. Kaijamari Sivill)

Girl, Woman, Other oli paras lukemani kirja toissavuonna, enkä koe, että omat sanani riittävät sen hienouden kuvaamiseen. Nyt yhä useampi saa mahdollisuuden lukea sen, kun se ilmestyy suomeksi. Myös tämä romaani kertoo identiteeteistä. Kirja kuvaa 12 päähenkilönsä elämää Iso-Britanniassa ruskeuden, naiseuden tai ei-binäärisyyden ja moninaisten taustojen risteyskohdassa ja antaa äänen ihmisille, jotka usein toiseutetaan. Tämän Evaristo tekee rytmikkäästi, soljuvasti ja koskettavasti. Kaunokirjallisuutta parhaimmillaan ja jokaisen intersektionaalisen feministin must read -kirja!

Kirjankansia: Beilinson, Eid, Hubara & Suinner: Third Culture Kids ja Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen sekä Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä.
Kuva: Tammi, WSOY, Otava,

Pietari Kylmälä: Mitä jos romaanin keskushenkilö onkin tyhjä ja ohut?

Ylen kirjallisuustoimittaja Pietari Kylmälä, taustalla graafisia kuvioita.
Kuvateksti Pietari Kylmälä on kirjallisuustoimittaja, jonka kirjahyllystä löytyy ennen kaikkea runoutta ja kokeellisempaa kamaa.
Kuva: Jukka Lintinen / Yle, grafiikka: Sára Köteleki

László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia (suom. Minnamari Pitkänen)

Unkarilaisten Béla Tarrin ja Ágnes Hranitzkyn elokuva Vastarinnan melankolia (alkujaan Werckmeister harmóniák) on hienoimpia ja unettavimpia elokuvakokemuksiani. Hidas, runollinen ja syvällisesti harmaan sävyjä luotaava elokuva on kertomus jonkinlaisen romahduksen jälkeisestä pikkukaupungista, jossa ahdistavat huhut leviävät ja jonne kiertävä sirkus tuo oikean täytetyn sinivalaan. Elokuva perustuu László Krasznahorkain romaanin, joka on nyt suomennettu. Odotan kauhunsekaisella innolla.

Katharine Kilalea: Ok, herra Field (suom. Erkki Vainikkala)

Alun perin eteläafrikkalaisen Katharina Kilalean esikoisromaanin asetelma tuntuu virkistävältä näinä oman itsen ja identiteetin aukikirjoittamisen kiihkeinä päivinä: mitä jos romaanin keskiössä oleva henkilö onkin tyhjä ja ohut? Kilalean romaani tuntuukin lähestyvän kuvaamaansa herra Fieldiä arkkitehtonisten ja runollisten tilojen kautta. Kuulostaa hieman vaikealta, mutta aion yrittää.

Riikka Ala-Harja: Tämä ei ole tv-sarja

Riikka Ala-Harjan romaani tuo lisää kierroksia kuumana käytävään keskusteluun romaanin autofiktiivisyydestä. Romaanissa Ala-Harjan, Haapkylän, Kamun, Knihtilän, Lehtikarin, Malmivaaran ja Nenosen elokuvakerho alkaa ideoida itsestään valedokumenttia televisioon. Haluaisin lukea hyvän televisiosta kertovan romaanin. Ehkä tässä on sellainen?

Kirjojen kansia
Kuva: Poesia, Otava, Teos

Vesa Tikkanen: Valtapelejä, kulkutauteja ja ennakkoluuloja vieraita kohtaan

Lukupiiriläinen Vesa Tikkanen, taustalla graafisia kuvioita.
Kuvateksti Vesa Tikkanen on varastomies, joka suhtautuu kirjoihin esineinä vakavasti.
Kuva: Raili Tuikka / Yle, grafiikka: Sára Köteleki / Yle

Thomas Engström & Margit Richert: Nattavaara (suom. Kari Koski)

Lähitulevaisuuteen sijoittuvan dystopiatrilogian ensimmäinen osa sijoittuu Pohjois-Ruotsiin. Tarjolla on valtapelejä, kulkutauteja ja ennakkoluuloja vieraita kohtaan. Kun kaikki on mennyttä, onko jäljellä enää edes toivoa?

Joel Haahtela: Jaakobin portaat

Jerusalem ja mystinen muistikirja. Miten vähän tarvitaankaan, että mielenkiinto kirjaa kohtaan herää. Miksi talvisessa Jerusalemissa tuoksuu syreeni?

