Hyppää pääsisältöön

YleX

Analyysi: David Bowie, Sanni, Isaac Sene… Popin maailma on edellä siinä, miten liukuvia sukupuoli ja seksuaalisuus saavat olla

Miley Cyrus, Isaac Sene, David Bowie ja Sanni kuvakollaasissa.
Kuvateksti Artistit Isaac Sene (vas.), Miley Cyrus, David Bowie ja Sanni hämärtävät seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen totuttuja käsitteitä.
Kuva: Mick Rock, Nelli Kenttä, Ullstein Bild, Matias Jalmari, grafiikka: Julia Kiiskinen / Yle

Isaac Sene laulaa UMK:ssa kuumasta miehestä, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään sen suurempaa. Popissa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen kirjo elää muuta maailmaa vapaammin, sanoo YleX:n musiikkitoimittaja Pinja Porvari.

Tammikuussa Savosta kajahti. Uuden Musiikin Kilpailun tarjonnasta julkaistiin viimeisenä vielä suurelle yleisölle tuntemattoman artistin Isaac Senen kappale Kuuma jäbä.

Omakohtaisen biisin tarina on yksinkertainen. Kertoja astuu ovesta sisään ja huomaa häntä viehättävän miehen. Sene laulaa: “sä oot sillee tuuppa tähä, kai mun on pakko tulla” ja niin edelleen.

Kertoja, jolla on ollut “joka ilta eri nainen“ haluaakin laulussa miestä. Kaikki on luontevaa ja no, tavallista.

Popmusiikki onkin tavanomaistanut seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin kirjoa jo pitkään. Glam rockin, diskon ja punkin avulla laajastikin tunnettu artisti sai 1970-luvulla olla androgyyni, leikitellä ja etsiä identiteettiään.

David Bowie oli glitteriin ja paksuihin korkoihin pukeutunut supertähti, joka ei ehkä itse kuulunut seksuaalivähemmistöön, mutta teki queer-estetiikkaa näkyvämmäksi. Prince lauloi osan lauluistaan feminisöitynä alter-egonaan Camillena ja vältteli määritteleviin kysymyksiin vastaamista. (Myöhemmin 2000-luvulla konservatiivinen Jehovan todistajaksi kääntynyt Prince ilmaisi olevansa muun muassa samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimistä vastaan.)

Nykypäivän popissa kirjo on kehittynyt entistä monimuotoisemmaksi. Miley Cyrus ei koe mitään täsmällistä sukupuoli-identiteettiä omakseen, Halsey käyttää sekä she- että ei-binääriä they-pronominia. Kun Rolling Stonen toimittaja kysyi St. Vincentiltä onko hän homo tai hetero, artisti vastasi, ettei ajattele kyseisiä sanoja. Sunday Timesin haastattelussa hän jatkoi: “I’m not one for gender or sexual absolutism. I fully support and engage in the spectrum.”

Vapaasti suomennettuna: “En kannata sukupuolen tai seksuaalisuuden absolutismia. Tuen ja olen osa koko spektriä.”

Kuuman jäbän mukana laulaa myös kuulija, joka muuten kaipaa rationaalisuutta ja määritelmiä elämäänsä.

Artistien selkeitä ulostuloja on aina kaivattu, sillä representaatio on elintärkeää. On arvokasta, että Lil Nas X antaa kasvot seksuaalivähemmistöön kuuluville mustille nuorille tai että Kim Petras puhuu avoimesti transsukupuolisuudestaan.

Yhtälailla avoimuus ja edustaminen eivät vaadi artistilta nykyään tarkkoja lokeroita. Antti Tuisku voi laulaa sekä miehistä että naisista, Sanni julkaista sosiaalisessa mediassa parisuhdekuvia, joissa esiintyy toinen nainen. Listatähden ei tarvitse julistaa lehden kannessa “tätä minä olen” – hän voi vain olla sitä.

Popmusiikki on tarjonnut suuntautumisen ja sukupuolen ilmaisulle enemmän liikkumavaraa. Ja tämän luokittelemattomuuden pop vie osaksi ihmisten arkea. Kuuman jäbän mukana laulaa myös kuulija, joka muuten kaipaa rationaalisuutta ja määritelmiä elämäänsä.

Isaac Sene promosi edustuskappalettaan MTV3:n Viiden jälkeen -ohjelmassa kaksi viikkoa sitten.

“Mutta tää ei ollut siis mikään varsinainen kaapista ulostulo?”, toimittaja kysyi.

“Ei tää mikään sellainen oo”, artisti vastasi. “Mä kerron mun kokemuksista.”