Teräs toi ihmiselle satumaista edistystä
Sitten huomattiin, että se sai aikaan myös hirviömäistä tuhoa.
Teräs loi modernin, koneellisen ja verkostoituneen maailman.
Rautateitä tehtiin 1800-luvun alkuvuosikymmeniin asti raudasta. Ne kuitenkin halkeilivat.
Teräksen massatuotannon myötä 1820-luvulla alettiin junia ja rautateitä valmistaa kestävästä teräksestä.
Alkoi huima rakennusbuumi.
Ympäri Eurooppaa vedettiin kiihkeällä tahdilla teräskiskoja, ja pystytettiin teräksisiä rautatieasemia.
Teräksinen edistys kulki yli virtojen ja läpi vuorten.
Pian kaikki Euroopan pääkaupungit olivat rautateitse yhteydessä toisiinsa.
Kaikki muut, paitsi Helsinki.
Myös Eurooppa ja Amerikka tulivat lähemmäksi toisiaan.
Teräs syrjäytti puun, ja höyrykoneet purjeet.
Alkoi amerikansiirtolaisten kulta-aika.
Lopulta myös Suomessa valmistui rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan vuonna 1862.
Ensin rautatie pelotti, ja höyryjunia pidettiin hirviömäisinä. Ne kun kiisivät terveydelle vaarallista 40km tuntivauhtia.
Oltiin varmoja siitä, että junat eivät ainakaan sopisi naisille, sillä niiden epäinhimillinen vauhti saisi heidän kohtunsa lentämään ulos kehosta.
Teknologiakammoiset olivat tavallaan oikeassa.
Tosin aivan toisesta syystä kuin aikanaan osattiin aavistaakaan.
Miksi teräksen tuotanto keksittiin vasta 1800-luvulla?
Mitä silloin oikein tapahtui?
Teräs ei ollut mikään uusi juttu sinänsä.
Taitavat sepät olivat osanneet takoa raudasta terästä jo tuhansia vuosia.
Sepät olivat myyttisiä, jumalallisia olentoja, ja teräs kultaakin kalliimpaa.
Mutta sepät toimivat kuitenkin käsityötaitonsa varassa.
Heillä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mikä prosessissa tekee raudasta terästä.
Sitten 1700-luvun lopulla kemiantutkimus kehittyi.
Ymmärrettiin, että hiili, jolla rautaa lämmitettiin siirtyi rautaan ja kovetti sen.
Ja jos hiiltä on tietty määrä, alle kaksi prosenttia raudassa, rauta ja hiiliatomit asettuvat vahvaan teräksiseen asetelmaan.
Teräksen valmistus vei silti edelleen monta viikkoa.
Keksijä Henry Bessemer kehitti menetelmän, missä johdetaan putkilla kuumaa, happirikasta ilmaa sulan raudan sekaan.
Tuloksena on räjähdys, joka puhdistaa raudasta liian hiilen kerralla.
Prosessi, joka vanhoissa masuuneissa kesti lähes kaksi viikkoa, vei nyt parikymmentä minuuttia.
Jumalallisten seppien aikakausi oli ohi.
Teräs oli halpaa, ja siitä saattoi nyt rakentaa kaiken sen, mihin tarvittiin kovaa ja kestävää materiaalia.
Maatalous tehostui, kun teräsaurojen eteen valjastettiin höyrykäyttöiset teräksiset traktorit.
Teräs ja betoni syrjäyttivät kivirakentamisen.
Teräsrungon avulla paino voitiin jakaa usealle kerrokselle ja rakentaa pilvenpiirtäjiä.
Varovaisimmat välttivät niiden vierestä kulkemista siltä varalta, että hirviömäiset ja epäinhimillisen korkeat rakennukset kaatuisivat.
Pilvenpiirtäjät pysyivät pystyssä, kohdut eivät lentäneet ulos kehoista.
Teräksen hirviömäisyys alkoi paljastua aivan toisilla rintamilla.
Ensimmäinen maailmansota oli ennennäkemättömän tuhovoimainen teräksisine konetuliaseineen.
Tankit, kranaatit, pommit ja torpedot, kaikki olivat nyt terästä.
Lähes kymmenen miljoonaa ihmistä kuoli, kymmeniä miljoonia haavoittui ja kokonaisia kaupunkeja ja kyliä tuhoutui myllerretyksi autioksi tantereeksi.
Sitten huomattiin, että teräksen valmistus on myös ennennäkemättömän saastuttavaa.
Terästeollisuus on tuhonnut valtavat määrät metsää ja syönyt käsittämättömät määrät kivihiiltä.
Teräksen valmistuksesta vapautuu edelleen noin kymmen prosenttia kaikista ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä.
Teräksen tuotanto on kaksiteräinen miekka.
Kaikki alkoi mennä pieleen samalla hetkellä kuin kaikki alkoi mennä paremmin.
Luonto ja ihmisen terveys maksavat teräksen tuomasta edistyksestä kovaa hintaa.
Eikä kukaan tunnu tietävän, miten hirviö taltutetaan.
Kuuntele Pieleen mennyt historia-podcast: Moderni maailma taottiin teräksestä – teräs toi valtaa, voimaa ja tuhoa Yle Areenassa.
