Suomi oli aikanaan puuvillateollisuuden Bangladesh – köyhä maa tarjosi lapsensa halpatyövoimaksi
Puuvillateollisuus synnytti Suomessa aikanaan tehdaslasten sukupolvet. Eikä lapsityövoiman käyttöä edes paheksuttu.
Tampereen puuvilla- ja kutomoteollisuudessa työskenteli 1800-luvun loppupuolella jopa yli tuhat alle 15-vuotiasta. Nuorimmat lapsityöläiset olivat nälkävuosien aikana alle 10-vuotiaita. Forssan puuvillatehtailla lapsia oli vähemmän, mutta muuten tilanne oli sama.
Kuuntele Pieleen mennyt historia-podcast: Pehmeällä puuvillalla on karkea menneisyys – teollinen lapsityö tuli Suomeen Yle Areenassa.
Köyhille perheille lisätulot olivat tarpeen
Ulkomaalaiset tehtaiden patruunat katsoivat tekevänsä hyväntekeväisyyttä, kun ne palkkasivat maaseudun köyhää väkeä ja heidän lapsiaan. Ja sitä riitti. 1800-luvun Suomen suurruhtinaskunnassa 90 prosenttia väestöstä oli rutiköyhää.
Vuonna 1858 Finlayson ilmoitti palkkaavansa 300 yli 10-vuotiasta tyttöä. Tämä merkitsi sikäli edistyksellisyyttä, että sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa puuvillateollisuudessa käytettiin myös alle kymmenenvuotiaita lapsia.
Riisto oli rikollisen räikeää
Jotta maaseudun köyhälistö lähettäisi lapsensa tehtaisiin töihin, Forssan ja Finlaysonin pumpulitehtaat rakennuttivat yksinäisille lapsille tehtaiden kupeisiin asuntolat.
Lapset olivat niissä kuin tehtaan orjia.
Sopimukseen kuului, että tehdas pidätti lasten palkat siihen asti, kunnes he ovat lähteneet asuntolasta. Mutta sitten kun tehdas vähensi lähdön hetkellä palkasta ruoka-, vaate- ja asumiskustannukset, alle 15-vuotiaiden lasten palkasta ei jäänyt jäljelle mitään.
Finlayson rakennutti nuorille tytöille oman asuntolan, “Sitkan”. Asuntolan tytöt eivät saanet hallinnoida palkkaansa Sitkassa asuessaan itse. Asuntolan tyttöjen olosuhteet muistuttivat rangaistusvangin elämää.
Aamuisin oli noustava tietyllä kellonlyömällä, päivä työskenneltävä annetun ohjelman mukaan ja iltalevolle mentävä täsmälliseen aikaan. Säännöllisyys ulottui sunnuntaihin, johon kuului kirkossa käynti ja pyhäkoulu. Vapaata aikaa omille puuhille ei ollut. Nuorimmat lapset olivat sen ikäisiä, että heillä oli leikkikaluja ja nukkeja tehtaassa mukana. Toisinaan koneen valvominen unohtui, kun pieni työläinen uppoutui hoitelemaan nukkejansa salaa koneiden välissä.
Plikat ja poijjaat tehtaan kirjoissa. / Tampereen kaupungin museot
Vasta toisen polven tehdaslapset, jotka asuivat vanhempiensa kanssa, toivat rahaa kotiin.
Tehtaissa köyhien lasten katsottiin pysyvän poissa paheiden teiltä
Lasten lähettämistä tehtaisiin ei kyseenalaistettu 1800-luvulla. Olivathan lapset tehneet maaseudullakin täyttä päivää töitä.
Yleisesti ajateltiin, että köyhillä perheillä koitti nyt onnen päivät, kun lapset voi lähettää tehtaaseen tienaamaan. Myös köyhät perheet itse. Olipa taas yksi suu vähemmän ruokittavana.
Kansallisrunoilijamme Runebergin mielestä tehtaissa köyhät lapset pysyvät poissa paheiden tieltä.
[T]ällainen tehdas [antaa] työtä ja elatusta juuri sille osalle köyhiä, joka muuten joutuisi kuluttamaan aikaansa toimettomana ja kasvamaan paheissa. Tämä varhainen tottumus työhön vaikuttaa sitä paitsi mitä suotuisimmin heidän koko elämäänsä.