Edgar Rice Burroughs: Caspak-trilogia (suom. Reijo Valta)

Esihistorialliseen maailmaan sijoittuva trilogia on ilmestynyt uutena suomennoksena. Parhaiten Tarzan-kirjoistaan tunnetun Burroughsin viihdyttävä seikkailufantasia on tuulahdus menneiltä, viattomammilta ajoilta.

Kirjojen kansia: Edgar Rice Burroughs: Pois ajan syövereistä, Engström &  Richert: Nattavaara,  Joel Haahtela: Jaakobin portaat
Kuva: Helmivyö, Into, Otava

Anna Tulusto: Voiko tulla ehjäksi, jos minuutta on tuhottu?

Ylen kirjallisuustoimittaja Anna Tulusto, taustalla graafisia kuvioita.
Kuvateksti Anna Tulusto on kirjallisuustoimittaja, joka ihailee kääntäjiä ja lukee mieluiten suomeksi, koska se on hänen ajattelunsa ja tunteidensa kieli.
Kuva: Jukka Lintinen / Yle, grafiikka: Sára Köteleki / Yle

Iida Rauma: Hävitys: tapauskertomus

Iida Rauman kirjasta Hävitys kertoi minulle hänen kirjailijakollegansa syksyllä 2021. Hän sanoi Rauman asettaneen itselleen mahdottoman tehtävän: miten kuvata lapsuutta lapsivihamielisessä kulttuurissa, jossa lasten asioilla ei ole arvoa? Päätin jo silloin lukea kirjan selvittääkseni, mitä latautuneen lauseen takaa löytyy. Hävitys on ilmestynyt ja Iida Rauma tuonut yhteiskunnalliseen keskusteluun asioita, joista pitää puhua. Kirja kuvaa lapsiin kohdistuvaa sortoa, kouluväkivaltaa. Voiko tulla ehjäksi, jos minuutta on tuhottu? Se on lohduton, hurja kirja, jossa pahuuden historia ja tapahtumapaikan Turun vaiheet rinnastuvat kovia kokeneen ihmisen elämään.

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki (suom. Arto Schroderus)

Olen ehkä tulossa vanhaksi. Ainakin muistelmateokset ovat alkaneet kiinnostaa minua. Varsinkin skarppien vanhojen naisten muistelmat! Luin vuosi sitten amerikkalaisen Vivian Gornickin äidin ja tyttären suhteesta kertovan terävän muistelmakirjan Toisissamme kiinni. Nyt ilmestyvässä kirjassa Erikoisen naisen kaupunki Gornick kirjoittaa ystävyydestä. Ystävyys kiinnostaa minua monelta kannalta ja olen usein ajatellut, että siitä pitäisi kirjoittaa enemmän kirjoja. Ilman omia ystäviäni en olisi se, joka nyt olen.

Tarja Roinila (toim. Mika Kukkonen): Samat sanat - Kirjoituksia kääntäjän elämästä

Ihailen kääntäjiä. Kääntäjät ovat lapsuudestani saakka mahdollistaneet minulle lukemisen omalla äidinkielelläni, joka on minulle paitsi ajattelun, myös tunteiden tärkein kieli. Olen työssäni haastatellut paljon kirjallisuuden kääntäjiä, ja koska olen itse tehnyt yliopisto-opintoni venäjän kielestä ja kirjallisuudesta, tunnen salaisesti olevani samaa “heimoa” kääntäjien kanssa. Tänä keväänä ilmestyy vuonna 2020 liian aikaisin kuolleen kääntäjäneron Tarja Roinilan teksteistä koostettu kirja Samat sanat - kirjoituksia kääntäjän elämästä, jonka avulla uskon pääseväni vielä syvemmälle kääntäjän mieleen ja hienon kulttuurihenkilön ajatuksiin.

Kirjan kannet: Tarja Roinila: Samat sanat, Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki, Iida Rauma: Hävitys.
Kuva: Teos, Gummerus, Siltala

Mitä kevään uutuuskirjaa sinä odotat eniten ja miksi? Kommentoi ja jatka lukupiirin listaa! Kommentointi auki 24.2. asti. Keskustelua voi jatkaa myös lukupiirin Instagramissa.

Kirjapodcast kaikille lukijoille ja lukemista haaveileville: Lukupiiri Tulusto & Kylmälä jatkuu taas 17.2. alkaen. Uusi jakso joka torstai Yle Areenassa. Lukuintoilua myös Instagramissa: @lukupiiritulustokylmala.

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu