Helppohoitoinen nurmikko ei ole vain ruohoa, se on viheriöivien lajien moninaisuus

Hyvinvoiva nurmikko on vahva ja kaunis, ja sillä on luonnostaan sijansa puutarhoissamme. Jos pystymme säästämään voikukkia hyönteisille, on suurempi mahdollisuus, että pölyttäjät jäävät puutarhaan.

Voikukka, apila ja rentoakankaali ovat joitakin niistä lajeista, jotka ilmestyvät nurmikollemme, usein puutarhanomistajan kauhuksi, mutta monien tärkeiden hyönteistemme iloksi. Se on luonnon oma tapa yrittää pelastaa nurmikkoa muuttumasta liian monokulttuurisesti ruohoksi, jollaiseksi me sen luomme, kun kylvämme vain ruohonsiementä.

Useimmat meistä toivovat helppohoitoista ja tuuheaa nurmikkoa, joka kasvaa hyvin hoidettua, vihreää ruohoa. Kylvetty nurmikko sisältää kuitenkin usein hyvin vähän eri lajeja, mikä ei ole erityisen luonnollista.

Luonnon oma tavoite on lisätä monimuotoisuutta niin, että mahdollisimman monet hyönteiset saavat ravintoa. Luonto siis kylvää lajeja, jotka hyödyttävät nurmikkoa.

Voikukka on hyvin tärkeä nektarin ja siitepölyn lähde pölyttäjille, koska muuta ravintoa on harvoin niin varhain kesällä. Siksi voi hyvin antaa voikukkien kukkia keväällä ennen kuin leikkaa nurmikon.

Voi myös antaa osan nurmikosta elää omaa elämäänsä koko kesän ja kokea, miten uudet lajit houkuttelevat hyönteisiä. Strömsön puutarhaan olemme istuttaneet kevätsipuleita omenapuun ympärille ja kutsumme sitä kimalaisten buffetiksi. Rauhoitettu nektari- ja siitepölybuffetti kaikenlaisille hyönteisille. Täältä emme leikkaa nurmikkoa, vaan annamme kukkien ja pölyttäjien kukoistaa.

Vahvimmat lajit voittavat

Monesti haluamme kylvää nurmikon paikkoihin, jotka eivät sovellu ruoholle. Nurmikolle tarkoitetut siemenpussit sisältävät monia erilaisia ruoholajeja, jotka voivat olla erilaatuisia, mutta myös soveltua erilaisiin osiin puutarhaa. Kysy aina ennen kuin ostat, tai ota selvää, mikä ruoholaji sopii parhaiten juuri sinun puutarhasi olosuhteisiin.

On tärkeää valita oikeat siemenet kuhunkin paikkaan, sillä vääristä valinnoista on seurauksena sammalta ja muut lajit valtaavat pian paikan. Se laji, joka viihtyy parhaiten, kukoistaa.

Neljä vinkkiä vihreämpään nurmikkoon

1. Ojita

Liian tiivis maaperä on vähähappinen. Sen vuoksi nurmikkoa auttava mikroeliöstö viihtyy huonosti. Silloin ruoho ei myöskään kasva, minkä tuloksena on, että tilalle kasvaa muita lajeja, jotka selviytyvät tällaisissa olosuhteissa. Hyvin läpäisevä nurmikko kuivuu paremmin sateen jälkeen, ravinteet ovat paremmin juurien saatavilla ja ruoho viihtyy.

Läpäisevyyttä voidaan parantaa monella tavalla. Jos on ongelmia pitkiksi ajoiksi nurmikolle makaamaan jäävän veden kanssa, voi olla tarve tehdä pohjatöitä riittävän kallistuksen saamiseksi, mutta tiivistä maata voidaan myös parantaa ilmaamalla nurmikkoa manuaalisesti tai koneellisesti.

Ilmaustyökalut tekevät siis reikiä nurmikkoon, jotta juurille ja maaperän mikroeliöstölle saadaan vettä ja happea. Manuaalisesti ilmaus tehdään talikolla, nurmikon erikoistyökaluilla tai kengillä, joissa on tarpeeksi syvälle ulottuvat piikit. Tarkoitusta varten on myös koneita, jos alue on suuri.

Varsinkin niillä alueilla, joilla ruoho kasvaa huonosti, voi parantaa maata lisäämällä päälle pari senttiä hiekansekaista multaa. Voi siis ostaa nurmikoille tarkoitettua hoitomultaa.

2. Lannoita

Normaalille nurmikolle riittää lannoitus kerran vuodessa, mielellään toukokuussa, kun ruoho alkaa kasvaa. Jos nurmikko on vaaleanvihreä tai jos tietää, että multakerros on ohut, voi lannoittaa vielä toisen kerran ennen juhannusta. Älä lannoita liikaa. Jos nurmikko on vaaleanvihreä, voi hoitaa sitä paikallisesti useamman kerran.

Kun käyttää kompostia, luomulannoitetta tai luonnonlantaa nurmikkoon, saa myös mikroeliöstö nurmikon alla ravintoa. Se on hyvä tapa parantaa maata ja myös nurmikon edellytyksiä.

Jos lannoittaa pelleteillä, voi hyvin tehdä sen juuri ennen sadetta niin, että ravinteet menevät maahan nopeasti, eivätkä polta nurmikkoa. Vaihtoehtoisesti voi kastella illalla, kun kasvillisuus ottaa paremmin vastaan kosteutta.