Johan Ludvig Runeberg, Borgå Tidningen, 1839
Nälkävuodet 1860-luvulla lisäsivät lapsityövoiman käyttöä. Silloin Finlayson otti hyväntekeväisyyden nimissä tehtaaseen työhön väkeä enemmän kuin se olisi omien sanojensa mukaan kannattavuuden nimissä tarvinnut.
Ennätysvuonna 1870 tehtaissa työskenteli 1001 lasta. Nyt joukossa oli myös alle 10-vuotiaita.
Lapset tekivät kaksitoistatuntisia päiviä
Puuvillatehtaassa oli paljon kevyttä työtä, kuten katkenneiden lankojen solmimista, jossa tarvittiin pieniä näppäriä sormia.
Työpäivät tehtaassa olivat kuitenkin 12-tuntisia ja tehdasolosuhteet pölyisiä ja meluisia sekä työ yksitoikkoista. Lapsille ei tarvinnut maksaa alimmillaan kuin puolet aikuisten palkasta.
Esimerkiksi ensimmäinen suomalainen naisministeri Miina Sillanpää, joka oli mennyt 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen, sai palkkaa 40-60 penniä päivältä. 40 penniä vastasi ostovoimaltaan noin 1,8 euroa.
Toisaalta monet tehdaslapset kertoivat jälkikäteen, että tehtaissa oli myös mukavaa. Työ ei ollut erityisen vaativaa, ja työn tauoilla käytiin uimassa ja leikittiin.
Pieleen mennyt historia toistaa itseään
Tekivätkö köyhät perheet väärin lähettäessään lapsensa tehtaisiin? Vanhempia on nykymittapuiden mukaan vaikea moralisoida.
Mahdollisesti lapset olisivat olleet paremmassa kunnossa, jos eivät olisi olleet tehdastyössä. Ahtaissa työläiskortteleissa olot olivat kurjat ja kulkutaudit vaivasivat.
Toisaalta, jos he eivät olisi omalta osaltaan osallistuneet perheensä elatukseen, he olisivat kenties olleet vielä surkeammassa asemassa.
Varmaa on, että pieleen mennyt historia toistaa jälleen kerran itseään.
Lapsityövoiman käyttö ei suinkaan ole kadonnut maailmasta epäeettisenä. Lapsia käytetään surutta hyväksi tänäkin päivänä juuri vaateteollisuudessa, ja köyhimmissä maissa, kuten Bangladeshissa.
Ja aivan kuten 1800-luvun köyhässä Suomessa, rikkaiden ulkomaalaisten sijoittajien toimesta.
Suomessa oli tarpeeksi köyhää, että ulkomaisten sijoittajien kannatti perustaa tänne kehräämöitä ja kutomoita
Suomalaisessa puuvillateollisuudessa ei ollut alkuun mitään muita kotimaisia tekijöitä kuin alipalkatut ja ylityöllistetyt naiset ja lapset.
Britti-imperiumin puuvillateollisuus tarvitsi aikanaan paljon työvoimaa. Ja siksi tuotantoa kannatti siirtää vauraammasta Britanniasta köyhään Suomeen.
Autonomisen Suomen puuvillateollisuus omistajineen, koneineen ja asiantuntemuksineen oli siis täysin ulkomaalaisten käsissä.
Toisin kuin voisi luulla, ei Tammerkoski Tampereella tai Kuhalankoski Forssassa yksinään vetäneet rannoilleen puuvillateollisuutta.
Niiden varsille saatiin houkuteltua ulkomaisia sijoittajia laajoin etuoikeuksin ja tullivapauksin. Yksi perustelu oli se, että ympäröivä maaseutu oli tarpeeksi köyhää tarjoamaan tehtaisiin halpatyövoimaa.
Suomalaisten ylpeyden aiheeksi noussut puuvillateollisuus syntyi siis rikastuttamaan Britti-imperiumia sekä Venäjää.
Lähteet:
Kristiina Kestinen: Plikat ja poijjaat tehtaan kirjoissa. Finlayson & C:o Osakeyhtiö. Luettelo lapsista ja nuorista henkilöistä vv. 1910. Tampereen kaupungin museot, 2012.
Marjatta Rahikainen: Lasten työnteko ja lapsityövoiman kysyntä teollistuvassa Suomessa. Gaudeamus 2019.
