Risto Hartikainen pelkää joutuvansa takaisin kaappiin – "Jos tämä unohtuu, mitä jää jäljelle?"
Muistisairaus voisi saada Risto Hartikaisen kuvittelemaan, että hän on vääränlainen, sairas tai rikollinen. Silloin tarvitaan hoitaja, joka sanoo, että täällä saat olla rauhassa homo, jolla on hiv.
Nuoresta asti Risto Hartikainen toivoi rakastuvansa.
– Ajattelin, että rakastuessa maailma muuttuisi vaaleanpunaiseksi ja jalat menisivät alta. Haaveilin rakastumisesta, mutta en uskonut, että voisin koskaan kokea sitä, Risto sanoo.
Tilanne oli kieltämättä hankala, jos sitä katsoo 1960-luvulla elävän Riston näkökulmasta. Hän oli homoseksuaali, ja se taas oli rikos, josta saattoi saada kaksi vuotta vankeutta.
– Piti keplotella, ettei kukaan pääse kimppuuni sen avulla. Aloin elää kaksoiselämää.
Kysymys oli itsesuojelusta. Jos kukaan ei saisi tietää, mitään pahaa ei tapahtuisi.
Homoseksuaalisuus poistui rikoslaista vuonna 1971. Sairausluokituksessa se säilyi vuoteen 1981 saakka, ja vuoteen 1999 kehotus homoseksuaalisuuteen oli kiellettyä. Tämä tarkoitti, että esimerkiksi tätä juttua ei olisi saanut julkaista.
Kulissiliitto turvasi selustan
Kun Risto oli reilu kolmekymppinen, salailu sai klassisen käänteen: Risto meni naimisiin.
Hän piti tuolloin ratsastuskoulua Hyvinkäällä. Homous ja pedofilia niputettiin yhteen, ja niin Risto siis vietti komeita kirkkohäitä.
Järjestely oli muuten hyvä, mutta ei toiminut käytännössä. Tuli ero, ja Risto jatkoi todellisen itsensä salaamista.
– Olin kaapissa yli 40 vuotta. Se on riittävästi. Siinä tuli ihan selkä kipeäksi, Risto nauraa vähän käheästi ja hyvin ilkikurisesti.
Hivillä ei ollut merkitystä, kun sai rakastaa
Rakkaus on merkittävää. Se muuttaa elämän, pelastaa, riuduttaa, ja jos romantikkoja on uskominen, se voi myös tappaa.
Riston kaksoiselämä jatkui 43-vuotiaaksi, jolloin hän tapasi tulevan kumppaninsa Eerikinkadun homobaarissa H2O:ssa eli Hookkarissa.
Riston elämä mullistui, mutta hän sai myös hivin. Oli vuosi 1996, ja elinaikaa annettiin varovasti.
– Sillä ei ollut mitään väliä. Olin vain onnellinen, että minulla oli mies, jota sain rakastaa ja joka rakasti minua.
Positiivisen hiv-testin saatuaan Risto ajatteli, että riittäisi, jos saisi juhlia 50-vuotissyntymäpäiviään.
Lääkitty hiv ei tapa
Riston alkoi syödä juuri markkinoille tulleita yhdistelmälääkkeitä. Ne purivat virukseen, mutta vielä vuosia oli epäselvää, kuinka kauan.
Heikkenisikö lääkkeiden voima, muuntautuisiko virus?
Lopulta kävi selväksi, että Risto ei kuolekaan hiviin. Nykyään lääkitty hiv ei vaikuta elinajanodotteeseen, eikä tartu.
– Joskus vanheneminen tuntuu työläältä. Joskus taas tuntuu nautinnolta, kun olen elänyt kauan ja kokenut ihania asioita, Risto miettii.
Vanhetessa hiv-positiivisen pitää kiinnittää huomiota aivan samoihin asioihin kuin hiv-negatiivisenkin: syödä terveellisesti, nukkua riittävästi, liikkua, ottaa d-vitamiinit, välttää tupakointia.
– Toivottavasti vaan muisti säilyy niin, että ne ihanat asiat pysyvät mukana.
Kuka pitää huolen lääkkeistäni, jos en itse muista?
Vanheneminen on myös konkretiaa.
Risto luettelee mielessä pyöriviä asioita: Jos en itse pysty tai muista syödä hiv-lääkkeitä, pitäähän joku siitä huolen? Millaiseen palvelutaloon pääsen, jos en enää pärjää kotona?
– Suurin toiveeni on, että he jotka pitävät minusta huolta tietävät, että olen hiv-positiivinen ja kuulun vähemmistöön, Risto sanoo.
