Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

Valheenpaljastaja: Nyt tarkkana – saatat vahingossa jakaa sotapropagandaa

Päivitetty 01.04.2022 14:00.
Mies laukaisee tykkiä sodassa. Kuvan päällä punainen ruksi.
Kuvateksti Kuvien käyttö väärissä yhteyksissä on tyypillistä sotapropagandaa. Kuvituskuva Azerbaidžanin ja Armenian välisestä Vuoristo-Karabahin sodasta vuodelta 2020.
Kuva: Vugar Ibadov / Baku Media Center, Kiira Natunen / Yle, Mikko Lehtola / Yle

Venäjän Ukrainassa aloittamasta sodasta liikkuu suuret määrät harhaanjohtavaa tietoa ja valtiollista propagandaa. Valheenpaljastajan vinkkien avulla opit välttämään pahimmat ansat.

Moni on seurannut Ukrainassa riehuvaa sotaa lähes reaaliaikaisesti internetistä. Paikan päältä tulee jatkuvalla syötöllä uutisia, kuvia, videota ja sosiaalisen median päivityksiä. Ei edes tarvitse olla sotilastiedustelun ammattilainen seuratakseen esimerkiksi Venäjän armeijan liikkeitä satelliittikuvista. Sitä voivat nykyään tehdä myös tavalliset kansalaiset, jos vain teknistä taitoa löytyy.

Loputtoman kuvatulvan keskellä unohtuu helposti, että misinformaatiolla on aina runsaasti elintilaa kriisitilanteissa. Sotaa käydään myös propagandan ja informaatiovaikuttamisen keinoin.

Kenties tyypillisin tapa välittää harhaanjohtavaa tietoa verkossa on jakaa todellisesta kontekstistaan irrotettuja dramaattisia kuvia ja videoita. Tätä on tapahtunut runsaasti myös sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Venäjän propaganda Venäjällä

Kremlin infosoturit ovat viime aikoina keskittyneet suuntaamaan propagandaa erityisesti oman maansa kansalaisille. Venäjällä varsin suuri osa kansasta saa uutisensa pääosin televisiosta, ja sieltä tulee vastedes pelkästään valtionjohtoa miellyttävää ohjelmaa.

Venäjän parlamentin liittoneuvosto hyväksyi maaliskuun alussa uuden lain, joka kieltää “valeuutiset” Venäjän armeijasta. Lain rikkomisesta voi seurata sakkoja tai maksimissaan 15 vuotta vankeutta. Sanaa sota ei saa uutisissa mainita, pitää puhua “erityisoperaatiosta”.

Tästä syystä riippumaton Dožd-televisiokanava joutui lopettamaan toimintansa, samoin Eho Moskvyi -radiokanava. Venäjä on estänyt pääsyn useille uutissivustoille ja esimerkiksi Facebookiin ja Twitteriin, mutta venäläiset voivat päästä sivustoille edelleen VPN-yhteyttä käyttämällä.

Viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Dmitri Muratovin vetämä sanomalehti Novaja Gazeta joutui keskeyttämään toimintansa saatuaan kaksi varoitusta Venäjän sensuuriviranomaisilta. Sen maaliskuisen numeron kannessa on ydinräjähdykseen viittaava sienipilvi, jonka edustalla ballerinat tanssivat Joutsenlampea. Baletilla on voimakas symbolinen merkitys: kun neuvostojohtajat kuolivat, Joutsenlampea esitettiin usein televisiossa.

Myös Dožd lähetti viimeisen uutislähetyksensä jälkeen Joutsenlampea.

Kremlin propagandaviestien ydin on vaihtunut sodan aikana jo useasti. Ensin puhuttiin Ukrainan vapauttamisesta “fasistien” ja “natsien” vallasta, pian väitettiin ukrainalaissotilaiden tuhoavan itse maansa kaupunkeja.

Sitten kärjeksi otettiin väite Yhdysvaltain rahoittamista laboratorioista, joissa Ukraina valmistaa vaarallisia bioaseita. Näitä Venäjä olisi sitten lähtenyt tuhoamaan. Tämäntyyppisillä väitteillä on jo vuosikymmenten pituinen historia. Ukrainaan liittyen Venäjä on kierrättänyt niitä vuosien ajan.