Juhannuksen jälkeen alkaa valmistautuminen syksyyn. Jos on tarpeen lannoittaa vielä kerran, sen voi tehdä elokuussa vähätyppisellä lannoitteella, niin kutsutulla nurmikon syyslannoitteella.

Jos lannoittaa syksyllä tavallisella lannoitteella, se stimuloi kasvua, ja silloin nurmikolla voi olla vaikeuksia selvitä talvesta. Syyslannoite sisältää fosforia ja kaliumia, jotka edistävät juurtenmuodostusta ja nurmikon talvehtimista.

3. Kalkitse

Kalkki kohottaa maan pH-arvoa niin, että ruoho viihtyy ja imee itseensä antamiamme ravinteita. Puutarhamme multa muuttuu aikaa myöten happamammaksi happamien sateiden vuoksi. Jos ei ole kalkinnut pitkään aikaan, voi kalkita muutamaa viikkoa ennen kuin lannoittaa tai jo syksyllä niin maaperän pH on tasapainossa, ja ruoho voi keväällä imeä itseensä ravinteita.

4. Leikkaa usein

Jos leikkaa nurmikkoa usein, ruohosilpun voi jättää nurmikolle, koska se on erinomainen luonnollinen ravinteiden lähde. Jos leikkaa pitkää nurmikkoa, josta jää paksuja paakkuja ja vanoja, on tärkeää kerätä ne pois. Ruohopaakut estävät auringonvalon, ilman ja hapen pääsyn maahan ja synnyttävät rumia laikkuja.

Jos leikkaa usein, ruohonjuuret tunkeutuvat syvemmälle maahan, minkä ansiosta nurmikko kestää paljon paremmin kuivuutta kuin nurmikko, jonka juuret ovat pinnassa.

Kastele sopivasti

Vastakylvetty nurmikko täytyy pitää kosteana, ja se tarvitsee aluksi kastelua itääkseen ja asettuakseen kunnolla.

Asettunutta nurmikkoa pitää mieluimmin kastella kerran kunnolla, kuin antaa pieni tilkka vettä kerralla. Jatkuva kastelu pienillä vesimäärillä kasvattaa juuret pintaan, eivätkä ne kestä kuivuutta. Juurten pitää hakeutua alaspäin, jotta ne saavat paremmin kosteutta, kasvaa syvälle, vahvistua ja sen jälkeen ne kestävät kuivuutta paremmin.

Haravoida vai jättää haravoimatta

Lehdet ovat osa kiertokulkua. Se on ravintoa, jolla luonto lannoittaa, ja ravinteet palautuvat luonnollisesti maaperään, kun lehdet putoavat. Lehdet ja ruoho ovat erinomaista lannoitetta nurmikolle. Jos lehdet haravoi pois ja käyttää keräävää ruohonleikkuria, on lisättävä muita ravinteita.

Jos lehtiä kertyy paksu kerros, kuten puun alle, aidan tai muurin viereen ja puutarhan nurkkauksiin voi muodostua, voi olla hyvä haravoida niin, että nurmikko saa happea ja valoa. Kun harava repii ruohoa, sen voi tulkita nurmikon nuorennusleikkaukseksi, joka stimuloi juurien muodostusta, mutta syvempi ja voimakkaampi juuri kestää paremmin kuivuutta. Jos juuria repii, muodostuu tilalle monia pieniä pintajuuria.

Varhain keväällä ja myöhään syksyllä haravoimisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun maa on kylmä ja märkä, harava repii juuret esiin, ja ne voivat paleltua.

Vanhan, harvan nurmikon voi pelastaa

Helppohoitoinen nurmikko tarvitsee noin 20 cm laadukasta multaa, vähintään 15 cm. Liian ohuen multakerroksen vuoksi nurmikko joutuu kamppailemaan, se kuivuu nopeammin ja siitä tulee vaalea ja harva. Ruohonsiemen itää +8 asteessa. Jos siemenet kylvää liian aikaisin keväällä tai liian myöhään syksyllä, siemenet ehtivät homehtua ennen kuin ne itävät.

Jos on jo nurmikko, jonka haluaa elvyttää, voi maata parantaa ylhäältäpäin. Nurmikolle haravoidaan noin 1–2 cm multaa. Lisättävä multa voi olla ruokamultaa, puutarhamultaa tai kompostia. Sekoita mielellään mukaan hiekkaa läpäisevyyden vuoksi.

Nurmikon hoitomultaa voi lisätä joka vuosi paksumman nurmikon saamiseksi. Maanalaiset puutarhurit, eli madot ja mikro-organismit, pitävät nurmikon hienona, jos niistä pitää huolta. Siksi on tärkeää lisätä orgaanista ainesta. Hoitomultaa voi lisätä siitä asti, kun maan lämpö on noin +8 astetta. Se on hyvä lämpötila kylvää lisää siemeniä nurmikolle, jos se on harva.

Sammal saa väistyä kukoistavan ruohon tieltä

Sammal on ikivihreä, pehmeä jalan alla eikä sitä tarvitse leikata. Siksi voikin ihmetellä, miksi moni haluaa sen pois nurmikoltaan hinnalla millä hyvänsä.

Sammalta on vaikea karkottaa nurmikolta, johon se kerran on asettunut, siksi ennaltaehkäisevä työ on tärkeää. Jos maa on kostea ja hapan, sammal valtaa sen, mutta jos olosuhteet ovat ihanteelliset ruoholle, sammal ei viihdy siinä. Jos ruoho viihtyy, se työntää sammalen tieltään.