Asia on Ristolle niin tärkeä, että hän on viime kesänä perustetun Sateenkaariseniorit ry:n puheenjohtaja. Yhdistyksen tehtävä on järjestää vertaistoimintaa sekä lisätä tietoa moninaisesta vanhuudesta.
Homoseksuaalisuus on identiteetti, ei vain akteja
Seksuaalinen suuntautuminen on osa identiteettiä, kaikkein syvintä osaa ihmisenä olemisessa. Jos sitä ei hyväksytä ja huomioida, ei ihmistä kohdata omana itsenään.
Käytännössä sateenkaarisensitiivisyys tarkoittaisi palvelutalossa esimerkiksi sitä, että osastolla olisi lupa olla sellainen kuin on. Hoitajat sekä asukkaat hyväksyisivät moninaisuuden.
– Jos mukana on muita vähemmistöjä, voisi jakaa kokemuksia ja voimaantua. Vähemmistöhistoria kulkee mukanani hautaan saakka.
– Kun heteronormatiivisessa maailmassa mainitaan homot, ihmisille tulee mieleen petihommat, että mitä me siellä sängyssä tehdään. Minä en ymmärrä tätä. Eihän näin toimita heteroidenkaan kohdalla!
Muistisairaudessa pahinta olisi paluu häpeään
Pelottavinta vanhenemisessa on mahdollinen muistisairaus. Riston suvussa on ollut alzheimeria, joten hän on seurannut sitä läheltä.
– Muistisairaus olisi vihoviimeinen asia. Eniten pelkään sitä, että alan taas pelkäämään, ja menen kaappiin. Sinne en enää halua.
Kun lähimuisti katoaa ja vanhat asiat säilyvät, saattaisi muistisairaus heittää Riston taas aikaan, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos.
Kun Risto 7-vuotiaana ymmärsi olevansa erilainen, hänelle oli myös selvää, että se oli väärin, hän oli väärin.
Suurin asia on ollut itsensä hyväksyminen. Ensin piti hyväksyä itse itsensä, sitten piti vielä uskaltaa näyttää se muille.
Jos tämä unohtuu, mitä jää jäljelle? Pelko. Tunne siitä että on vääränlainen. Kiukku, jonka tarkoitus on suojella sisimpää.
– Silloin hoitajan pitäisi ymmärtää, että tuo homo elää jossain vanhassa ajassa ja pelkää ihan turhaan. Minulle pitäisi sanoa, että ei sinun tarvitse mennä kaappiin, ole ja elä sateenkaariseniorina.
Mikä ihmeen sateenkaarisensitiivisyys?
Sateenkaarisenioreilla tarkoitetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä eli homoja, lesboja, biseksuaaleja, transihmisiä ja intersukupuolisia.
Laki + viisi muuta syytä sensitiivisyyteen
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait velvoittavat edistämään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa palveluissa sekä kieltävät syrjinnän.
Ihmiset pysyvät vanhetessaankin moninaisena joukkona. Meitä on kaikenlaisia!
Hetero- ja sukupuolinormit ovat edelleen vahvoja. Normien rikkominen ja normista poikkeavan elämänkulun tunnistaminen sekä huomioiminen voi vaikuttaa oleellisesti seniorin hyvinvointiin.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kokevat syrjintää palveluissa.
Sateenkaariseniprit ovat usein näkymätön ryhmä vanhusten keskuudessa.
Nykyiset seniorit ovat eläneet ajan, jolloin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt leimattiin rikollisiksi tai sairaiksi. Tämä tulee muistaa, koska se vaikuttaa heihin yhä.
Kyse on pienistä teoista, jotka pitää vain oivaltaa
Luodaan ilmapiiri, jossa voi halutessaan olla avoin itsestään. Annetaan kaikille tila ja lupa olla oma itsensä.
Kaikkea ei tarvitse tietää, vaan hyväksyvä uteliaisuus on ok. Jos ei ymmärrä jotain, voi kysyä avoimesti.
Silti käsitteet olisi hyvä ottaa haltuun, sillä tieto auttaa ymmärtämään.
Seniorin elämänhistoriaan, tilanteeseen, tarpeisiin ja toiveisiin tutustuminen on oleellista.
Jokaisella on oikeus määritellä oma lähipiiri. Huomioidaan, että on erilaisia perheitä ja parisuhteita.
Oletetaan mahdollisimman vähän kumppanista, sukupuolesta, perheestä tai vastaavista asioista.
Seta ja Sateenkaariseniorit antavat lisätietoa yhdenvertaisesta ja moninaisesta kohtaamisesta.