Venäjän propaganda ulkomailla

Suomessa ja lukuisissa muissa maissa on paljon merkkejä siitä, että monet rokotusvastaiset ja koronarajoituksia vastustaneet ryhmittymät ovat alkaneet jakaa Putinin hyökkäykselle myönteistä materiaalia. Samoin esimerkiksi suomalaisen Convoy-mielenosoitusryhmän Telegram-keskustelut ovat tulvineet Putinin toimintaa ymmärtäviä viestejä.

QAnon-salaliittoteorian seuraajien piireissä löytyy niin ikään tukea Putinille.

Vanhan koulukunnan valeuutisia, eli perinteisen uutisen ulkomuotoa matkivia tahallisen harhaanjohtavia tekstejä, näkee enää harvoin. Niillä ei ole enää suurta vaikutusta, koska ihmiset ovat jo oppineet varomaan niitä.

Misinformaatio on nyt paljon monimuotoisempaa. Myös sinänsä totuudenmukaisella materiaalilla voi yrittää kääntää ihmisten päitä sodan puolelle, tai ainakin kirjaimellisesti katsomaan hetkeksi muualle.

Venäläinen mutta Berliinissä toimiva mediatoimisto Redfish on esimerkiksi kosiskellut vasemmistohenkistä yleisöä tarkoituksenaan ohjata huomiota pois Venäjän aloittamasta sodasta.

Redfish julkaisi monilla sosiaalisen median tileillään kartan, jonka se kertoi esittävän ilmaiskuja "viimeisten 48 tunnin aikana". Kartassa näkyi Venäjän Ukrainaan tekemien iskujen lisäksi iskuja Syyriassa, Jemenissä ja Somaliassa.

Englanninkielinen saateteksti kuului: "Älä anna valtamedian eurosentrismin määritellä moraalista tukeasi sodan uhreille. Ihmiselämä on ihmiselämä. Tuomitse sodat kaikkialla."

Kartta ilmaantui verkkoon vain tunteja Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Se oli välitön menestys: tuhannet tilit Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä jakoivat sitä eteenpäin. Tilit olivat vasemmalle kallellaan, ja ne puolustavat tavallisesti ihmisoikeuksia ja vastustavat rasismia.

Karttaa jakaneilta jäi huomaamatta monia vihjeitä venäläisestä propagandaoperaatiosta. Redfishin yhteydet Kremliin ja Russia Today -kanavaan tulivat ilmi jo vuonna 2018, mutta se ei ole firman menestystä juurikaan haitannut. Redfishillä on noin 1,4 miljoonaa seuraajaa eri sosiaalisen median palveluissa. Firman tunnus on "objektiivinen, mutta ei neutraali".

Redfishin viraalihitti on klassinen esimerkki whataboutismina tunnetusta harhautustaktiikasta. Se haluaa ohjata keskustelua pois Ukrainasta kysymällä "entäs nämä muut sodat". Samalla unohtuu mainita Venäjän osuus Syyriankin ilmaiskuissa.

Uskottavaa propagandaa on entistä vaikeampi tehdä

Venäjän on entistä vaikeampaa tuottaa uskottavaa propagandaa. Sillä on vastassaan faktantarkistajia, toimittajia ja vapaaehtoisia nettietsiviä, jotka ovat valppaina ampumaan väärät tiedot alas entistä nopeammin.

Esimerkiksi videoiden geopaikannukseen erikoistuneen Bellingcatin perustaja Eliot Higgins sanoi The Guardianin haastattelussa, että vaikka Venäjällä on pitkä historia feikkivideoiden tehtailussa, se ei ole tullut tässä taidossa paremmaksi. Higginsin mielestä viime aikojen feikkivideot ovat olleet "tyhmiä ja laiskoja".

Hän käytti esimerkkinä ennen sodan alkua levitettyä videota, jolla väitettiin kuuluvan laukauksia "Donetskin kansantasavallassa". Videon laukausten äänet olivat peräisin vuonna 2010 kuvatulta videolta, joka kuvaa suomalaista sotaharjoitusta.

Monet Ukrainaan liitetyt videot ovat olleet peräisin videopeleistä.

Ulkomailla vaikuttaminen on muuttunut vaikeammaksi muistakin syistä. EU-maat ovat lopettaneet RT-kanavan (Russia Today) ja Venäjän valtiollisen uutistoimiston Sputnikin toimiluvat koko unionin alueella. Someyhtiöt ovat niin ikään poistaneet tunnettuja propagandatilejä alustoiltaan.

Mutta vaikka valheet eivät mene enää yhtä helposti läpi, propagandan ja disinformaation perustehtävää täytetään jo sillä, että harhaanjohtavaa materiaalia tuotetaan runsaasti ja tiheään tahtiin. Olennaisinta kun ei ole saada ihmisiä uskomaan yksittäisiin valeisiin, vaan levittää epävarmuutta ja synnyttää epätietoisuutta siitä, voiko mitään totuutta koskaan löytääkään.

Näin tunnistat ja torjut disinformaatiota Ukrainan sodan aikana

1. Tee käänteinen kuvahaku

Vanhojen kuvien ja videoiden kierrättäminen todisteina uusista tapahtumista on kenties tavallisinta verkon valesisältöä. Käänteinen kuvahaku on helppo ja nopea tapa selvittää, onko kuva julkaistu joskus aiemmin toisessa yhteydessä.

Videoillekin voi tehdä käänteisiä kuvahakuja. Tätä varten kannattaa asentaa InVid-niminen selaimen lisäosa. Se tarjoaa monia muitakin työkaluja videoiden tutkimiseen.

2. Tutki metadataa

Valokuvien ja videoiden metadatasta voi selvitä, milloin ne on kuvattu. Näin esimerkiksi selvisi, että video, jonka väitettiin kertovan Donetskin ja Luhanskin evakuoinneista, oli kuvattu kaksi päivää aiemmin kuin väitettiin ja se oli näin ollen lavastettu video.

3. Seuraa paikan päällä olevia kirjeenvaihtajia

Todella moni journalistinen media on joutunut vetämään kirjeenvaihtajansa pois Venäjältä uuden lain takia. He eivät voisi uutisoida sodasta ilman pelkoa vankeustuomiosta. Sen sijaan Ukrainassa toimii lukuisia toimittajia, jotka raportoivat sodasta paikan päältä.

4. Seuraa myös faktantarkistussivustoja

Jos jokin epäilyttää, voit tarkistaa, olisiko jokin tunnettu faktantarkistussivusto jo tutkinut asiaa. Ukrainan sotaan liittyviä faktantarkistuksia julkaisevat nyt todella monet, esimerkiksi AP Fact Check, Snopes, Politifact ja ukrainalaiset Stop Fake ja Vox Ukraine. Faktantarkistussivustot linkittävät lähteisiin ja kertovat mahdollisimman läpinäkyvästi, millä perusteella jokin on totta tai tarua.

5. Muista vahvistusharha!

Kannattaa pitää aina mielessä, että meihin vaikuttavat kognitiiviset vinoumat, jotka saavat meidät uskomaan sellaiseen sisältöön, johon haluamme uskoa. Vahvistusharha tarkoittaa sitä, että uskomme herkästi asioihin, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme.

Moni esimerkiksi jakaa nyt viraaleja yksilötarinoita Ukrainasta, koska niistä tulee hyvä mieli. Nämäkin olisi syytä ensin tarkistaa.

Älä hyppää mukaan silloinkaan, kun joku väittää videota väärennökseksi, jos asiasta ei ole esitetty todisteita. Hiljattain esimerkiksi jaettiin kuvakaappausta, jossa Vladimir Putinin käsi näyttää menevän mikrofonin läpi. Tämän oli tarkoitus osoittaa, että video oli manipuloitu. Oikeasti kyse oli siitä, että kuvanlaatu oli heikentynyt useiden tallennusten jäljiltä. Alkuperäisessä videossa outoa efektiä ei näy.

Väitettiin myös, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi tarkoituksella osoittanut, että hänen videonsa ei ole väärennös tahallaan koskettamalla mikrofonia. Zelenskyin mikrofonivideo on peräisin samalta päivältä kuin Putinin mikrofonivideo. Tapausten yhteyttä ei ole voitu todistaa.

Edit. 1.4.2022: korjattu Novaja Gazetaa koskeva tieto ajan tasalle.